Pergola syntyy kolmesta lohkosta, jotka liitetään lopuksi yhteen jatkospaloilla. Tämän kaltainen rakentelu on mulle tuttua puuhaa, mutta ei kovin tuttua Abdylle. Hän kuitenkin osoittaa jatkuvasti kekseliäisyytensä kaikessa. On todella hämmentävää että näin kekseliäät ihmiset eivät hahmota piirrosta. Kai se sitten on niin, että meilläpäin ei nykyisin tarvitse keksiä kovin paljoa muunnoksia asioille, kun rautakaupasta saa ihan kaikkea. Venäjällä ja täällä olen ihmetellen katsellut paikallisten nokkeluutta ja kikkoja, joilla korvataan jokin osa tai työkalu. Ennen vanhojen autojen kanssa venäläinen kuski pärjäsi ihmeteltävän hyvin pikku vikojen kanssa ja täällä rakentajat kehittävät telineitä kun tikkaita ei ole yms.

Saven hyviä ominaisuuksia ei enää osata käyttää eduksi ja onkin hämmästyttävää että savirakentamisen vahvan perinteen keskellä itse materiaalin tuntemus ja sen rakennusfysikaaliset hienot ominaisuudet on hylätty, muka paremman betonin tieltä. Myöskään puun lahoamisen mekanismia ei näissä kuivissa oloissa tarvitse paljoa miettiä, mutta lahon estämisen keinotkin ovat aika hukassa. Olen oppinut että savi ja puu sopivat yhteen loistavasti, sillä savi kuivaa liitoksen, mitä betoni ja tiili eivät tee. Maassa ei tunneta tervaa tietenkään, kuten ei EU:ssakaan, ja sen hyvää lahonestoa ei siten tietenkään. Kai sitä kalliilla hinnalla joku voisi toimittaakin, jos kysyntää olisi. Sen sijaan piki tunnetaan rakentamisessa, kun se pohjautuu öljyyn.

Kun lämpöä on tyynellä pihalla +35, rupeaa askel hidastumaan ja etsii äkkiä hatun päähänsä. Se lierihattu kostui hiestä hetikohta ja aloin ymmärtää tässä kohtaa liinan kätevyyden. Hattua tai lippistä ei juuri voi pestä, liinan voi helposti. Kantapään kautta menee liinaoppi kaaliin. Kuumuuden vuoksi otettiin tauko keskipäivällä ja jatketaan illansuussa, kun helle hellittää. Samoin alan nyt ymmärtää sitä kovin hidasta tahtia joka vallitsee kaivauksilla. Se on vaan pakko omaksua ja hyväksyä, jos haluaa kuumilla keleillä jotakin saada aikaan. Kukaan ei helteellä edes kävele kovaa puhumattakaan että lykkää kottaria tai kantaa vasua täynnä soraa. Kaivaustyöt aloitetaan aamuseitsemältä ja lopetetaan klo 13 hellehuippuun. Pyydän  anteeksi teiltä, hautojen muinaisuuksia esiin kaivavat, joiden työtahtia olen kritisoinut. Olenhan seuraillut hommia vain kohtuukeleissä, alle 30 astetta, mutta kun siitä mennään yli, ei ruumiillinen työ houkuta.

Kun sitä kuitenkin on pakko tehdä myös kuumassa, on ymmärrettävää että rauhallinen tahti säilyy myös viileämpinä viikkoina. Toisaalta Abdy myös selitti, että kyse on siitä, että ei haluta hosua ainoan työpaikan hommia valmiiksi, kun palkka juoksee joka päivältä. Länsitutkijat ovat usein etukäteen suunnitelleet hommansa ja hankkineet rahat projektiin, jonka kestoon eli hitaaseen etenemiseen ovat tottuneet jo 1800-luvulta alkaen. Siksi varmaan onkin tarpeen pitää tutkijan ja duunareiden välissä työnjohtoporras joka ymmärtää osapuolia.

Ja siinä saumakohdassa tekevät hommia pari veljeksistä sekä isä ja olen ymmärtänyt että osaavat työn koska heille sitä on tarjolla ympäri vuoden. Isäpappa on mukana eri puolilla maata kaivausten työnjohtajana, ei vain täällä. Heikoimmin rahoitusta saavat tutkimushankkeet kärsivät kuumuudesta kun joutuvat toimimaan kesäkaudella. Mutta Abdy sanoi että heidän tiiminsä on niin haluttu, että kaivaukset odottaa porukan vapautumista. Ehkä heille on kehittynyt kyky toimia henkisenä vaseliinina itä-länsi akselin hankaussaumoissa ja työt jatkuvat kun muilta loppuvat.