Karvanopat ja muita tuttuja juttuja

Nauratti oikein kun näin pikkubussin edessä killuvan karvanopan, joista juuri olin Hassanille selittänyt että olisi suomalaisten erikoisuus. Kai ne Kiinassa tehdään ja myydään sitten kaikkialle, joissa riittää taikauskoisia hölmöjä. Mieleeni tuli myös taannoinen bensakapina, kun busakuski vaati tuplamaksua hermostuneena bensan hinnan korotukseen. Ei tainnut mennä laajempaan jakeluun se kapina ja kuskien palkka heikkenee, sääliksi käy. Olisin itse valmis maksamaan sen tuplan.

Niilillä purjehti siisti valkoinen alus, risteilijöitä selvästi pienempi, sillä hyttejä oli vain yksi kerros ja sen päällä ravintolakansi. Pituutta puolet risteilijästä ja hauskana lisänä kaksi mastoa, molemmissa päissä. Voi siis hyvällä kelillä purjehtiakin. Voisi olla kiva tällainen intiimin kokoinen alus seilata joella.

Muistelin toissapäiväistä kaulaliinakauppiasta, joka vaati minua ostamaan toisenkin huivin, koska hän oli ”puhutellut mua ensin edellispäivänä.” Vahva perustelu ostaa toinenkin kaulahuivi. Sama ilmiö myöhemmin Soukissa, kun kauppias näyttää että hänellä on tarjota samanlainen kuin mulla jo oli kaulassa, osta nyt toinenkin! Mikä hieno logiikka.

Katselin rannassa, kun turistiryhmä palasi laivalle kaupunkikierrokselta. Laskin 11 menevän sillalla laivaan. Yksi laiva teki lähtöä, 6 jäi kaijaan. On aika huono bisnes yhtiölle kuljettaa 10-20 matkustajaa, kun henkilökuntaakin on enemmän.Tässä nyt noukitaan marjojakin maasta. Turismi on kyllä hetkeksi piristynyt, joululomien vuoksi. KIPI oli 19. Kaduilla kävelee huomattavasti enemmän turisteja, mikä tuntuu minustakin kivalta. Toivon mukaan kaikki ei taas lässähdä loppiaisena.

Meillä oli tällit Paavon kanssa ja Klas tuli vastaani kadulla ja kertoi hänen istuvan vakipaikassa aamuteellä. Menin sinnepäin, mutta en ehtinyt edes cafen eteen, kun tuli mies kysymään mitä etsin ja kun kerroin hän heti tiesi Paavon ja että on suomalainen. (Mies asteli kanssani kujaa ja kutsui katsomaan hotelliaan El Salam, jossa oli tarjolla edullisia huoneita.) Oli juuri P mennyt sivukujalle ja kun sinne menin, näkyi Paavon vaalea pehko kaukana. Hän kun hissuttelee hiljalleen, sain ukon kiinni ja yhdessä jatkoimme pikku kujia kohti Soukin takaporttia. On Paavon joka-aamuinen rutiini ostaa pari falafelitaskua ja mennä ne syömään ensimmäisen kahvilan pöytään sieltä takaportilta lukien.

Siinä katujen risteyksessä SOUKissa on kahvilaa vastapäätä pieni kangaskauppa, jonka omistaja on piirteiltään kuin faarao Ekhnaton vanhana. Vertailua helpotti kahvilan seinällä oleva kuva. Oli siellä kuva myös vaimostaan, kuningatar Nefertitistä, mutta yhtä kaunista naista ei Soukissa pyörinyt. Sen sijaa pyörivät moottoripyörät, mikä on ihan tyhmää. Kauppiaiden edun mukaista olisi kieltää kaikenlainen pyöräily kauppakujalla, koska se selvästi häiritsee turisteja ja kadun tunnelmaa. Näin yhden tyylikkään eurooppalaisen tädin täällä teetetyssä asussa, joka oli pitkä mekko ommeltuna raidallisesta vaaleasta pellavasta ja olkalaukku samaa kangasta.

Ostin kujalta pari isoa miesten kaulahuivia, joita näin talvella monet pitävät pään yli ja kaulan ympäri kietaistuna. Toisen naulaan keittiön tarjoilutason kylkeen ja toisesta teetin liivit. Heikin mallin mukaan ja samalla räätälillä. Hän oli tehnyt jollekin pienelle miesturistille takin samasta huivimatskusta, jota näytti malliksi meille. Ei tärpännyt se idea, liivi tuntuu paremmalta. Koptiräätäli oli töissä perjantaina, jolloin muslimit eivät ole. On aika pätevä ukko tekaisemaan vaatteita, ilman mitään kaavoja ja kahden mitan varassa. Leikkasi saman tien liinan palasiksi, harsi kokoon ja sovitti. Hiukan leikattiin lisää hiha-aukkoa suuremmaksi ja kehotti hakemaan huomenna samaan aikaan. Hinnaksi sovittiin 80, joka kattaa työn ja vuorikankaan. Kun liina maksoi 50, on liivin hinta 130LE, noin 15€, ei paha. Saatan joskus saada tänne kuvankin.

Liivibisneksen jälkeen satuimme rautakaupan kapealle ovelle, joka oli Paavollekin uusi juttu. Menin kyselemään Päivin tarpeisiin tiivistysvaahtoa, mutta sen selvittäminen olikin aika vaikeaa. Kun en tiennyt sanaa (construction foam) yritin selittää spraytä, josta tulee muovinen eriste. Sana eriste ei mennyt jakeluun ollenkaan. Lopulta joku heistä keksi mitä tavoittelin ja iso pullo ruiskueristettä maksoi vain 50LE. Rakentajille kerron, että sen K-raudan ovi on ihan moskeijan tornin kohdalla siinä Temppelikadulla ja takaovi siis Soukissa.

Paavo osti meiramia (merme) litran verran, ehkä 50gr hintaan 20LE. Sitä pannaan Klasun mukaan aina hernekeittoon ja muistaakseni myös leivonnassa sitä käytetään. Kaupan edustalla kadulla oli isoissa vasuissa 11 eri laatua taateleita eli kai niissä jotakin eroakin on, laadussa ja maussa. Eri palmulajeja on siis ainakin toistakymmentä, vaikka ei niitä turisti ainakaan erota.

Paavo asuu siis Mahattan sivukujalla ja maksaa kämpästä 1500LE/kk. Klasu ei saanut samaa kämppää jatketuksi tammi-helmikuulle samaan hintaan, vaan isäntä vaati 2000, koska on lämmitystarvetta ja sähkö maksaa. Paavo lentää 2012 viimeisenä päivänä kotiin, sillä hänellä on silmälääkäri kuun alkupuolella.

Kadulla joku Paavon puolituttu kutsui katsomaan tarjolla olevaa ”viiden tähden” kämppäänsä ja saatamme mennäkin sitä vilkaisemaan huomenna liivioston jälkeen. Hiukan epäilyttää tähtien määrä, sillä hinta olisi vain 1000. Kun kerroimme Klasulle, hän epäili kovasti ja totesi että tässä kallimmassakin on risoja huonekaluja eikä kovin hyviä siivousvehkeitä. Siisteydessäkin on toivomisen varaa eli välisiivous edellisten vuokralaisten jäljiltä oli heikkoa.

Ostin Paavolta tähteeksi jääneet taxfree-viskit normihintaan ja sain häneltä isopyöräisen kauppakassin sen tilalle, jonka annoin hänelle. Sen jätin tänne keväällä kun ostin uudet laukut. Pyöräkassi sai tulikasteensa kun kävin Ralegin poikien kaupassa täydentämässä ruokakaappia. Hyvin siinä kulki kaikki ja ruokatauon jälkeen hiissasisn sitä lautalle.

Paljon ennen lauttaa tarttui mukaan innokas venekuljetuksen myyjä ja kun sovin että kun auttaa sen painavan kassin veneeseen ja vastarannalla taxiin, otan kyydin. Poika osoittautui oikein fiksuksi ja häntä käytän kyllä vastakin sillä hän ei heittänyt banaanin kuorta jokeen ja kun huomasi että katsoin sitä hyvällä, hän selitti aina toimivansa niin, ettei roskaa Niiliä. Hänellä oli serkkupoika salataksina WB:llä ja sillä huristettiin Sinuhelle. Kävi sitten niin, että olin ollut huolimaton ja repun taskusta oli luiskahtanut kännyni penkille. Poika toi sen takaisin ja selitti huomanneensa sen kun joku soitti. Samalla oli akku simahtanut, enkä tiedä kuka tavoitteli. Fiksu poika, kiitos.