Lue tämä ensin ja sitten jatko-osa alla

luxor 47.2009 teurastus

TEURASTUSTA

Kun palasin golfaamasta, oli kotikadulla menossa teurastus. Melkein vastapäätä, tyhjällä tontilla, jonne ikkunasta näkee hyvin, oli tapettu musta kookas sonni. Rituaaliteurastuksessa veret lasketaan pihalle, eikä eläintä ensin tainnuteta, kuten meillä laki määrää. Sitä vaihetta ei tarvinnut nähdä.

Teurastukset, joita on kaikkialla kaupungissa näkyvissä, ovat osa suurta juhlaa, jonka nimi ääntyy suurinpiirtein "Vran". Se liittyy pyhiinvaellukseen ja sen ajoitukseen. Eilen oli "Hajj" joka on Mekan pyhiinvaelluksen huippupäivä ja sen jälkeinen päivä on tänään. Siihen tarvitaan teuras, niinkuin olemme raamatusta oppineet. Ainakin ennen juhlat ovat olleet suuret ja väkeä paljon, kun liha on pitänyt syödä tuoreeltaan. Ensi yön aikana syödään kai suurin osa, mitä nyt tähteitä riittää pariksi päiväksi, oletan. Nyt kuitenkin pakastimet ja jääkaapit helpottavat arkea ja juhlaa, kun liha ei heti pilaannu.

Toissapäivänä ehdin jo ihmetellä, kun bazaarikadulla oli mulli sidottuna pylvääseen ja ammui surkeana. Eilen oli tuotu 5-6 lammasta ja sidottu pylvääseen toisesta etujalastaan. Kummassakaan tapauksessa ei ollut elikoille tarjolla syötävää eikä juotavaa. Mitäs nyt teuraille tarvitseekaan!

Sinänsä lampaat keskellä kaupunkia eivät ole harvinainen näky. Ukko mekossaan paimentaa katrastaan, eikä elikot säiky liikennettä tai muuta hälinää. Kulkevat kadun reunassa kaiken muun liikenteen seassa. Osa pääsee sitten hengestään juhlapäivinä. Nyt ei kuitenkaan ole ollut mitään puhetta Ramadanista, joka viime vuonna loppui juuri kun meidän loma täällä alkoi. Silloinkin oli teurastusta eri paikoissa. Täytynee selvittää mitä eroa näillä on.

Varsinaisia ammattimiehiä oli kai 2 ja apulaisia useampia, pitämässä sorkista kiinni, kun ruho retkotti selällään maaham levitetyn maton päällä. Verta oli kaikkialla, ukkojen vaatteissa, matolla, maassa. Ruho nyljettiin ensin, musta nahka jäi ruhon alle suojaksi. Kuvissa näkyy vain vaalea kalvo nahan alla ja lihasten päällä. Mahalaukku oli iso ja painava. Sitä vierittämään tarvittiin kaksi miestä. Epäselväksi jäi, mitä sille tehtiin. En nimittäin jaksanut katsella kokonaan toimitusta, kun oli pelin jälkeen nälkä. Voileipien teon ja syömisen lomassa kurkistin parvekkeelta ja ikkunoista tapahtumia. Välillä pulina kiihtyi ja väki lisääntyi. Useita autoja kävi paikalla ja niihin nostettiin ruhosta isoja osia, koipien tynkien kanssa isot kimpaleet. Lienevät liki neljännes ruhosta, koska sellaisen kantamiseen tarvittiin kolme miestä. Matolta katosi jossakin vaiheessa osia pötsistä, häntä ja muita osia, sisälmyksiä, nam-nam.

Reilussa tunnissa osat oli myyty ja paikkaa siivottiin. Talkkari-Musa hääri joukossa ties mitä. Täytyy kysellä miten ruho jaettiin, kuka toimi junailijana, vai oliko se teurastajan bisnes. Miten markkinointi hoidetaan, koska jakelu toimi tehokkaasti. Miksi teurastus hoidettiin juuri tässä? Ravintoloita ei ole ihan lähellä, mutta hakevat autot saattoivatkin olla ravintoloitsijoiden. Olisko vaan ollut sopiva tyhjä tontti ja lähellä ostajia, jotka takakontti avoinna veivät lihoja.

Omia sikamuistoja ja teurastuksia

Tuli mieleen lapsuuden kokemukset. Meillä landella toimi pitäjässä pari teurastajaa, jotka kutsuttiin paikalle sikaa lahtaamaan, yksin kumminkin. Joka mökissähän sikaa talveksi lihotettiin. Porsas ostettiin kiertävältä kauppiaalta kuorma-autosta, jossa possuja oli satoja. Kun potsinalku ostettiin kevättalvella, oli ainakin meidän sikolätti niin hatara, ettei sinne suloista pikku possua voinut pakkasiin viedä. Siispä porsaalle tehtiin keittiön nurkkaan pikku karsina ja sitä ruokittiinkin ensi viikot tuttipullosta. Possu olikin selkeästi kotieläin johon lapset jopa kiintyivät. Olihan sillä nimikin. Suru saattoi tulla puseroon kun oma lemmikkipossu joutui teuraaksi. Moni ei voinut syödä nimikkopossun päätä joulupöydän herkkuna.

Meilläkin asui alivuokralaisena kaksikin lihanostajaa, jotka ostivat ruhot Osuusteurastamolle. Kauppatapoja oli 2. Jos teki arviokaupan, jossa ostaja arvioi katselemalla ja sikaa nostamalla sen painon, sai rahat kouraan. Jos ei tyytynyt arvioon, vaan vaati punnituksen, rahan saanti viivästyi kunnes teurastus oli hoitunut. Omaan käyttöön sika teurastettiin joulun alla ja siinä tarvittiin koltiaisiakin apuna. Verta piti nimittäin vatkata ettei se päässyt hyytymään ja siihen kelpasi lapsikin vispilää pyörittämään.

Kun ei ollut pakastimia, piti veri käyttää samantien ja siitä tehtiin palttua ja verilättyjä. Tampereen seudulla varmaan verimakkaraa. Suomessa on vielä pohjoisessa ja idässä verta myynnissä, mutta en ole etelämpänä nähnyt. Veri pitää tilata ja sisäelimet, joiden käyttö on vähentynyt kovasti. Kuka on kotona paistanut maksaa tai keittänyt munuaisia viime vuosina? Kyllä maksa täytyy nyt tilata ravintolassa. Kielikin on harvinaista herkkua nykyään, sääli.

Rohkeutta piti kerätä, ettei oksentanut kun teurastaja teki hommaansa. Kalttaus, hännän ja sorkkien irrotus oli helppo, mutta kun sika nostettiin takajaloista kiikkumaan ja maha aukaistiin, tuli nuoremmille yrjö ja piti äkkiä poistua saunan parven katsomosta. Karskiuttaan voi näyttää jos kesti katsoa koko toimituksen. Täällä kadulla pikku lapset äitiänsä kädestä pitäen katselivat hymyssä suin sonnin lahtausta. Ovat lähempänä näitä rituaaleja kuin me aikanamme. Sikojahan täällä ei teurastetakaan, vaan vuohia, lampaita ja nautoja.

Iso Juhla tämä

Niin että esim TOPNET pitää paikan kiinni, mutta ravintolat yms ovat auki. Naputan tätä RITZissä, se kunon aika lähellä ja mukava. Matka Topnetistä tänne on suoraan St Joseph-katua ja sen varrella on futiskenttä ja pikku tivolialue ja lasten mekaaninen leikkipuisto. On varhainen ilta, klo 17 ja tivolissa oli meininkiä, samoin futareita kentällä. Tivolissa raikui kovaan paikallinen popmusa ja nuoret, teini-ikäiset pojat aloittelivat tanssia keskenään ryhmässä. Tyttöjä ei ollut mukana, mutta alueella kyllä.

Matkalla ohitin sidotun lammaskatraan, joka oli kahdella harventunut. Ei taaskaan ruohoa tms, saati vettä. Olisi meillä eläinsuojelurikos, ellei sitten joku juota karvapalloja välillä. Sen lähellä oli autotalli ovi auki ja näytti siltä, että kauppias jolta ostelen muni, juggea ja juomia, olisi jotenkin leikkaamassa ja edelleen myymässä äsken teurastettua mullia. Ainakin sauhusi siinä kaapu veressä.

Ruokalistan Cenelloni onkin kuin se levyistä kerroksittain tehty pastaruoka, jonka nimeä en saa päähäni. Oli tarjolla kasvis- ja lihaversiona. Tarjotaan uunivuoasta tosi kuumana, kun luulin tilaavani pikkuisia lihatyynyjä. Samaa kamaa eri versiona, ok. Olen ainoa ruokavieras, mutta lienen aikainen. Varpuset olivat kanssa aikaisia, melusivat puissa. Ne saapuvat päiväsyönnöltään yöksi tänne puistopuihin parvina. Jännää on, että vain jotkut puut valitaan. Suosittu on hernepensaan sukulainen, puistopihlajan kokoinen katukoriste. Ja varpusten ääni on voimakasta. Ovatkohan muutto- vai paikkalintuja?