Nippeleitä

Pikku rentoutuminen omaishoitajan roolista, kun tapasin Hannun ja vaimonsa ja kivan uuden tyypin Marocon Alin, muusikon ja jännän persoonan. Kiitos Hannu, loistavasta ateriasta!

 

Majoituin systerin taloon Ala-Tikkurilaan, josta sitten hyvän bussiyhteyden kautta menin Eläinmuseoon toisen kerran katsomaan lepakkonäyttelyä. Kun oli ihan hiljaista siellä sain otetuksi pikku nauhuriini ääninäytteet eri lepakoista, mutta nauhoitin vain tärkeimmät 5 lajia, joihin yleensä Suomessa törmää. Kovin erilaisia ääntelyitä päästelevät nämä sympaattiset nahkasiivet kaikuluodatessaan lennossa esteitä ja saalista. Näyttely on niin monisisältöinen, että ensi kerralla en ehtinyt saada siitä irti tarpeeksi, kun oli pari muksua mukana.

 

Tapasin siellä vanhemman rouvan Mikkelistä, joka kertoi että hänen perintötilallaan on ”aina” ollut paljon lepakoita ja väitti että heidän perintötalossaan niitä myös talvihorrostaa. Puutalossa se ei ole todennäköistä, mutta mahdollista.

 

Rouva kertoi että vuosia sitten se sveitsiläistutkija, joka sitten kuoli vesikauhuun eli rabiekseen lepakonpuremasta 1985, oli tulossa katsomaan heidän lepakkoyhdyskuntaansa, mutta ei ehtinyt. Paikka on kiinnostava, ja ehdotin hänelle helppoa keinoa varmistua siitä, että lepakot todella horrostavat talossa, panemalla papanakasojen kohdalle uuden valkoisen paperin ja merkkaamaan ylös päivämäärät.

 

Tapani mukaan paransin taas maailmaa ja esitin uusia ideoita siihen näyttelyyn, mutta saapas nyt sitten nähdä meneekö perille. Siellä oli hauska testi, löytääkö kävijä kaikki 5 mahdollista lepiksen päiväpiiloa, mutta minä en löytänyt kuin 4. Kiva juttu oli esittää lepakon mahtuvan betonielementin sähköputken sisään eli tosi pieneen koloon.

 

Opin näyttelyssä paljon uusia asioita, joita sitten taas tulevilla retkillä yritän muistella ja kertoa muille kiinnostuneille.

 

Mene käymään mutta varaa pari tuntia ja lue kaikki textit.

 

Päätettiin systerin kanssa panna kiertoon vanhat airot, joita ei enää tarvita, kun mutsin muovivene varastettiin rannasta. Idea on viedä airot rantaan, jossa on useita veneitä, niin joku saattaa tarvita niitä vara-airoiksi. Vien ne huomenna rantaan ja panen näkyville tekstillä ”ota jos tarvitset”.

 

Olen jättänyt ruohon leikkaamatta pihalta, koska siinä on kasvanut paljon keltaista kukkaa, joka avaa kukkansa aina aurinkoon ja sulkeutuu heti kun menee pilveen. En ole jaksanut tarkistaa kasvin nimeä. Mutta nyt sitten varmaankin pitää leikata ruoho, jotta päästään tähän järjettömään rivitalojen normiin.

 

Joku kertoi mulle kai Egyptissä, että jenkkilässä saatetaan jopa sakottaa asukasta joka ei leikkaa nurmikkoaan. Karmea ajatus luonnon monimuotoisuuden kannalta. Minähän tein kuntaan aloitteen siitä, että Vihti rupeaisi päiväkotien ympärille jättämään maat kedoiksi, joille tulisi perhosia. On järjetöntä että hajallaan olevien päiväkotien luo ajetaan pärisevä kone kaukaa leikkaamaan ruoho, kun se niitty tai keto olisi parempi monesta syystä.

 

Sain vinkin kiinnostavasta sivusta, tutki sinäkin...

http://www.onezoom.org/