luxor 143.2010 wb

Eka aamu uudessa paikassa, Myriamin B&B. Avasin oven terassille, ja musta koira ryntäsi paikalle haukkuen. Otin rauhallisesti, puhuin hiljaa, hän nuuhki ja hyväksyi. Koira pääsee helposti yli terassin aidan loikkaamalla. Vahtikoira pidetäänkin öisin vapaana, kun se pääsee talon ympäri ja pitää tunkeutujat loitolla pelkällä haukulla. Kai se on tarpeen tässä haudanryöstäjien maassa.

Kirjoitan tätä huoneessa, sillä aurinko on niin kirkas, että terassilla ei onnistu.

Otin eilen pääni täyteen ja kun aamulla heräsin, en nähnyt kelloa. Talo oli hiljainen ja luulin että isäntävki oli jo lähtenyt. Vasta kun olin ensimmäisen kahvikupillisen juonut, kuului isännän ääni. Kohta lähdetään liikkeelle ja vuokraan fillarin. Suunnitelma pyöräilystä on supistunut yhteen päivään, mutta kaippa siinä jo ehtii jotakin nähdä.

Huomenna menen itärannalle, tapaan Aishan perheen ja Asabin alumiiniasioissa ja hoidatan jalkani.

Sitten on golfpäivä Heinin kanssa. Mahmoud (Mudi) soitti jo viime viikolla ja yritti kertoa jotakin. Hän kysyi draiverista ja ymmärsin ensin, että hän kysyy minun kuskistani. Sitten vasta tajusin että tarkoitti golfmailaa. Kertoi että se on rikki. Hän oli antanut sen jollekulle kokeiltavaksi ja se oli kai mennyt poikki, arvelen että varren juuresta. Mudi sanoi pystyvänsä korjaamaan sen. Katsotaan nyt, mikä on tilanne. Mailathan jää tänne joka tapauksessa.

Aamu on mitä huikein, kirkas ja melko rauhallinen. Se perhanan pumppu on taas käynnissä, mutta lintujen laulu kuuluu silti. Pellon takana on menossa betonilaudoitus, jatkavat taloon kolmannen kerroksen. Valu saattaa olla lähipäivinä, mutta sitä on hankala kuvata, kun ei ole naapuritaloa, josta voisi katsella ylhäältäpäin.

Eilen ennen lähtöä ehdin piipahtaa May:n työmaalla. Annoin Ismailille lahjaksi otsalamppuni ja vein Maylle kiven, jonka otin kentältä. Täällä Myriamin kotona samoja jänniä kivimuotoja on seinien koristeena satoja. Kivi on kuin pikku pallo, jonka ympärillä vyönä on toinen, selvästi erottuva kerros.

Kävellen ensin päätielle, josta pikkubussiin ja rantaan. Siellä Mohammed Setohe vuokraa pyöriä. Hänellä lienee partneri, koska tämä toinen oli nihkeä sille, että Heinin tuttu kaveri antoi pyörän kympillä. Lohdutin toista, että jos olen kovin kauan, maksan lisää. Kokeilin yhtä, jossa satula oli liian matalalalla. Oli heille helpompaa kokeilla toista, joka sopi paremmin. Siihen tuli tien yli saksalaisturisti, joka kysyi minulta maksamaani hintaa. Se nihkeä sopotti vieressä, että 15 tunti. En sanonut oikein mitään, että en söisi toisten leipää ja mutisin vaan jotain. Antaa saksalaisen maksaa, heillä on rahaa. Itärannalla pyytävät tunnista 20.

Lähdin ajelemaan turistikohteita päin ja nauratti oikein kun näin useampia linnunpelättimiä pellolla. Täällä on helppo tehdä luontevakin pelätti, kun vetäisee vanhan kaavun ristin ylle, näyttää ihan aidolta mekkopeltolaiselta. Fillarin satula on aika kamala, mutta koitan kestää.

Memnonin kolossien takana on iso alue, Amenhotep III temppeli, jossa on menossa kaivaukset ja entisöinti. Jopa kuvaus on kielletty, miksihän? Työmaalla oli ehkä 60 mekkomiestä töissä, kaivannoissa ja kottarilla jotakin kuskaamassa. Siellä oli pitkä rivi metalliverkkoisia häkkejä, ehkä 60x60x100, täynnä kivenmurikoita ja numerolappu päällä. Ilmeisesti jonkin rakenteen osia, odottamassa uudelleen kasausta. Kaksi naista, luultavasti länsimaisia arkeologeja, piti palaveria jonkin kaivauksen vieressä. Tämän valtavan alueen länsikulmalle oli kasattu iso muotti ja rautaa oli valua varten. Voisikohan olla jonkin patsaan jalusta tai sitten tekevät juhlallisen sisääntuloportin. No ensi reissulla kai selviää sekin.

Pysähdyin katsomaan vanhan Qurnan alueen purkua, jossa puskutraktori työnsi talonrähjää nurin, helposti kaatui. Tietysti siihen pöllähti heti lapsilauma, jolle sitten jaoin loput kynäni. Risteyksessä on iso taulu, joka selvittää muinaismuistojen sijainnin. Siinä kannattaa pysähtyä, kun ekan kerran tulee. Ainakin fillarituristille se on hyvää infoa. Risteyksestä lähdin vasemmalle Kuningattarien laakson suuntaan. Kiersin kuitenkin uteliaana ensin sen vanhan Qurnan kylän taakse johtavaa asfalttitietä. Sielläkin oli turistibusseja kääntöpaikalla. Se on kuin kuninkaiden laakson takapiha, jota kautta jalan lienee sinne kuljettu, vuoren yli. Siinä on portaikkoreitti ylös, mutta myös rakenteita, kivettyjä terasseja ja kiviaitoja, ihan kuin sotilaallinen varustus. Tämä näytti kuitenkin aika uudelta. Samoin yhden notkon poikki oli rakennettu muuri, siinä ovi. Tuntuisi olevan suoja K-laaksolle, mutta mitä-ketä vastaan? Tämän paikan yllä, noin kilsan korkeudessa on vartioparakki, jonka valo loistaa iltaisin kirkkaana itärannalle. Itärannalta katsoen, kuninkaiden laakson varma merkki on kolmionmuotoinen vuorenrinne, joka suuntautuu koilliseen. Siitä oikealle näkyy, jos on korkealla, esim Isiksen, Emilion tai St Josephin katolla, Hapsethutin*) temppeli vuoren juurella. Muutkin valot rinteillä ovat näitä vartiotupia, joissa nykyisin päivystävät poliisit, edelleen hautoja vartioiden, vaikka suurin osa niistä on ryöstetty aikoja sitten, jo faaraokaudella. Vuorien kyljissä on korkealla paljon louhittuja, ovimaisia aukkoja.

Qweens Valleyn porttipihalla oli vain 2 bussia ja hiljaisen oloista. Laskin, että 32 kioskista oli 8 suljettuna. Kun ostin pikkupullon vettä, valitti kauppias, että on huono päivä. Pyysi viittä rahaa, tarjosin 2. Kompromissi löytyi 3:sta. Toinen kauppamies halusi vaihtaa eurokolikoita ja suostuin, tarjoten hiukan alikurssia. Kauppa syntyi, hänen kannaltaan hyvin, sillä vaihtorahana jouduin ostamaan kipsille maalatun kuvan. Olipa taitava myyjä, kun minä en aikonut mitään ostaa!

Matka jatkui kohti *)"Hapsua", mutta sitten pysähdyin ihmettelemään paikkaa, jossa oli turisteja rinteillä ja parkkipaikalla pari pikkubussia. Opas tuli heti ja selvitti, että tässä on tärkeimmät ylimyshaudat, tombs of Nobles. Nobelista on helppo yhdistää nimi arvokkaisiin. Niitä hautoja tosin jatkuu pitkin rinteitä pari kilsaa ainakin. Yhdessä kohtaa, lähellä risteystä mistä asfalttitie kääntyy Hapsun temppelille, on viitta Shuony Roy tomb.

Matkalla taas yksi "erämaatakiainen" osasi houkutella oikaisemaan Hapsulle ja säästihän se puolitoista kilsaa matkaa, ainakin. Siis oikaisimme kävellen kumpujen yli ja siinä matkalla opas selitti, että rauniot, joidin yli ja ohi kävelimme, ovat Seti 2:n temppeli ja lähistöllä on Seti 1:n. Molemmat tärkeitä faaraoita aikoinaan. Luin juuri jostakin, että nimitys Pharao on kreikkalaisten antama, itse egyptiläiset eivät sellaista käyttäneet, vaan kuninkailla oli useita arvonimiä, kuten kaikkien temppelien ylipappi jne.

Matkalla vanhan Qurnan ohi näin 2 muuttoautoa, täynnä jonkun kodin kamoja. Lienee taas näitä suuren muutoksen kärsijöitä, kun ikivanhat alueet palautetaan historialliseen arvoonsa ja nämä muslimien talorähjät muinaimuistojen päältä poisteaan.

Ensimmäinen temppelinpohja, jossa näkyi vähän patsaanjämiäkin, oli Temple of Meptah tai toisessa kyltissä Merenptah 1212 eaa. Vahti kysyi lippua, mutta kun sitä ei ollut, katselin vain aidan yli. Aika vaatimaton paikka, verrattuna moneen muuhun. Oli kuulemma avattu vasta 5 v sitten.

Sinne Hapsun monumentille en päässyt sisään, kuten en muihinkaan. En varsinaisesti ollut edes menossa, mutta silti jäi jurppimaan turistien huono info. Oppaiden kanssa kulkiessa ei tule ajatelleeksi, että liput on jostakin hankittava. Typeryys on se, että ne myydään yhdessä paikassa. Jos siis tulet omatoimisesti, autolla tai fillarilla, osta liput siitä karttaristeyksestä. Lippuluukku on piilotettu ja merkitsemättä, poliisipisteen takana vasemmalla. Taitaa olla yksi yritys estää korruptio, taitaako onnistua? Ainakin se vaikeuttaa turistin eloa!

Hapsun temppelin vieressä oli ainakin 2 muuta isoa rauniota, joihin olisi päässyt sisään lipulla. Toisessa nimi Monthem Hat ja Pabasa. Ennen en ole tajunnut, miten paljon näitä vanhoja muistomerkkejä, temppeleitä ja hautoja on alueella. Taustalla olevan vuoren rinteellä on useita polkuja ja niitä pitkin pääsisi Kunkkulaaksoon. Mutta siellä lienee taas jokin este, aita ja sotapoliiseja ja ilman lippua ei pääse eteenpäin. Kuitenkin yksi shortsimies, siis turisti, kapusi polkua ja aika reippaasti, noin 600 m korkeudessa. Arvioni on että vuoret ovat luokkaa 1 km, ehkä vähän yli.

Yksi merkillinen tie katkeaa välillä, siltä ainakin näyttää. Polkujahan ne ovat, jyrkimmissä kohden tehty portaita. Jotos näyttää katkeavan yhden kummun huipulle, koska siinä on monen kymmenen metrin pystyseinämä. Mutta miksi jotos jatkuu sen seinämän yläpuolella? Siinä täytyy olla jokin jatkumo ja epäilen että se olisi tunneli. Olisi tarvittu kiikareita. Ne on muuten ihan kivat matkalla juuri näitä asioita varten. Lintujahan voi myös aina katsella ja niitä riittää. Ramesseum on mahtavan kokoinen raunioalue, jonne joskus vielä hakeudun. Se on kulmittain tämän suuren, nyt myllättävänä olevan Amenhotep 3.sen jättiraunion kanssa, väliä ehkä 100 m. Se on siis Ramses II muistotemppeli. Häntä pidetään syystä kaikkien aikojen kuninkaana. Hänellä oli toistasataa (101?) poikaa ja saman verran tyttäriä ja pirun iso haaremi, jonka lisäksi 4 varsinaista vaimoa. Suosikkivaimolle hän teetti Abu Simbeliin ihan oman muistotemppelin. Kingi hallitsi n. 60 vuotta ja kuoli vanhana.

Naureskelin taas näille täkäläisten pullisteluille ja komeille nimille. Pikku verstaiden nimi on "faktory" ja nimet lainattu kuuluisuuksilta, kuten Tutankhamon (myöhemmin Tutis), Hapsu, Imhotep, Opera Aida. Nämä putiikit myyvät alabasteria, läpikuultavaa vaaleanvihreää tai keltaista kiveä, josta on tehty maljakoita, vateja, kynttilälyhtyjä, kaikkea söpöä. Venäläisturistien pari bussia oli isolla alabasteri-faktory-pihalla ja turistit antoivat eväskassejaan lapsille, koska ruokaa oli jäänyt eväistä jäljelle. Lapset olivat innoissaan ja lähes tappelivat jämistä. Minä lähdin takaisinpäin, sillä sekä kameran että kännyn akku loppui. Kävin siis välillä kämpällä kirjoittamassa ja lataamassa, ennen kuin vein fillarin pois. Tämä Mahmoud oli ihan tyytyväinen siihen 10 eikä pyytänyt lisää. Se oli Heinin ansio, sillä hän sanoi, että Hein on hyvä mies.