Kuntaneuvottelu

Teimme Vihdin Vihreiden ryhmän kanssa aloitteen viime kaudella siitä, että kunta joka kaavan yhteydessä pohtisi ja ratkaisisi sen, mistä talojen tarvitsema lämpö otetaan. Se ei ole asia, joka ratkaistaan kaavalla, mutta kunta tekisi viisaasti jos se asian hoitaisi. Kun asia ei edennyt poliittista väylää, yritin nyt uutta tapaa edetä virkakunnan kautta. (sanaa virkamies ei voi käyttää kun yli puolet porukasta on naisia).

 

Tänään oli sitten palaveri, jossa oli kunnan maankäyttöinsinööri, jonka vastuualuetta on maan osto, sen jalostus myyntikuntoon ja tonttikaupat. Petra on tomera ja järkevän oloinen. Palaverissa oli mukana myös yritystonttien kaupitteluun osallistuva Otto, ja kaavoituksen Suvi ja Miia.

Pyysin mukaan tekniseksi tuekseni pojat Ekolämmöx Oy:stä ja taka-ajatukseni olikin, että heidän tuellaan saadaan muutos ajattelussa.

 

Etukäteen poikien kanssa pohdimme neuvotteluun ideoita ja aika hyvin onnistuimmekin mielestäni. Nyt tuntuu siltä että pitkästä aikaa kunnan virkakunta alkaa ymmärtää uusiutuvien energioiden merkityksen myös kunnan tavoitteiden kannalta. Tukea otin Uudenmaan Liiton Maakuntasuunnitelmasta 2050, joka painostaa kuntia toimimaan ekologisesti ja siinä tärkeä asia on kaavoitus ja alueiden käyttämä energia.

 

Pääsimme jonkinlaiseen tulokseen siinä, että tulevaisuuden kaavojen esitöissä eli siinä vaiheessa kun kaavan tavoitteita asetetaan, otetaan jo huomioon uusiutuvien käyttö. Kun kaavaan liittyviä esitöitä tehdään, niihin pitäisi aina sisällyttää ne tekniset ratkaisut joilla energiaa otetaan maasta, vedestä, kalliosta, auringosta, tuulesta tai ilmasta.

 

Kaavoittajien ammattitautina näyttää olevan maavarauksen tekeminen energiaa varten, sillä jotenkin on syvään juurtunut ajatus, että sen tekemiseen aina tarvitaan laitos. Mutta esim maalämpöverkko ei tarvitse mitään tilavarauksia, sillä itse tekniikka sijoitetaan taloihin ja putket piilotetaan maahan. Eri juttu on jos päädytään vaikkapa pelletti- tai hakevoimaan, jolloin sille pitää varata paikka.

 

On käynyt selväksi että kunnan virkamies ei osaa ajatella mahdollisuutta, että energiaa voidaan ja kannattaa tuottaa useilla eri tavoilla, vuodenajasta riippuen. Lähienergialiitto yrittää jakaa tietoutta ja ymmärrystä siitä, että eri energiamuotoja pitää ja kannattaa yhdistää.

Voipi olla että tämä tapa hoitaa edistyksellisiä asioita kunnassa on parempi kuin yrittää politiikan keinoin. Siellä, varsinkin valtuustossa kun ei merkitse mitään itse asia vaan kuka sitä esittää, ainakin Vihdin politiikassa viime vuosina. Jos hyvä idea tulee virkakunnasta, se ehkä etenee vain siksi että se koetaan neutraalina.

 

Hiukan erillisenä asiana puhuin myös laajakaistan edistämisestä ja toin esimerkein esiin sen, mitä kunnan pitäisi osata tehdä kun infraa suunnitellaan. Otto ymmärsi asian ja luulen että tämä palaveri herätti myös muut. Ongelma on siinä, että kunnan tekninen väki on höylätty kovin vähiin, vaihtuvuus on suurta ja vanha tieto ja osaaminen ei siirry. Virkakunta ei ole motivoitunut hankkimaan uutta osaamista, kun päivittäistyöt imevät kaiken mehun ihmisestä.

 

Loppupäätelmä oli kuitenkin positiivinen ja uskon että virkakoneisto nyt jatkossa osaa pyytää edullisia tarjouksia palveluista paikalliselta yritykseltä, jolla kuitenkin on aivan huippuosaamista.