Matkan vivahteita

 

Tuttu homma, väärä tieto Seutulassa lipussa terminaalista, joka johti melkoiseen vaellukseen huonoilla koivilla. Siellä jo Päivi ja miehensä odottivat ja tuskailun aihe oli selvä ylipaino laukuissa. Siitäkin selvittiin joustavan palvelun avulla, josta mainetta ansaitsee Turkkish Airlines. Toinen positiivinen seikka oli, että nyt saa viedä kamoja passitarkastuksenkin läpi pikku kärryllä, joka aikaisemmin oli kielletty. Positiivista kehitystä ja Finavian oppimista.

 

Päivällä matkustaminen on kivaa eikä käy niin paljon vanhoille luille ja lihaksille. Aikataulutus ei mennyt ihan nappiin, sillä Kairossa odottelimme reilut pari tuntia. Ei vaan saatu aikaisempaan lentoon paikkoja ja toisaalta on tarpeen jättää pieniä marginaaleja aikatauluun, jos koneet ovatkin myöhässä. Päivällä näkee myös maisemia jos sattuu sopiva sää ja nyt sattui. Itse istuin käytäväpaikalla koiven oikomisen tarpeesta johtuen joten muut nauttivat maisemista. Sinänsä mulle tuttuja, maisemat.

lokakuu%2014%20008-normal.jpg

 

Otin ihan piruuttani mukaan tuohihatun, jolle ei muutoin ole ollut käyttöä. Uskon sen pelaavan hyvin myös helteissä. Liivi on ommeltu miesten talvihuivista, jota paikalliset pitää hyvänä ideana. Kopioin sen Heikiltä.

 

Nyt oli tilattu vammaiskuljetus jo Hesasta lähtien ja sekin pelitti aika hyvin. Istambulissa oli vastassa pari sähköistä pyörätuolin muunnelmaa, jossa ohjaus tehtiin apukuskin toimesta takaa ja vauhdilla mentiin, Pädekin omalla pelillään kyydissä. Muistelimme jälkeenpäin Päden kanssa, että kai nuo vesselit tekivät jonkin oikaisun reitissä ja jopa muodollisuuksissa, sillä kaikki sujui näpäkästi ja nopeasti. Tilaan vastaavan palvelun jatkossakin, sillä se on ilmainen. Tosin egyptiläiseen tapaan siellä ruinataan aina tippiä, mutta turkkilaiset eivät pyytäneet.

lokakuu%2014%20007-normal.jpg

 

Huomaa väärennetyt grocksit, joista on etua kun nyt taas riisutetaan kenkiä turvatarkastuksessa, eikä niitä edes tarvinnut riisua!  Niille on myös käyttöä perillä, kun pitää olla sisä- ja ulkotossut. Kyynärsauvat jätän Luxoriin ja mahdollisesti annan tohtori Butrokselle kierrätykseen. Kehitysapua.

 

Taas saimme nauttia heti laskun jälkeen kentän kummallisuuksista, sillä kone rullasi 17 minuuttia terminaaliin, eksyikin välillä pimeässä, sillä kone teki lenkin ja palasi. On aika typerää ja kallista käyttää lentokonetta siirtelemään ihmisiä kentällä. Kairon kentän suunnittelu ja toteutus on ihan hanurista ja taas kerran kiersimme sisääntulohallin kautta jatkolennolle, joka aiheuttaa kaksi ylimääräistä turvatarkastusta. Kairossa vastassa oli pari rujoa pyörätuolia ja nuorta miestä. Kentän varusteluun otetaan näköjään pyörätuolit niistä hylätyistä, joista on jo irronnut käsin kelauksen apupyörät. Päivi ei suostunut istumaan pyörätuoliin, vaikka se oli tarjolla, vaan raahasi sitkeästi koko matkan kolmea pikkulaukkua ja muuta oheisroinaa, joita matkalle usein mukaan kertyy.

 

Kun kuitenkin minua lykki kaveri joka osasi reitit ja käytti hissejä, koko reitti tuntui helpolta, mutta eihän sitä itse osaa seuraavalla reissulla. On sen verran mutkia ja hälinää, hissejä yms ettei sitä enää muista. Pyörätuolit olivat raakkeja, joista puuttui toinen kelauspyörä, joten en voinut itse vaikuttaa liikkumiseen. Kun näin itse liikkui rullaten tuli havaituksi että aika moni turvautuu pyörätuoliin.

Jostakin kumman syystä pyörätuoliapumies vaihtui, kun mentiin alueelta toiselle. Oliskohan jokin ammattiliiton reviirikiista? Vaikka ei kai ammattiliitot ole kovin tehokkaita Egyssä. Herrasmiessopimus? Parinkympin tippi ei ihan tyydyttänyt työntömiestä, mikä on ihan väärin, sillä hän saa jonkin surkean korvauksen jo lentoyhtiöltä ja palvelun pitäisi olla asiakkaalle ilmainen.

lokakuu%2014%20011-normal.jpg

 

Ilta oli jo pimeä kun oli lähtö Cai-Lux lennolle, joka sitten myöhästyikin reilusti. Jättäydyin aina viimeisten joukkoon koska nousu portaissa on hidasta.

 

Meidän ylipainoiset ja liian monet laukut aiheuttivat pikku häslän sisään bookkauksessa, mutta Päde hoiti tinkimisen rutiinilla ja sai laukut lennolle ilman lisämaksuja. Minä pääsin helpolla kun istuin vain tuolilla sauvoineni ja näyttelin invaa.

Kun taas kerran oltiin päästy lennon lokeroon odotushallissa, oli meno bussiin, sillä Kairossa ei kotimaan lentoliikenteelle uhrata tuubeja. Siinä ovella kaveri tarjosi jopa vammaishissiä, jolla kulkija nostetaan koneeseen samasta ovesta josta kulkee muonitus ja huolto. Kieltäydyin, sillä osaan ja jaksan jo nousta portaita.

Kairo-Luxor välillä on jostakin ihmeen syystä ylimääräinen turvatarkastus myös meille, jotka jo kerran sen teimme halliin sisääntulossa. Nyt tässä pisteessä nuori kukkopoika halusi osoittaa mahtiaan, kun Päden lauskussa oli jatkojohto. Aikansa sitä pyöriteltyään ja alkuperäispakkausta katseltuaan, jannu selitti, että on ”probleema”. Mitä helvetin ropleemaa on jatkojohdossa? Lopulta hän sitten muka armahti Päden, joka kiitollisena sujautti jannulle suklaalevyn. Tyhmälle roistolle.

 

Viimeinen legi retkellä oli sitten lento Luxoriin kun ilta pimeni. Pomppuinen lasku tavan mukaan ja odottamaan laukkuja. Normaalit kuviot, paitsi joku älypää patisti Päden näyttämään passia johonkin koppiin. Minä sillä aikaa selvitin itseni tullin läpi ja köpöttelin kyynärsauvoineni viinakioskille, sillä pitkä retki vaatii nopean rentoutuksen. Siellä taas joku nuori pojankloppi otti mun passin erikoissyyniin eikä antanut sitä normaalisti käteeni. Kysyin oliko kolli poliisi siviilipoju vastasi että olen. Kun nilkeillä ei ole mitään järkevää tehtävää, he pompottavat ketä sattuu ja ilman syytä.

 

Ahmed (Päden perhe/apuri) oli vastassa Toyota pikkubussin kera. Puhuivat avainjutun Abdyn kanssa puhelimessa. Suhari ja Ahmed eivät siirtäneet laukkujamme autoon vaan siihen tuli apumies ja taas kului tippikolikoita.

Oli jo aamuyön puolella, kun taximme soitti torvea Qweens Papyruksen kohdalla ja pimeydestä lensi avainnippu Abdyn kädestä. Kuski poimi sen sovitusti kadulta ja pääsin kämpille. Huhhuh.

Ja siellähän odotti suuri yllätys.  Huomenna lisää siitäkin.

Liitän huomenna kuvia tähän postaukseen. Nyt jo niin moni on kysellyt matkasta, että on ihan paineita selostukselle.