Päivin juttu

Minulle on aina olleet kaikki vuodenajat tärkeitä. Kevään luontoäänet, valon lisääntyminen. Kesän tuoksut, auringonlämpö ja veden liplatus. Syksyn väriloisto ja kirpeät, kuulaat aamut Talven rauha, takkatulen lämpö.

Vuosia ulkomailla asuneena oli vuodenaikojen vaihtuessa päästävä Suomeen. Perinteeksi tuli käydä syksyllä mökin rauhassa, viimeisistä pehmeistä kuutamoöistä nauttimassa, kirkkaiden tähtien alla, joululoma-aikana napapiirin tykkilumimaisemat oli nähtävä, keväällä jäiden lähtö koettava.

---

Työelämän jäätyä taakse ja liikkumisen hidastuessa aloin etsiä vakiokohdetta, johon voisin aina uudelleen matkata.

Kerran tarjoutui edullinen 2-viikon matka Egyptiin. Ei kiinnostanut, mutta terveys vaati lepoa ja lämpöä. Lähdin ilman suurempia odotuksia ja päädyin persoonattomaan, mutta muuten mukavaan turistiresorttiin. Niinpä otin lepäilyn lomaan retkikohteiksi Kairon ja Luxorin. Kiitos erittäin hyvien matkaoppaiden, kiinnostus Egyptiin heräsi. Ja Luxorissa olin aivan myyty. Kuljeksin itsekseni tunteen mukaan, kaikki aistit avoinna. Kahden päivän retken aikana ehdin käydä hevosajelulla, moottoriveneellä, lautalla, kauppakujilla, perhevisiitillä ja jopa paikallisessa yökerhossa opastettujen retkien lisäksi. Olo tuntui jotenkin mutkattomalta ja kotoisalta. Aloin elää! Päätin palata ja etsiä mahdollisuuksia pitemmille lomaviikoille tulevaisuudessa.

 

Muutaman seuramatkan jälkeen olin löytänyt ratkaisun.

---

Marraskuussa 2012 tulin Ruotsin kautta kolmen viikon lennolla Marsa Alamiin, edelleen autolla Luxoriin. Matkan tarkoituksena oli katastaa tulevan taloni valmistumisen etenemistä. Nipen blogiin lataamat kuvat Länsirannalla oli viimeinen niitti lähtöpäätökseen. Ja eikös mitä, kolme viikkoa venyikin sitten puoleksi vuodeksi. Alkuun asuin hotellissa, sittemmin 'raksalla' ja nyt jo melko valmiissa huoneistossa.

Elämäni ensimmäinen talvi, kun en ole nähnyt/kaivannut lunta en jäätä, en kokenut kaamosta, enkä talven taittumista

-eikä kaduta yhtään-.

Tuntui tosi omituiselta ostaa paluulentoa Suomeen, kun olen juurtunut tänne.

---

Täällä on tullut koettua niin paljon kaikilla aisteilla. Onnellisen 50-luvun lapsuuteni muistijäljet ovat auenneet. Elämänmenossa on niin paljon samankaltaisuutta:

- yhteisöllisyys (monta sukupolvea saman katon alla)

- lasten yksinkertaiset leikit (leijan lennätystä, kivillä ja kepeillä  pelailua, ilonpitoa)

- peltotalkoot

- yleinen elämisen ilo, päivät eletään, ei suoriteta

- pikku kaupat, joista saa kaiken tarpeellisen

 

Vuoden kierto kyllä näkyy täälläkin, vaikkei tarvitse juurikaan palella. Asun sisällä kylässä, mutta silti aivan omassa rauhassa. Ikkunoistani olen saanut seurata sadonkorjuuta, puintia, lampaiden laiduntamista ennen pellon kääntämistä, uuden oraan nousua, viljan tuleentumista, sokeriruo'on keruuta käsin,sinimailasen säännöllistä leikkausta sirpillä eläinten ruoaksi,leivän kohotusta auringossa, mahtavan kauniita auringonnousuja, kuumailmapallolentoja, -laskuja ja nyt lintujen pesimäpuuhia: pääskyjä, varpusia, harjalintuja, puiden kiihkeää kasvua, kukkien runsautta. ja värikylläisyyttä 

Kettukin jolkotti kerran ikkunan alta iltahämärissä.

Jopa äänimaailma on muuttunut vuoden kierron mukaan. Puimakoneet, traktorit, sokeriruo'on rapsahtelu aamu varhaisesta, linnun laulu, sirkkojen siritys ja sammakkojen kurnutus...

 

Ajoittain näkymistä tulee mieleen koulun opetustaulut (näin se muisti palaa pätkittäin)

---

Asun 'raksalla'. Muutin huoneistoon jossa ei ollut ovia ei ikkunoita. Oli marraskuun loppu. Yöt kylmenivät, sain yhteen huoneeseen ovet ja ikkunat, mutta silti oli puettava yöksi kaikki lämpimät vaatteet. Parhaimmillaan pidin kolmia villasukkuia, laskettelutakkia, hupparia, villahousuja. Mutta aamuauringon noustessailma muuttui ilma kesäiseksi hetkessä. Ovet ja ikkunat selälleen auringon puolelta ja oma aurinkokeräin toimi.

 

Missään vaiheessa en ole täällä pelännyt. Tämä kylä on elävä ja olen oppinut tunnistamaan (ääniä): naapurin aasit, kanavanvarren koirat, minareettihuudot, pikkupuodin liukuoven nostoäänet, pikkulapset 6:n jälkeen, koululaiset 7:n jälkeen, kuumailmapallojen kaasulaitteet, aamiais(fuul)papu-, hedelmä-, sekatavara, kaasu-, hattarakauppias, veitsenterottajat,hääseurueiden mekkalat ja  autokuulutukset. Jopa jäätelöauto.

Elämä rytmittyy paljolti äänien mukaan. Voisi luulla, että nuo äänet olisivat häiriöksi, mutta ilman niitäkään en osaisi olla.

---

Minut luetaan kyläläiseksi. Lapset huutavat: Pävi, Pävi ja paiskaavat kättä. Alkuun he olivat uteliaita ja roikkuivat helmoissa, vetivät vaatteista, pyysivät kyniä, karkkia jopa rahaa ja roikkuivat portilla. Nyttemmin tietänevät, että tulin asuakseni heidän joukossaan. Kerran kuulin nimeäni huudettavan. Sitkeän haeskelun jälkeen huomasin naapurin tytön istuskelevan 'taikinamarja'puussa ja vilkuttavan iloisena. Taas yksi noin mekin lapsina-muistoja. Pieni parivuotias huikkasi 'hello, hello' vastapäiseltä parvekkeelta kun seurasimme ylitse lentäviä kuumailmapalloja kuuden aikaan aamulla.

---

Mutkia on ollut matkassa. Väärinkäsityksiä asioissa ja odotuksissa -nyttemmin monet asiat muuttuneet pikemminkin haasteiksi ja piirteiksi. Kaikin puolin elämä on kuitenkin mukavaa. Kynnys liikkeellelähtöön on matala, ympärillä on sosiaalinen turvaverkko, sinun asiasi ja sinut kyllä tiedetään-ei liiemmin enää häiritse. Jopa itärannan liikkumiseni tiedetään. Taxikuskit tietävät osoitteeni, vaikken kaikkia ole käyttänytkään.

Onneksi on omat muurit ja omat tilat. Kenellekään en ole selityksen velkaa tekemisistäni. Toki elän paikallisten tavoin parhaan tietoni/kykyni mukaan.

Mitään ei ole puuttunut, vähällä on pärjätty. Kunto on huomattavasti kohentunut. Ruoka on ollut hyvää ja sitä on ollut yltäkyllin.

---

Suosittelen eloa täällä

Vie aikansa oppia (olen aivan alussa) hellittämään kaiken kontrolloinnista ja 'järkevistä' tekemisistä ja päätöksistä! On vesikatkoja (nyttemmin paremminkin vesitunteja yöaikaan, muuten kuivaa), sähkökatkoja. So what! Onpahan aikaa, luovuus käyttöön! Viisautta on luottaa paljon nykyistä enemmän elämän kantamiseen. Teet 'vain' parhaasi. Jos jokin ei mene odotetusti, syy selviää kyllä ja parempaa on luvassa. Usein on näin käynyt.

Ihmisiin kannattaa luottaa, vaikka tuleekin petetyksi ajoittain, loppupeleissähän se ei petetyn omaatuntoa jää rasittamaan

Väärinkäsityksiltä ei voi välttyä, eikä niitä voi laskea kenenkään syyksi. Se on vain inhimillistä. Erimielisyyksiä on aina. Jokaisella on oma totuutensa, ei ole yhtä oikeaa. Sitä on kunnioitettava. Jokaiselle on annettu oikeus valita oma tiensä. Jos se ei sovi, pitää muuttaa/tarkistaa omia valintojaan.

Elämä on niin kummallista. On tarkoituksenmukaista, että meitä on moneksi. Se hyödyttää kaikkia. Helpoimmalla pääsee, jos siihen osaa asennoitua oikein.

Täällä olen päässyt hyvin lähelle ihmisyyttä. Olen kokenut iloa, tunteita laidasta laitaan, yhdessä.

Kadotin pankkikorttini kohta päätettyäni jäädä. Ensimmäinen tosi vastoinkäyminen. Lauttarannan taksin roikkuessa liepeissä ja valitellessa huonoja aikoja ja pyytäessä ottamaan kyydin vaikken tarvinnutkaan, suivaannuin ja kysyin tuleeko koskaan mieleen, että asiakkaallakin on syynsä valintoihinsa. Näytin tyhjän pankkikorttikuoren ja sanoin olevani lähes varaton tällä hetkellä. Seurauksena tarjosi vilpittömästi ilmaista kyytiä ja käyttörahaa. Niin huonosti ei asiani kuitenkaan olleet. Kauniin eleen vuoksi sovimme sitten  lopulta molemmille sopivan kyydin.

---

Täällä ovat Suomalaisen yhteiskunnan asettamat paineet ja kiireet saaneet unohtua. Tilalle on tullut pään sisällä käytävät pähkäilyt ja jäsentelyt: Miksi, Miten, Koska. Pikkuhiljaa, step by step egyptian way, kokemus ja tieto kuitenkin karttuu.

Ensi kaudella opetellaan lisää. Toivottavasti saamme uusia oppilaita!

Näkemisiin!   Päivi