ma 24.1.2011 sekalaista

Paita palasi kotiin.      Heräsin aamulla ääniin, jotka tulivat sen pienen, matalan talo sisältä. Äkkiä vaatteet päälle ja kadulle kiertämään kortteli. Portti oli auki ja menin sisään, jossa äijä viritteli nuotiota. Hän oli haalinut poltettavaa ja siihen ääneen havahduin. Ukko selitti jotakin, ymmärsin hänen tarkoittavan työmaan sekaisuutta. Luulikohan minua ostajakandiksi? NO selittelin kuinka paita lentää ja lähdin ylös katolle. Se ei ollutkaan ihan helppoa, sillä porraskuilussa on vai valupinta, Siihen on joskus valettu kiinni tillia askelmiksi, mutta suuri osa oli irronnut. Kun siihen pinnalle oli sitten varissut reilu kerros laastinmurua, se oli kuin hiekkakupan rinne, mutta ei upottanut, vaan luisti. Ukko tuuppasi minut ensimmäiselle tasanteelle, johon oli pakko riisua kannattomat läpyttimeni. Sukkasillaan eteenpäin ja pääsinkin katolle, paitaa ravistelemaan. Onneksi oli sopivasti 4LE taskussa ja ukko kiitteli.

Hauska sattuma oli, että aamukahvin aikaan alkoi kova kolina siinä äskeisen talon vieressä, jossa myös on yhden kerroksen valun jälkeen kesken oleva rakennus. Siihen oli tuotu iso puukuorma, lautaa ja telinelankkua, jota pojat setvivät eri kasoihin. Päivän mittaan kolina yltyi ja kirvesmiesporukka alkoi rakentaa ekan kerroksen kattovalua varten muottia. Pääsen seuraamaan työtä hyvältä paikalta yläviistosta ja mielenkiinnolla katselen miten työ edistyy.

Käynti ruokakaupassa ja falafelin ostossa oli ainoa ohjelma. Sitten vaan nettiin lukemaan päivän lehdet ja sähköposti. Oli aika laiha anti molemmissa, sitävastoin Al Jazeera on sohaissut kusiaispesään julkaisemalla (wikileaksin kautta saatua?) materiaalia Israelin ja Palestiinalaisten neuvotteluista. Kun katselin asiantuntijoita studiossa ja perään meikäläisten lehtien yleisökirjoittelua, on helppo todeta miten herkkä tallainen asia on ja miten valmiiksi suomalaiskirjoittajat ovat poteroissaan. Ja aika kevyillä tiedoillakin mennään meillä. Mutta ovat todella hämmentyneitä siellä Palestiinan seudulla kaikki ja tv panee lisää todisteita pöytään. En viitsi toistaa tässä näitä, katso itse netistä.

Illansuussa sitten tuli yksi virallisempi juttu, joka edellytti valtakirjan lähettämistä Suomeen. Onneksi lähellä on nettikiska, jossa olen paljon asioinut. Siellä voin avata meilit heidän koneilla ja printata paperille. Mutta kun ryhdyin kirjoittamaan valtakirjan tekstiä uudelleen, se olikin jännä puuha. Vaikka ohjelmaan valittiin eng, se tarjosi jatkuvasti arabian kirjoittamiseen tarvittavia juttuja. Kursori ja lomakkeen aloituskohta oli oikeassa reunassa ja siksi näppäimet "home" ja "end" toimivat nurinpäin. Jossakin vaiheessa sana katosi ja tilalle putkahti arabiaa. Kolme kertaa sai paikan, sinänsä fiksu päivystäjäpoika avustaa, ennen kuin homma oli valmis. Printti kourassa sitten Sonesta-hotellin Busines Serviceen, josta lähti faksi. Koko homman hinnaksi tuli palveluineen alle 2€, kohtuullista.

Kadulla tapasin kahvilla istuvan Tsekki-Georgen, joka kertoi että Hein oli sulkenut jo 18, kun ilmeisesti tänne pysyvämmin muuttanut vanha tyttöystävä sairastelee. Hänellä on jokin syöpä ja kunto aika heikko. Tuli ilman paluulentoa epämääräiseksi ajaksi Heinin hoiviin. Hein on ruvennut pitämään cafeta kiinni sunnuntaisin ja nyt näköjään vähän tilanteen mukaan. No, asiakkaita ei ole ollut juuri nimeksikään.

***

Panen tähän Talousuutisten sivulta napatun tiedon, jossa jutun otsikko oli että kallis ruoka voi kaataa hallituksia, muuallakin kuin Tunisiassa. Aika huono on tilasto tänne pohjoiseen Afrikkaan.

Bangladesh (53,80 %)
Marokko (63,00 %)
Algeria (53,00 %)
Nigeria (73,00 %)
Libanon (34,00 %)
Egypti (48,10 %)
Sri lanka (39,60 %)
Sudan (52,90 %)

Luvut ovat ruokamenojen suhde kotitalouksien kaikkiin menoihin. Noin puolet tuloista ruokaan, joka kallistuu koko ajan. Siihen päälle monessa maassa vielä kaatosateita ja tulvia, niin paha tulee.