Kulkemisista

 

Aasilla ajamisen tyylit vaihtelee suuresti. Joku istuu ihan takana, joku keskellä ja useat etujalkojen päällä säkällä. Säkällä istuminen edellyttää takanojaa. Jaloilla pitää myötäillä elikon liikettä ja hetkuttaa mukana. Kaameaa on kun nuoret jolpit ajelevat kaksi päällä ja hakkaavat viatonta elukkaa kapulalla, sikamaista.

 

On onnistuttu hankkimaan 2 kärpäslätkää, hyttyskarkottimet, vaateripustimiakin. Kiitos Eevan, joka joka päivä pyöräilee Luxorin puolelle Paavoa moikkaamaan. He ovat alunperin tutustuneetkin Luxorin matkojen tiimoilta, kun Pave asui vielä stadissa.

 

Nyt on jo useampi matka ollut niin että ovat reissanneet yhdessä, mutta asuneet erikseen. Paluulento sovitettiin yhteen ja Pave on jo oppinut käyttämään hyväksi lentoyhtiöiden ilmaista tukipalvelua, jossa häntä pukataan joko pyörätuolissa tai jollakin sähköautolla. Nuo pitkät siirtymät isoilla lentoasemilla ovat puuduttavia jos on lyhyt vaihtoväli.

 

Eeva mennä viuhtoo hesalaisen vetävällä askeleella, että kun on pikku matkoja kuljettu kävellen, pyydän aina hidastamaan. Mulla kun tuo selkä vaivaa kävellessä, pyöräillessä vähemmän. Siksi ollaan yritetty järjestää hänelle naisten mallin fillaria, jossa on jalkajarru ja sen löytäminen on ollut kiven takana. Eilen aamulla piti uuden kiiturin olla ok, mutta etukumi olikin sökö. Kumma mesta, joka näki vaivan ja pani uuden kumin taakse eikä hoksannut etukumia risaksi.

 

Siksi Eeva on lainaillut mun fillaria, jossa on jalka- ja käsijarru. Useat jo ovat kyselleet mistä niitä saa, mutta Hurugadasta ostaminen on hankalaa matkan vuoksi. Minäkin silloin kikkailin itseni edullisesti, kun oli matkalaisjoukko palaamassa sitä kautta ja pääsin siivelle maksaen vain paluun.

 

Polkupyörän pumppua ei myöskään meinaa löytyä. Nyt on sellainen luvassa ja määrittelin että pituus max 50cm. Niitä käteviä pikkusia ei ole tarjolla, että jos jonkun laukuissa olisi tilaa, niin otamme kiitoksin vastaan ja maksetaan toki myös. Pyörissä ei myöskään ole kelloja eikä juuri heijastimiakaan, saati valoja. Usein iltapimeä pääsee yllättämään joten seuraavalle reissulle ostan ledisetin pyörään.

 

Kysyin yhdeltä naisfillaristilta, joka selvästikin asuu jossakin Medinet Habussa, mistä hän oli ajokkinsa hankkinut. Siinä oli toki vain käsijarru, joka ei ole hyvä meille jalkajarruun tottuneille. Paniikkitilanteessa kun vaistolla painaa jalalla ja ”käsi käyp hittaast” kuten Karjalan tyttö sanoo. Saksatar kertoi että hänelle fillari kuskaaminen maksaa 50€ joten se lienee fiksu ratkaisu. Niinhän se Heinkin teki, toi Hollannista.

 

Eilen sain kyydin Putki-Ahmedin tarakalla, mutta se olikin hankala case, kun hällä on mp:n takana varustekoppa ja jouduin nostamaan koiven yli satulan. Takakautta heilauttaen menee sujuvammin kun olen Abdyn kyydissä. Poispäin kavutessa keksin nostaa kädellä puntista ja sain kunnialla itseni kadulle, kaatumatta. Vanhuus ja kankeus kuuluvat yhteen. Minä kun en ole jumpparityyppiä.