Oli juuri lautalla kun ilta alkoi tummeta. Auringonlasku on aina kaunis väreineen. Kun alhaalla taivaanranta on voimakkaan punainen ja vaihtuu kerroksittain ensin sinivihreään ja siitä tummentuen lakea kohti syvän siniseksi. Uskon värin voimakkuuden johtuvan ilmassa olevasta pölystä joka taittaa säteitä sopivasti.

Olen muutaman kerran katsonut kellosta paljonko vie vilkkaaseen aikaan lautan täyttyminen. Laskeskelin että istuinpaikkoja on noin 200 ja kun ne ovat harvakseltaa täyttymäss, irrotetaan köydet ja silloin aina alkaa useampi vimmatun juoksun laiturilla. Tullessa nuorimies hyppäsi lauttaan lähes parin metrin loikan. Kaverit jäivät laiturille ja ehtinyt nauroi heille ilkkuen. Useampi fillaristi kulkee lautassa joka reisulla ja monenlaista nyyttiä on aina kannella. Nytkin oli isot lenkit muoviputkea.

Katselin että vain vanhemmilla miehillä on rätti päässä. Nuoremmat kulkevat avopäin tai lippa silmillä. Taitaa vähitellen poistua käytöstä kun polvi vaihtuu? Yksi ukko oli huono liinan sitoja sillä se repsotti kovin huonona kasana, mutta ei hän ryhtynyt sitomusta korjaamaan vaan kulki siinä reuhakkeessa.

Istuin yhdellä Simbadissa, joka on muodostunut mulle Stellan ajan lepopaikaksi. Katselin iloisena kun vossikkakuskit hakivat vettä sangoittain ja ajattelin että nyt vihdoin ovat ymmärtämässä että hepoillakin on jano. Mutta katin kontit, hepat jäivät janoisiksi kun vettä käytettiinkin vaunujen pesuun! Vossikoille on rakennettu kaarevia katoksia aurinkosuojiksi siihen temppelin päätyyn. Varmaan 40-50 kpl ja kyltistä näki että brittien eläinsairaalan Brooke-säätiö oli maksana.

Siinä istuessa alkoi kovaäänistä musaa tulvia ja kohta meni ohi jonkinlainen vossikkakulkue. Ekassa kärryssä oli valkoisiin puettu lapsi järjestetty jollekin telineelle korkealle ja hän huiskutti perässä tuleville. Vossikoita täynnä nuorta väkeä meni parikymmentä parijonossa. Jokin pippalo oli kyseessä, mutta paikalle ei sattunut ketään joka olisi selittänyt tapahtumaa.

Lehtiä myyvä kaveri pyöri siinä rappusilla ja yhtäkkiä kaatui ja lehtinippunsa lensi suoraan vesilammikkoon. Niistä tuli useimmista heti makkelia, ei niitä enää voisi myydä. Jannu pelasti mitä voi ja lähti taas sitkeästi jatkamaan kaupittelua. Kävin kioskilla ja paluumatkalla katselin temppelitorin touhuja. Paljon lapsiperheitä parveilee iltaisin siinä ja tälle epäviralliselle illanviettopaikalle nousee aina hämärissä kojuja, joista myydään kaikenlaista markkinarihkamaa. Jäätelöä, limuja, namia, pähkinöitä, sipsejä on aina tarjolla kaikissa maissa lapsille.

Kioski taiotaan pystyyn limsakorien avulla ja sipsilaatikoilla. Iso hitti on ajella muutama minuutti akkukäyttöisillä pienoisautoilla ja mopoilla siinä torin isossa kuvioympyrässä. Nauroin kun konttausikäinen muksu meni pallon perässä, mutta ei kontannut vaan käveli jalat ja kädet maassa kuin karhu, suorin polvin. Palloa potkittiin monessa paikassa, isät pikkupoikien kanssa. Ei ole ihme että maa pärjää fudiksessa melko hyvin. Rantakadulla ukko myi kaulaketjua jossa muovinpaloja ja ”kultaa” hintaan 1€. Eipä jää käsityön tekijälle paljon liksaa.