Mahrus ja Muba

Taksi ja entinen vossikkakuski Mahrus on hyvä tyyppi. Olen sivunnut jutuissani monta kertaa sitä, miten hän on ollut kuskina. Ennen parempaa tutustumista häneen pidin luottokuskina Yaseria, jonka heikkous oli huono kielitaito. Egyptissä on aina kätevää pitää luottokuskia, sillä hän tietää missä asut. Kaduilla ei ole nimikylttejä eikä paikalliset niitä tiedä, joten taxin soittaminen kämpälle ei onnistu, vaan pitää tilata johonkin tunnettuun paikkaan, kuten hotellit ja ravintolat. Osoitteet jopa käyntikorteissa ovat muotoa ”X hotellin takana” tai ”Souk” joka on basaari. Siellä kyllä nimi tiedetään, mutta useimmiten se ei auta turistia arjessa.

Mahrus on myös suomalainen kierrätys-ystävä, sillä perin hänet blogin kautta Tiinalta. Tiinoja on itse asiassa kolme ja he kaikki kuuluvat ”klaaniin” vaikka en ole tavannut ketään vielä. Itse näin kerran vossikan jonka kärryssä liehui Suomen lippu ja tietysti tartuin syöttiin. En sillä kertaa halunnut kyytiä mutta juttelimme ja siitä alkoi tuttavuus joka jatkuu. Olen kuullut että hän on käynyt hevosfarmilla Tiinan luona Suomessa ja oppi siellä aika paljon kieltä. Myös hän oppi eurooppalaista ajattelua ja osaa suhtautua siksi fiksulla tavalla. Ei tyrkytä, ei ylihinnoittele, ei huijaa vaan on avulias ja reilu. Täällä aika usein käy että puhelimia katoaa ja siksi vanhaan numeroon ei aina voi turvata. Tässä tuore +201006824405.

Äsken kun tapasimme hänellä oli riesanaan tuore palovamma naamassa. Kasvot paloivat kuumassa vesihöyryssä kun vesseli avasi varomattomasti autonsa jäähdyttimen. Hän puhui puhelimessa aiheesta kun ajelimme sillan kautta West Bankille ja toisti sanaa ”hamdullah” ja opin että se kääntyy suomeksi ”luojan kiitos”. Sana toistui kun hän selitti onnattomuutta tutulleen (tietysti autoa ajaen yhdellä kädellä”) Hän kuitenkin tuli kuskiksi, koska sairasloma täällä menee omaan piikkiin ja joka lanttia tarvitaan näinä kireinä aikoina kun turismi on lamassa. Lääkäri oli varoittanut auringossa olemisesta ja siksi hän pitää liinaa suojana vielä viikkoja ja uskaltautuu ajoon vasta illalla.

Mahrusin kanssa ei tarvitse etukäteen tinkiä hinnasta, sillä hän antaa minunlaisen kokeneen taxinkäyttäjän arvioida palvelun hinta ja tyytyy siihen. Uskon että taktiikka puree ja hän saa reilumman hinnan kuin aina tinkien etukäteen asiakkaan kanssa. Itse olen mielestäni maksanut kohtuu hyvin ja vertasin sitä siihen että suvun tilaaman kuljetus junalta WB:lle maksoi 100LE ja nyt kun teimme kauppareissun ja hän joutui odottelemaan kaikissa väleissä ja vietti aikaa SINUHE-talollakin ennen hotelliin ajoa maksoin 150. Saattaa olla näinä kurjina aikoina ihan hyvä päivän tulo muihin verraten. Bensa kun ei

maksa juuri mitään niin taksikuskin palkka on suurin meno-tuloerä bisneksessä.

Mahrus muisteli edellistalven kiihkeitä aikoja, kun olimme katsomassa mielenosoitusta rantakadulla. Sitä ainoaa joka Luxorissa oli vähän suurempi juuri ennen kun Muba suistui vallasta. Olin hänen vossikkansa kyydissä ja menimme miekkarikulkueen perässä kohti kaupungintaloa, jota silloin isännöi pormestari-kuvernööri Samir Farag. Hän oli Muban kaveri ja sai hallintaansa uuden kuvernementin vuoden vaihteessa, kun sitten Muba lähdetettiin helmikuussa. Mahrus muisteli kuinka sitten joutui kääntämmän kärrynsä kun kiviä alkoi lennellä. Peräännyimme ehkä 100m Winter Palacen suuntaan, kunnes tilanne äkkiä rauhoittui kun poliisipäällikkö otti hienolla liikkeellä tilanteen haltuun ja käveli mielenosoituksen sekaan ja siirsi koko jengin huomion itseensä kävellen poispäin kaupungintalolta meidänkin ohi. Siihen kuivui se miekkari. Jäljestäpäin oli joitakin pienempiä marsseja mutta ei tappelua eikä mitään väkivaltaa.

Me olimme siis ikäänkuin kavereina häätämässä Mubaa ja se on tärkeä muisto molemmille. Mahrus muistaa illan siksikin että hän oli päivällä myynyt hepan ja kärryt ja päättänyt siirtyä taksikuskiksi.