Ääniä ja hajuja

 

Radiosta kuulin hienon ohjelman jossa soitettiin erilaisia ääniä ja pyydettiin kuuntelijoilta vinkkejä mitä halutaan kuulla. Mukana oli paljon nostalgiaa ja kuunneltiin esim -80 luvulla äänitettyjä juttuja. Oli punnituskoneen puhetta, c-kasetin kelausta, lypsykoneen ääniä. Yksi soittaja pyysi ottamaan talteen lehtipainokoneen äänen, sillä iso painokone käynnistyy hitaasti mutta lopulta täydessä vauhdissa se ääni on kosken pauhua muistuttava, sanoi soittaja.

 

O-P pani naamakirjaan kysymyksen, olenko jo ehtinyt kuulla lehtopöllön keväthurmaa läheisessä Mahlamäessä. Nyt menen kuulemaan heti kun räntäsade lakkaa. Maanantai-iltana?

 

Jäin pohtimaan, mitä ääniä olisi syytä säilöä sellaisista askareista tai ammateista, joissa ääni on olennainen ja joka äänimaailma on katoamassa. Tuli mieleen vaikka viikatteen ääni viljaa leikatessa, mutta luulen että sitä on säilössä, ainakin vanhoissa Tauno Palon leffoissa. YLEn arkistossa lienee kauhea määrä ääntä tallessa, mutta herääkin kysymys, onko sitä muunnettu nykylaitteille eli digitoitu? Luultavasti on, sillä vanhojen taltioiden esityslaitteita on enää museoissa ja keräilijöillä. Magnetofoneja ei enää kukaan käytä missään ammatissa.

 

Hajujen taltiointi onkin jo astetta vaikeampaa, mutta joku kai sitäkin osaa. Aihe tuli lähelle, kun kävimme Caran synttäreiden rääppiäisissä ja nuori koiranpentu antoi hajunäytteitä, aika tuhteja. Kerroin sitten että juuri oli lehdissä tieto, että Saksassa oli navetan katto lentänyt ilmaan, kun lehmien molemmista päistään päästämä metaani oli räjähtänyt, ilmeisesti staattisesta sähkökipinästä. Lehtijutun mukaan lehmä erittää jopa 500 L/vrk metaania, joka on paha kaasu ilmakehälle, paljon pahempi kuin hiilidioksidi.

 

Hajusteita on kautta aikain kehitelty kukista ja uutettu ruusujen yms terälehdistä. Kun menet hajuvesikauppaan arabimaassa, kuulet usein kauniita tarinoita, joissa kuulemma suvun maalaisserkut viljelevät joitain kasveja ja uuttavat niistä eteerisiä öljyjä. Nämä tarinat ovat vain myyntipuhetta ja satua, sillä parfyymibisneskin on raakaa kaupallista touhua ja nykyisin siitä puuttuu kaikki käsityöhön viittaava. Nyt lienee hajuvesibisnes aika vahvasti venäläismafian käsissä ainakin Luxorissa. Se on juuri sellainen bisnes jossa likaista rahaa voidaan pestä, koska katteet ovat poskettomia. Mafian läsnäolon vaistoaa ja hoksaa, jos vähän erottaa arabian puheen venäjästä. Näin touhua läheltä jo 2010, kun oli emäntien mukana tuoksukaupassa.

 

Kerran kauan sitten osti vaimoke 100g pullon jotain tuoksua Hurghadasta ja tietysti kohtuuttomaan hintaan satujen säestyksellä. Satuimme myöhemmin toiseen alan putiikkiin, jossa puhuttiin suomea, sillä isäntä oli kai naimisissa suomalaisnaisen kanssa. Siellä kuulimme lisävalistusta ja testiohjeita, millä voisi välttää väärennöksiä. Ne jutut olen unohtanut, mutta muistan sen, että hajuja voidaan väärentää ja ennen kaikkea parfyymien voiman säilyvyys voi olla feikkiä. Turisti on täysin avuton ammattilaisen tuoksuhuijauksissa.

 

On vaan jännää, että Koko Chanel pystyi aikanaan luomaan tuoksun, joka on voimissaan vielä tänäänkin, Chanel vitosen. Lentokoneiden värikkäissä mainoslehdissä ainakin olen sitä nähnyt. Olen aivan kyvytön arvostelemaan mitään tuoksuja, sillä nenästäni on lähes täysin hävinnyt aisti. Mutta luulen tänään hieman haistaneeni sen pikkukoiran pierut. Joskus voin ihan vaan väläyksinä tuntea jonkin erikoisen tuoksahduksen, vaikkapa automaalaamossa tai keittiössä, mutta se on vain hetken hurma. Siksi makuaistimukseni ovat laimeita, sillä maut ja tuoksut (hajut) ovat vahvasti sidoksissa. En pysty siksi täysillä nauttimaan kokin tuotoksista ja voin tyytyä makaronilaatikon tasoisiin ruokiin täysin tyytyväisenä.

 

Äänistä vielä pikku muisto, sillä Caran luota lähtiessämme oli 5v sulkeutunut omaan huoneeseensa ja kuunteli Robinin musaa, aika kovaa tietysti ja lauloi mukana. Osaa kuulemma useat biisit ulkoa. Ja se hassu pieni haiseva hauveli ottaa osaa musisointiin ja ”laulaa” mukana kun Cara soittaa leikkipianoa. Aika vesseleitä.