La 13.11.2010

Monenlaista havahduin ajattelemaan saamastani palautteesta.

Matkailuun on useita motiiveja, ja niitä on samankin matkailijan päässä useita, osin kai piilossakin. Matkailuun liittyy toiveita, haaveita, muistoja, kokemuksia, jännitystä. Omatoimimatkailija tuntee tyydytystä, kun on tavoittanut jonkin kohteen omin konstein. Minulla on elävimmät muistot muutamalta Romanian matkalta, joihin liittyi kaikenlaista sattumusta, jopa dramaattisia hetkiä. Ilmeisesti osa kiehtovuutta johtuukin siitä, että on pakko improvisoida, näytellä, piirtää jotta tulee ymmärretyksi maassa, jossa ei juuri vieraita kieliä puhuta. Samanlaista kommunikoinnin säätöä ei tarvita täällä eikä Thaimaassa, kun sentään pienellä etsimisellä löytää tulkkiapua. Luxorissa vossikkakuskitkin ymmärtää ja osaa avaintermit englanniksi.

Matkailu on ristiriitaista monella tapaa. Välillä tuntuu, että tulee käyttäneeksi jotakin resurssia joka olisi pois paikallisilta. Asian kääntöpuoli on, että nämä köyhät ihmiset saavat ainoan toimeentulonsa matkailusta. Sri Lankassa koin sen vahvasti, kun perhe kutsui turistit teelle olki-savimajaansa. Siellä puutteen keskellä sitten ihmeteltiin toisiamme puolin ja toisin, kun yhteistä kieltä ei ollut. Tottakai sitten perhe odotti ja sai rahaa kiitokseksi. Saattoi olla viikon ainoa tulo.

Ajattelin asiaa viime reisulla kenkiä ostaessani. Olisin hyvin voinut maksaa niistä pyydetyn hinnan, jos se olisi ollut hintalapussa. Tinkimisen sisäistettyäni täkäläisten opettamana, tingin hinnasta pois muutaman kympin ja kauppa syntyi. Väitänkin (ja muutama luxorilainen ajattelee samoin, koptit yleensä) että panemalla tavaroiden kiinteät hinnat näkyviin, saisi katukauppias helpommin kauppaa. Nyt turisti pelkää tulevansa huijatuksi ja usein tuleekin. Siksi pidempään viipyvä ei mene uudelleen samalle kauppiaalle asiakkaaksi, jos häneltä yritetään imeä nelinkertainen hinta. Nyt olen kulmakunnan kioskeissa tehnyt heti selväksi että "asun täällä ja tunnen hinnat" joka onkin autanut siihen, että maksan vesipullosta 2, limusta 6 ja hedelmäkassillisesta 6-12 eli sen mitä paikalliset. Jopa viereisen talon uusi elintarvikekioski on pannut hyllyn reunaan hinnan molemmilla numeroilla. Vaikka hänellä ei ole viivakoodin lukijaa, hintoja seuraava ostaja voi luottaa, että taskulaskimeen naputettava hinta on oikea. Ettei käy niin kuin takavuosina Hurghadassa, jossa hyllyn reunassa oli yksikköhinnat, mutta kassaan lyötiin jotakin ihan muuta. Ensikertalaisena egyptinkävijänä ja juuri muuntokertoimia opettelevana tajusin vasta kadulla kassia raahatessani, että olin tullut raskaasti huijatuksi. Jos kauppias ei olisi sitä temppua tehnyt, olisin ostanut koko 2 viikon reissuni ajan häneltä. Silloin vaihdoin kioskia.

Näitä juttuja kirjoittaessani motiiveistani yksi onkin, että kertomalla hinnosta, annan pohjaa ostosten tekemisiin tai kämpän vuokraamiseen heille, jotka vasta harkitsevat mahdollisuutta viipyä pidempään. Enkä tätä tehdessäni pysty siitä itse hyötymään enkä siihen pyri. Kuten palautteesta paistaa, useampia reissuja tänne tehnyt pääsee halvemmalla. Itselleni on aina ollut tuskaa muistaa edellisen reissun kokemuksia ja hintatasoa, kun on välillä tullut käyneeksi muissakin maissa. Siksi kirjaan ne tänne ylös, osittain myös itselleni. Tällä kertaa tosin kaikki oli helpompaa, kun olin edellisen reissun pidempään, sitä oli sisäistänyt asioita paremmin.