luxor 132.2010 Aishalla kylässä

Kävin lounaalla Ahmedin, Aishan,  ja kahden söpön pikkutytön kotona. Hyvän kalalounaan valmisti Aishan anoppi, 5 lapsen äiti, jonka nimi jäi kirjaamatta. Aisha on muslimi ja käyttää huivia, myös kotona jos on vieraita. Tässä tavassa on suuriakin eroja ja huiviasia on henkilökohtainen juttu. Kirjaan näitä puheenaiheita siinä järjestyksessä kun ne keskusteluun nousi mutta aina kun on vilkkaita pikkutyttöjä mukana pyörimässä, jutut hyppelehtii ja aaltoilee. Ahmed on siis töissä suvun putiikissa joten he tulevat toimeen kohtuullisesti. Asuvat omassa talossa, jonka veljekset 4 v sitten touhusivat omalle, suvun ennestään omistamalle tontille, Luxor-museolta lähtevälle kadulle, tai paremminkin siltä lähtevälle kujalle. Paikassa on pikku epävarmuutta ja huhutaan, että joitakin taloja joudutaan alueelta purkamaan maasillan takia. Mutta mistään ei saa varmaa tietoa, kun eletään Egyptissä. Kaavoja ei ole, valtuustoa tai teknistä lautakuntaa ei ole, tierakennus lienee aika moista improvisaatiota. Aisha kertoi, että pormestari/kuvernööri/ministeri Samir Farak oli juuri esiintynyt tv:ssä ja puhunut "pehmoisia".

Perheen äiti kirjoittaa päiväkirjaa, joten olemme "hengenheimolaisia". Päiväkirja-sanan kohdalla tuli esiin hauska sanaleikki, sillä se on englanniksi diary ja ääntyy hyvin lähelle sanaa diarea, joka on ripuli.

Katseltiin isoja hääkuvia, jotka oli aika hauskasti digitaalisesti käsitelty, yhdistelty ja lisätty taustoja valkoisen studiolakanan tilalle. Tekijänä on tuttu, joka työskentee telkkarihommissa. Siellä kai opitaan muuntamaan kuvien totuutta. Lapsille on myös kasattu omat albuminsa, joka on hyvä tapa. Yleensähän käy niin, että tehdään yksi perhealbumi, ja kun lapset lähtevät omille teilleen, heille itselleen ei yleensä jää kuvia lapsuudestaan. Pahimmillaanhan ne ainoat kuvat on liimattu pahville ja niitä sitten joudutaan silpomaan. Onneksi nyt on ajat muuttuneet ja digikuvaus poistaa tämän ongelman, jos vain hoksataan käyttää kaikki sen mahdollisuudet.

Telkkari oli auki tavan mukaan ja siitä johduttiin puhumaan karkeasta kaksinaismoraalista, joka vallitsee telkkarin puitteissa. Musiikkivideot, USA:sta ja muualta lännestä (mm Shakira) tulee niin seksikkäitä videoita, joissa tytöt kiehnäävät puolipornoa ja laulavat hyvin vähissä vaatteissa. Toisaalta sitten sarjafilmeistä poistetaan kaikki seksiin viittaava, niissä ei pussata eikä mennä sänkyyn. Se jos mikä on kaksinaismoraalia, omituista. Siksi kai Egypti on suosittu turistikohde myös arabeille muista maista, viinaakin saa vapaasti hotelleissa.

Avioliitto ei päde täällä, ellei aviosopimusta ole tehty täällä. Paperi on tärkeä, mutta sen lisäksi halutaan pitää julkiset, suuret hääjuhlat, joissa kaikille tehdään asia tiettäväksi. Sisaren häissä oli ollut satoja vieraita, tulivat kalliiksikin. Niissä aina soitetaan musaa liian kovalla, kuulemma. Olen huomannut. A+A:n häitä juhlittiin poikkeuksellisesti Cairossa, jossa osa ystäväpiiristä asuu, ei ollenkaan Luxorissa. Ne humut on yleensä sen virallisen paperisodan jälkeen ja kun se sota ja paperisotku, leimojen jonotus ja eri luukuilla käynti kesti 2 viikkoa, ei Aisha enää halunnut nähdä sitä isoa vaivaa pippaloiden järkkäämisestä. Mutta ystävät hoitivat edes pienemmät kemut, tilasivat kuvauksen ym. Ystävä Ahmed Cairossa, joka minuakin auttoi, oli valittanut, että Cairossa naiset ovat poskettoman vaativaisia häihin liittyen ja naimiseen yleensä. Miehen pitää pystyä hankkimaan asunto täysin varustettuna, vaaditaan autoa, kultaa ja koruja, hienot puvut ja juhlat. Silti typykät ovat tyhmiä kanoja, puhuvat vaan meikeistä, musasta, leffoista, kaikkea turhaa, eivätkä osaa itse mitään.

Siitä kai sitten johtuu se, että nuoret naiset naivat keski-ikäisiä miehiä, joille on jo kertynyt varallisuutta ja mies tyytyy kauniiseen kanaan. Cairon Ahmedkin valittaa sitä, että vaikka tekee kahta työtä, ei rahat voi riittää kaikkeen ja naista ei saa, kuten meillä Euroopassa. Siksi nämä heput suostuvat näihin ORFI-liittoihin, jotka ovat vain paperilla, ja joilla kierretään uskonnon vaatimukset. Siinä nuori kaveri "nai" vanhemman naisen, yleensä englantilaisen ja nimellisesti. Orfi-liitossa olevat voivat asua yhdessä, mutta siitä voi helposti erota, perintöoikeutta yms ei tunneta. Sama ilmiö antaa pontta sille yritteliäisyydelle, joiden kohteeksi kaikki turistinaiset joutuvat, kaduilla ja shopeissa.

Aisha sanoo onnistuneensa saamaan erilaisen miehen, joka hoitaa kotia ja lapsia, jopa pyllypesut. No miehen ensimmäinen ammatti onkin kokki, joten kotihommiin on jo koulustakin. Sain aiheen kertoa, miten minä olen pessyt suvun 4 lapsenlapsen kakkapyllyt aina, sattuneesta syystä. Niitä vaipanvaihtoja lienee kertynyt luokkaa 400-500.

Kiroilua ei paljon kuule, sanoo Aisha. Hän ei osaa kuin yhden kirosanan arabiaksi, ja siksi on joutunut kadulla hätistämään "katutakiaisia" kiroamalla suomeksi. Hyvin tehoaa, on sen verran voimaa sanoissa.

Käytiin yläkerrassa, jossa siis on pelkät seinät ja katto, ei edes ikkunoita. Tähän mennessä se on tullut maksamaan 25 000 LE, mutta valmiina se maksaa kaikkineen n. 85 000 eli n. 12 000€. Tontti oli onneksi olemassa, sillä maata on hyvin vaikeata saada kivoilta paikoilta, sopivalta etäisyydelta. Nyt vaan asunnon rakentaminen on seis, koska se purku-uhka on päällä. Siksi asuvat yhdessä koko perhe, joka tarkoittaa äitiä, siskoa ja veljeä + Ahmedin porukkaa. Kämppä on toistasataa neliötä, 3 mh, kh, k ja oh. Siinä ylimmän, neljännen kerroksen asunnossa on jännät kattolistat asennettuna. Kipsinen, n 20 cm leveä lista kiertää huoneet. Siinä on kohokuviona paikallinen kukka-aihe. Kipsilista maksaa 10 metri. Sen kaveriksi on jo keskelle kattoja istutettu ympyräkoriste samaa tavaraa ja siihen asennetaan kattovalaisin. Eteistilan-oh väliseen oviaukkoon oli tehty myös kipsistä kaareen koristetta. Koko työ oli maksanut 600 ja aineet. Ei paha hinta.

Välillä katseltiin siskon ostamia uusia tennareita (25LE) ja näytin omia kengänpohjallisia ja kerroin omista jalkaongelmista, eli tukien tarpeesta. Totesin myös, että tossut ovat huonot juuri siksi, että ne eivät anna jalkaholville tukea ja vanhemmiten se kostautuu. Myöntelivät ja kehotin ostamaan Suomesta terästukia, kun kesällä käyvät kylässä.

Sitten puhuttiin työmahdollisuuksista, korkeasta työttömyydestä, turismi on ainoa työllistäjä ja nyt näyttää heikolta. Liksaa maksetaan lyhyestä työpäivästä esim kaupassa luokkaa 300LE, mutta hotellit voivat maksaa ulkolaiselle, kieliä osaaville jopa 2000LE. Aishan olisi pitänyt luopua huivista hotellissa ja sitä hän ei halunnut. Olin myös kuullut jossakin aiemmin, että joskus kuulee, kun paikallinen halveksii turisteja, eivät kuitenkaan useimmat. Ei oikein olisi varaa nyrpistellä leivän lähteelle. Vaikka toki turisteissakin on ikäviä tyyppejä, Luxorissa vähemmän kuin noissa nuorisopaikoissa.

Naapurista oli kuollut mummo ja hautajaisia oli surtu 3 pv. Tapana on että surutalon pihalle, eteen pystytetään teltta (oletettavasti samanlainen kuin oli ravintoloiden edessä uudenvuodenaattona?) Telttoja tarvitaan 2, omansa naisille ja miehille. Surutaloon tuovat aamu-, päivä- ja iltaruokaa naapurit, sillä vieraita käy paljon ja tällä naapuriavulla vapautetaan suruperhe tarjoilun järjestämisestä. Hieno tapa. Surunvalittelut tehdään sitten naisten kesken ja miesten kesken erikseen. Ruumiin pesee lähiomainen, samaa sukupuolta ja 3 kertaa. Jos pesijästä tuntuu, että ei tullut vielä hyvä, jatketaan - 5 tai 7 pesua. Lukumagiaa? Ruumis kiedotaan valkoiseen vaatteeseen, josta muodostuu valkoinen pussukka. Hautajaisissa käytetään myös ruumisarkkua, ei aina eikä kaikkialla, olemme telkkarista nähneet. Ruumiskäsittelyssä on kiire, sillä kylmähuoneita ei ole ja vanha tapa vaatii nopeaa hautausta.

Juteltiin vielä mahdollisuudesta ostaa kiinalainen fillari seuraavaa kertaa varten, sillä vuokraus tulisi liian kalliiksi, kun pyytävät 50 pv. Ahmed arveli pyörän maksavan 400-500. Kiinassahan ne meillekin tulevat pyörät tehdään nykyään, täytynee katsastaa laatua. Kypäriäkin on myynnissä ja varmasti edullisemmin kuin meillä. Täällä olen nähnyt parin turistin päässä kypärän. Ahmed lupasi selvitellä hintoja ennen kuin lähden. Pyörän voisin jättää heille varastoon, tai Myriamille.

Sitten lähdettiin katsomaan mun nykyasuntoa, malliksi heille. Käytiin apteekin kautta ostamassa muutama edullinen lääke minulle. Ripuliin Antinal ja särkyihin Parofen, yhdistelmä parasetamolia ja ipuprofeiinia.

Täällä kämpällä kiinnitin taas huomion huullettuihin ikkunapokiin ja oviin. Totesimme Aishan kanssa, että kannattaa rakentaa myös kynnykset, että oven saa tiiviiksi. Kynnys voi hyvin olla lattialaattaa. Kun vielä ostaa ikkunatiivisteet Suomesta, pysyy pöly ulkona aika hyvin. Nyt hän pyyhkki pölyjä joka toinen päivä ja lapsi on jo allerginen. Puhuin myös keittiövalaisimista, ledeistä ja kohdevaloista, lukuvaloista jne jotka tässä asunnossa on ajateltu melko hyvin. Kunhan Aisha vielä hoksaa asennuttaa tarpeeksi pistorasioita ja 80 cm korkeudelle, niin hyvä tulee. Täällä on osattu panna samaan kanteen katkaisin ja töpselinreiät, fiksua.

Vielä katselimme ammeen taakse rakennettua, n 10 cm levyistä, kaakeloitua porrastusta, jossa voi säilyttää kylpytarvikkeita, mutta jota pidän itse tärkeänä siksi, että saan siitä tukea pesutouhuun. Vanhalla miehellä voi jalka helposti lipsua saippuavedessä, kun ammeen pohja on kouru, ilman karhennusta tai mattoa.