Lepakkoretkien valmistelua

 

Muutamasta aikaisemmasta epäonnistuneesta retkestä viisastuneena olen viime vuosina käynyt etukäteen tarkistamassa paikat ja sen että havaintoja saadaan. Lapsille on aina pettymys jos mitään ei kuulu, vaikka on varustauduttu fikkarein ja suurella innolla havaitsemaan salaperäisiä ja hiukan pelottavia yön otuksia.

 

Nyt ajoin 15km päähän Haimoon liikuntapuistoon, jossa on pallokenttä ja uimapaikka vierekkäin. Olin liikkeellä niin valoisassa, että laiturilla oli vielä onkijoita, joita jututin. Kävi ilmi että paikalla oli lomalaisia Italiasta ja perheen äiti oli kotoisin sieltä kylältä. Hänellä oli mukanaan yrmy äijä ja teini-ikäisiä ja sitten pieni skrababulla-tyttö. (slangitermi tarkoittaa iltatähteä) Äiti kertoi että asuinkaupungissaan oli tehty isoja maansiirtotöitä aukealla, jossa aina oli öisin lepakoita ja niillä hommilla valmisteltiin rakennustöitä, jotka eivät sitten koskaan edes valmistuneet.

 

Kansa on nyt pahoillaan, sillä hyttyset kiusaavat kaupunkia, kun ennen lepakot söivät ne pois. Siis kansa Italiassa tietää asian, hienoa. Mutta silti laki ei siellä suojaa lepakoita kuten meillä, vaikka todennäköisesti Italiakin on allekirjoittanut European Bat Agreementin, jolla valtiot lupaavat suojella nahkasiipisiä imettäväisiä.

 

Tosin lepakoita ei arvosteta kunnissa tarpeeksi, osin tiedon puutteesta. Siksi tarvitaan näitä tapoja levittää tietoutta ja siihen on yksi tapa tämä lepakkobongaus. Kun tieto lisääntyy, se vaikuttaa myös päättäjiin ja kaavoituspäätöksiin. Tällä lähes kymmenen vuoden kokemuksella voisin sallia pohjanlepakon siirtämisen vähemmän suojeltuun ryhmään, niin yleinen se on. Mutta muita on niin vaikea löytää että niiden elinpiiriä pitää suojella tiukasti.

 

Pyrin löytämään retkien lähtöpaikaksi sellaisen, jonne mahtuu toistakymmentä autoa luvalliseen parkkiin ja toisaalta sitten retkeläiset eivät joudu kulkemaan vilkkailla autoteillä. Täällä landella se ei aina ole helppoa ja vaatii suunnittelua. Paikkoja noille vaatimuksille löytyy, mutta löytyykö lepakoita?

 

Kävin Herrakunnan Monarin pihalla, mutta sain vain yhden heikon haviksen kai viiksisiipasta, ei edes pohjista. Sen hylkään ainakin tältä kesältä. Ideanahan on että retkiä järjestetään kylillä, jonne porukat voisi kävelläkin. Seuraava paikka oli vanha työkkäri eli Puistola, mutta vaikka rakennus on vanha, ei sen ympärillä ole puustoa ja siksi ei kuulunut naksutuksia. Naapurin tutun Jarmon pihassa on lepakoita ollut mutta nyt oli hiljaista.

 

Kun tuntui virettä riittävän, ajoin vielä sairaalanmäelle, sillä siellä on vanhoja rakennuksia ja puita. Iltahan oli mitä parhain lepakoille ja tarkkailijalle, sillä puolikuu paistoi ja oli tyyntä. Auton valoissa oli tiheään yöperhosia eli lepakon sapuskaa. Ei ollut kovin vilkasta lentelyä sielläkään, vaikka paremman puutteessa sen voisi joskus ottaa kohteeksi. Kuulin sentään pari kertaan pohjista ja kerran-pari viiksisiippaa, ehkä jopa muitakin mutta havis oli niin lyhyt etten pystynyt tarkistamaan.

 

Paluumatkalla poikkesin entisen yhteiskouluni vierellä olevalle ekopisteelle ja matonpesupaikalle, joka on lähellä Vihtijoen suuta. Joella tiedän aina löytyvän vesisiippaa, mutta retkellä tavoittelen aina kahta-kolmea lajia. Kerran kuului lyhyt pohjis, eikä muuta. Ei kelpaa retkeksi.