luxor 96.2010 Kadulta katsottua

Aamukuljetus oli myöhässä, ensi kertaa 27 kokemuksen aikana enemmän kuin 10 min. Arto jo soitti kun sovittu aika oli 12 min yli. Rauhoittelin, että on se auto usein ollut sen verran myöhässä. Soitin kuitenkin Saadille, joka lupasi heti tarkistaa. Soitti takaisin, että kuski ei vastannut, mutta kotoa sai tiedon, että olisi tämä paksu heppu joutunut sairaalaan edellisyönä. Sovittiin siinä, että etsin taksin ja kävelin parin-kolmen korttelin päähän, josta sain kyydin Emilioon ja määrittelin hinnaksi tavanmukaisen 10. Kuski puhui huonosti englantia ja kun kysyin taksaa golfkentälle, hän vaan kehotti astumaan kyytiin, maksu ei ole ongelma."Ajetaan sinne ja sovitaan sitten" oli teema. Maksoin sen kympin ja menin hotellin ovelle, jossa kumppanit odottivat. Kerroin tilanteen ja Arto etsi heti käsiinsä tutun, vanhemman ( varmaan mua nuorempi, mutta näyttää yhtä vanhalta) hepun ja lähdettiin edelleen, vanhoilla hinnoilla. Seuraava keikka menee mun tiliin.

Siinä aamulla, autoa odotellessa tarkkailin ympäristöä ja ehdin miettiä kaikenlaista. Edellispäivän kolli oli taas etsimässä syötävää. On se arka ja varovainen, vaikka en ole nähnyt kissoja mitenkään vihattavan tai kaltoin kohdeltavan. Ohi ajoi vossikka, joka moikkaili huomenet. Vasta kun oli kärry kauempana, kuski avasi kärryssä olleen lipun ja selvisi, että Suomen lippuhan hällä pikku varressa. Hyvä idea sinänsä ottaa jokin tunnistettava elementti kärryihin, jotta turistille tunnistaminen helpottuu. Nehän vossikat ovat kaikki saman näköisiä minun silmissäni. Hevoshullu varmaan erottaa elikot, joku naissilmä ehkä kuskit, minä erotan vain rekkareista. Ja siitä lipusta nyt tämän.

Katselin korttelin liikkeitten kylttejä. Ihan vieressä, autotallissa sijaitseen palonestofirma "Fireprotecktion Tech" ja sen vieressä on AUTO CLASSIC liike, jonka mainoskuvissa oli vain Pösöjä, mutta liikkeessä esittelyautoina vain Haynday (miten lie kirjoitusasu) ja toinen merkki, jota en tunnista. (kiinalainen?). Yläkerroksessa jossakin on " Egyptian Hotel Association".

Siinä katselin myös taloja yläkertoihin ja huomasin pari koristeltua parveketta naapuritalon yläkerrassa. Koristelusta voisi päätellä, että omistaja onkin joku Saudi tai muu vielä Egyptiäkin itämaisempi perhe. Toinen parveke oli rakennettu muistuttamaan palatsia ja toi mieleen Tai Mahalin Intiasta. Toinen oli taas näitä umpimielisiä arabiperinteitä, suoraan 1000 ja yhden yön tarinoista. Se on kaunista puutyötä, säleikköä, josta näkee ulos, mutta ei sisään. Sen taakse piilotetaan haaremi. Ilmankos kentälle laskeutuu joka päivä pieniä suihkukoneita ja tarina kertoo, että Saudiprinssit tulevat tänne pitämään hauskaa ja dokaamaan.

Yleisemminkin näyttää siltä, että talon ja yhden kerroksen omistaja voi aika vapaasti maalata omaisuutensa. Vuokrakämpän tunnistaa ekan asuinkerroksen lilan värisistä ikkunoista. Naapuritaloissa oli värisuosikkeja vihreä, sininen, keltainen, kauempana tumman punainen. Parvekkeita on myös verhoilla suojattu pölystä ja itse verhot olikin aika saastaisen näköisiä. Voisi arvata, että rakennulupa sallii kaikenlaisia väri- ja virityksiä ja rakennustarkastajien työllisyytilanne on heikko. Jos koko ammattikuntaa tunnetaankaan?

Yläkerrosten muutamalla parvekkeella roikkui naruissa ämpärin kokoisia koreja. Ne ovat ainakin olleet tärkeä osa ruokahuoltoa, olisivat ehkä vieläkin, jos jakelutiet eivät olisi kovassa muutoksessa. Kun meikäläinen huohottaa neljännessä kerroksessa porrastasanteella, alkaa arvostaa näitä koreja. Jos vanheneva ja lihava kotiäiti joutuu monta kertaa päivässä portaissa ravaamaan, tulee hissi ja ruokahissi mieleen. Havaintoni tukevat ajatusta, että ennen on suuri osa ruokatavaroista ostettu katukauppiaalta. Nyt vielä voisi saada vihannekset, hedelmät, leivät ja maidon, mutta sekin maksaisi extraa. Ainakin nämä aasinrattailla liikkuvat kaupustelijat pitävät korkeampia hintoja kuin aasinsa kauppakujalle parkkeeraavat tuottajat.

Tuosta korista tuli mieleen taas analogia nykyisiin ostoskoreihin ja vielä pidemmälle mennen virtuaalisiin ostoskoreihin.Niillä kaikilla on suora yhteys tähän perinteeseen, toki pärekorin ja juurikorin kautta. Prisman ostoskärry on tämän perinteen vesittämistä. Ennen oli tavallista, ja hyvä olisi ihmisen nytkin, ostaa ruoka pienissä erissä, tuoreena ja suoraan tuottajalta, luomuna. Länsimaissa se ei ole enää ollut mahdollista 1900-luvun puolivälin jälkeen. Vain jokin keskieuroopan leipomoperinne panee modernisaatiolle kampoihin ja englannin maitopojat. Meillä sitä edustaa parhaiten lehdenjakaminen joka taloon, mutta sekin rapautuu nopeasti. Digilehteä minäkin luen ihan tyytyväisenä ja nuoriso kohta ihmettelee, mikä on sanomalehti. Kunhan nuo digitaaliset lukulaitteet paranevat ja halpenevat, mikä tapahtuu tänä ja ensi vuonna, alkaa lehtien alasajo väistämättä. Tottakai minä ja useimmat pitävät paperista lehteä mukavampana, mutta minkäs teet?

Mutta takaisin kadulle tarkkailijaksi. "Katutytöt" mustissaan hoitavat hommaansa. Vaimo jo aikaisemmin oli huomannut, että eivät nämä naiset juuri hommaansa hoida, kunhan kulkevat katuosuutensa läpi. Tässä parissa oli ehkä 40+ ja selvästi nuorempi, mustissa kaavuissa ja liinassa. Vanhassa paikassa täti toimi yksin. Nämäkin palvoivat silmää, sillä mun kohdalle tullessaan hymyilivät, toivottivat huomenet ja siivosivatkin. Siinä oli hevonkikkareita reilu kasa ja vanhempi otti jostakin muovipussin, nosti kikkareet siihen käsin. Ajattelin hetken, että ottaakohan hän ne erikseen ja hyötykäyttöön? Mitä vielä, pussi lensi samaan peltilootaan, mihin kaikki roskakin. Nuorempi kumartui paljain käsin raapimaan kahmaloonsa tupakantumppeja ja muuta pikkuroinaa jalkojeni juuresta. Edes työhanskoja ei tunneta, vain harja on työkaluna ja iso lapio, joita näillä naisilla ei tuntunut olevan mukana. Kun olivat kauempana, katselin vähän kadunvartta ja työn tuloksia. Aika vaatimaton on teho näillä menetelmillä. Lieneekin enemmän työllisyystöitä, nämä katusiivoukset. Niin kuin olen aikaisemmin todennut, siivous vain lisää roskaisuutta ja vääristää asenteita. "voin hyvin heittää röökiaskin, tyhjän muovipullon ja muovikassin kadulle, onhan siivoojat sitä varten!" Jopa taustalla saattaa piillä ajatus, että muutoin niillä kurjilla ei olisi töitä?

Muuten, pikku parvi varpusia lehahti siihen hevonlantakasalle heti, kun naiset olivat kauempana. Jokin luontosysteemi sentään toimii hyvin. Nuoremmille lukijoille kerron, että linnut löytävät kasasta siemeniä, jotka eivät ole hevon mahassa sulaneet. Niin se oli meilläkin ennenvanhaan, mutta kun hevonkakkaa ei enää juuri teillä ole, ovat varpuset vähentyneet Suomessa kovasti.

Ennen kuin taxisotku selvisi, ehdin vielä ajatella yhtä ilmiötä, katukaupustelua vaatteilla. Mennä viikolla kaulaliinakauppias ahdisteli naisia rantakadulla, esitellen kassistaan useita värejä kauniita liinoja. Tänään mies kulki katua käsissään valkoinen, 2-osainen puuvillapyjama. Jos olisi sattunut kohdalle 2 viikkoa sitten, olisin ehkä ostanutkin. Nyt kun yöasu on ratkennut, en viitsinyt ajanpuutteen takia edes kysyä hintaa.

Golfkentälle mennessä sattui taas silmään vossikkahevosten osaaminen. Nehän ovat ihmeen rauhallisia kaiken tämän hermostuttavan liikenteen seassa. Johtuu osittain silmälapuista, kun hevot eivät näe sivuilleen, eivät osaa pelätä kaikkea suhinaa. Mutta ovat oppineet heilauttamaan ruokapussiaan hyvin. Taas nuoremmille valistusta: Hevoselle sidotaan pään valjaisiin kiinni isohko pussi, johon pannaan kauraa tms hevosenruokaa, siis yleensä viljaa. Pussi roikkuu turvan alla, mutta kun se syödessä vajuuntuu, eikä turpa enään ylety ruokaan, oppii humma aika nopeasti heilauttamaan pussia niin, että saa suuhunsa murkinaa. On jotenkin liikuttavaa nähdä tamman heilauttavan pussia eteenpäin pienin väliajoin. Kaippa se saa liikkeen aikana suullisen viljaa tai ainakin niin paljon, että heilautus kannattaa. Lapsuudesta tuttu juttu tämäkin.

Egyptiläisten mielipuuhaa on keksiä hienoja nimiä firmoille, veneille, paikoille ja kaikelle. Tänään matkalla ohi ajoi hieno taksi, jonka rekisterinumero oli luxor 1, takalasissa iso ykkönen ja ovessa teksti "travels to far and beyond" eli vapaasti suomentaen matkoja kauas ja vielä kauemmas (ehkä kaukaisuuden taakse?). Ehkä sanaleikki toimii paremmin englanniksi?

Huomenna on Heinin synttärit, kutsu kävi käydä kuppilassa juomassa jotakin.