Aurinkolaiva

Schildin pariskunta teki ainutlaatuisen reissun purjehtimalla Daphnellaan ylös Niiliä 1955-56 aina Sudaniin asti. Ilmeisesti purjehdus oli ensimmäinen koskaan Niiliä purjehtinut kiintokölinen alus, koska Niilin alajuoksu on niin matala, että siellä pärjää vain nostokölisellä ja matalassa uivalla fellukalla. Tosin GS väittää että nimitys felluka koskee soutuveneitä ja käyttää nimeä aiasa isoista purjeveneistä. Kirja on tosi mielenkiintoinen Egyptistä kiinnostuneelle, sillä kirjailija on tehnyt hyvin taustatyönsä ja perehtynyt maahan laajasti kirjallisuudesta, mainiten monia kirjoja joita monella tallaajalla ei ole mahdollista lukea kielitaidon puuttuessa.

Joudun tyytymään vain joihinkin poimintoihin, sillä kirja levittää lukijan silmiin niin paljon vaikutelmia, tietoa ja tapahtumia, että niistä on vaan pakko itse lukea. Vertaan tässä sitä vähäistä tietoa mitä itse olen ehtinyt hankkia ja kommentoin sen pohjalta.

GS kirjoittaa, että Niilin varrelta löytyy yli 60 pyramidia, ja juurihan saimme tiedon että yksi on löydetty Luxorista, tosin pieni. Hauskaa on että tunnen kaverin joka sen todisti ja olen tavannut Simonin pari kertaa. Kirja kertoo kyyhkystorneista, joita näkyy enemmän alajuoksulla ja siitä, mitä itse olen ihmetellyt, etteivät myynti-ikäiset karkaa pois torilta, sillä ne eivät osaa vielä lentää. Ruoska oli vielä tuolloin osa poliisien varustusta. Sivulla 163 tulee esiin nytkin tuttu ilmiö, lapsellinen usko että vallanvaihto tuo nopean muutoksen ja parantaa elämään tuosta vaan. S. 171 hän toteaa että ei halua olla paikalla kun työväenluokka herää ja tekee kumouksen. Minä olen sen kokenut, en pelännyt silloin ja olen yhdessä arabikevään nuorten miesten kanssa pettynyt tulokseen. Se tulee johtamaan piakkoin uuteen räjähdykseen ja sitä on syytä pelätä. Tai ainakin muutos kytee ja levottomuus jatkuu.

GS vertaa Kreikan ja Egyptin kulttuureja useassa kohtaa ja siihen hänellä on hyvät edellytykset, kun on asunut Kreikassa vuosia. Hän erittelee hyvin eroja taiteessa ja maailmankäsityksessä. Kautta kirjan tulee esiin se huima väestönkasvu jota meidän aikamme on joutunut kauhistuen seuraamaan, myös Egyssä, jonka väestö oli silloin 22 miljoonaa, nyt 83. Kun GS kauhistelee väestön kasvun tuomia ongelmia, olen itse tuntenut suurta epätoivoa sen suhteen. Tällainen voi johtaa ainoastaan suureen katastrofiin pallollamme. Väestöräjähdys on ilmaston muutoksenkin perimmäinen syy. Ilman sitä kaikki olisi tapahtunut hitaammin ja ihmiskunnalla olisi ollut aikaa sopeuttaa teollistumisen haittoja paremmin. Jos siis saastuminen olisi tajuttu ajoissa, mitä sitäkin sopii epäillä.

Kirjan loppuosa on seikkailu Sudanin puolelle ja kiinnostava vertailu maiden välillä joka silloin osoitti Sudanin voittoa 6-0 siisteydessä, sairaanhoidossa, hygieniassa, jopa maalaisten kielitaidossa! Selitys oli erikoinen, sillä Nubian ja Sudanin puolen väki oli vuosikymmeniä joutunut hakemaan ansionsa Alexandriasta ja siellä oppinut kreikkaa, ranskaa ja italiaa. Nubian tuhon ensivaihetta GS suree, sillä silloin jo osa maan viljelykelpoisesta osasta oli kadonnut matalamman patojärven alle ja sitten lopullisesti Nasserjärvi hävitti Nubian. Kauhea kehityskulku, joka on jäänyt länsimaissa ihan hämäräksi vaiheeksi, josta tiedetään vain Abu Simbelin pelastaminen. Samaan aikaan hukutettiin massiiviset määrät temppeleitä, hautoja, pieniä pyramideja veden alle, koko pitkä kulttuurikausi hävisi. Siksi Hassaninkaan tutkimus ei voi enää tuoda esiin mitään järisyttävää Egyptin mustista faaraoista, koska arkeologinen aineisto on haudattu syvään veteen.