luxor 35.2009 tv ja netti

Telkku on tärkeä side maailmaan. Katson samalla Hamid Karzain virkaanastumista Kabulissa suorana lähetyksenä Aljazeeralta. Ohjelmassa on haastateltavana hyvää englantia puhuva juristi, joka osallistui uutta perustuslakia suunnitelleen arvokkaan komitean työhön. Myös esiintyy Karzain "puhemies" niinkuin usein kansainvälisesti näitä harmaita eminenssejä nimitetaan. Tämäkin on siisti nuori kaveri hyvine kielitaitoineen. Ja se kieli sielläkin on englanti.

Seremonia on kuulemma uudistettu ja kansallislaulu myös. On kovin tuttuja osia ja järjestelyjä koko tilaisuus muodoiltaan. Punaiset matot, sotilassoittokunnat, puheet, vannomiset, kirkkotouhu, vartiokaartin temput, kaikki kuin mistä tahansa valtiovierailusta kopioituja. Tuskin mitään kovin kansallista.

Nyt Karzai pitää juhlapuheta, jossa hän vakuutaa tartuvansa maan ongelmiin, joista suurimmiksi nimeää työttömyyden, köyhyyden ja korruption. Vasta neljäs oli terrorismi ja siis Talebanit taustalla.

Tämä perustuslakijuristi toivoi että vieraat joukot poistuvat pian. Sanoi että se ei ylläpidä maan vakautta, vaan on sen este! Siis ei lisää sotilaita, vaan entisetkin pois sanoo paikallinen vaikuttaja.

Netti on tärkeä matkailijalle. Eilen illansuussa 15-17 välillä kaikki 9 päätettä oli miehitetty turistein.

Lisäksi minä oman läppärini kanssa. Eräskin pariskunta, vanhempi eurooppalainen mies ja itämainen vaimo katselivat hauskoja kuvia netistä ja nauroivat hullunkurisille koirien kuville. Kuvat olikin selvästi kuvattu ja lavastettu vain hyvittamaan. Ehkä turisti kaipaa jotakin tuttua, hauskaa joka täällä kaukana tuo jotakin kotoisuutta eloon. Ninä revin huumorini näistä arjen eroista ja käyttäytymisen ja tapojen erilaisuudesta.

Eilen onnistuin taas hölmöilemään digi-hesarin kanssa. Ilmeisesti uutistarjonta täällä on ollut riittävää, kun en ole aiemmin pitänyt tarpeellisena saada pävän Hesaria luettavaksi. Oli myös yhteysongelma, joka ratkesi kun sain lähetettyä sähköpostin hesariin ja sieltä ystävällisesti hoidettiin juttu kuntoon salasanan vaihdolla. Mulle jäi epäselväksi mistä homma kiikasti, mutta nyt toimi. Sain siis lehden läppäriin. Tyhmää kyllä, suljin digilehden ja lähdin kämpille sitä lukemaan. Mutta en löytänyt sitä. Kokeilin kaikenlaista hakua, mutta ei löydy. Taas lähti tekstari-avunpyyntö Samille. Vielä ei ole ehtinyt vastaamaan. Nyt on siis on torstai-aamu 19.11.

Kotona Hesariin kuluu aikaa muutama tunti. Se on addiktini. Aamupalan kanssa lehtiluku tuntuu tarpeelliselta. Nyt se on korvautunut muilla rutiineilla olosuhteiden pakosta. Ensin pitää saada siä aamupalaa ja sitten voisi lähteä TOP-NETTIIN hakemaan sitä Hesaria. Tämä rutiini ei onnistu pelipäivinä, sillä sinne pitää lähteä hyvin aikaisin.

Nauratti, kun luin Åsa Larssonin kirjasta "sudentaival" naispoliisin arjesta (muistutti Leena Lehtolaisen Maria Kalliota). Siinä perheessä oli myös epätasa-arvoa siivouksen osalta ja suuri syy oli miehen lehtienluku-addikti. Tuttua ja siksi huvittavaa. Sain tuntua etten ole ihan yksin tämän syntini kanssa.

Median käyttö muuttuu vauhdilla. Hyvä esimerkki on omat tekemiseni läppärin kanssa. Toinen on iltapäivätungos nettipisteessä. Sähköinen lukulaite tulee ilmeisesti 2010 Suomeenkin. Digilehdet kasvaa ja laajenee kaikkialla. Kun sen voisi tilata siihen lukuboxiin kätevästi, ei paperilehteä enää tarvittaisi, ehkä? Sopeutuisiko sitä lukemaan kuvaruutua? Epäilen että paperilehteä kaipaa, ainakin Kuvalehden tyyppistä taustoittajaa. Lehti on hyvä käyttöliittymä.

Jenkeissä suurten sanomalehtien painokset supistuvat joka kymmeniä % vuodessa ja monia on lopetettukin. Sanomalehtipaperin markkinat kutistuvat. Tietää huonoa myös meidän paperiteollisuudella ja sehän näkyy nyt jo kovasti ja vauhti vain kovenee. Suomi ei enää elä metsästä entisellä tavalla. Toivottavasti löytyy uusia tapoja.