Netistä tulee riippuvaiseksi kuin vauva tutista.

Luxorin rajuilman jälkeen homma ei ole pelittänyt, sillä jokin laitetila oli kastunut! Selitys on kuin lastensadusta, sillä niin ovat lapsellisia touhut täällä, jossa ei ”koskaan” sada, ja sitten kun sattuu pikku ryöppy, se kaataa systeemit. Voi herran pieksut ja allahin töppöset. Pitäisi nyt täälläkin ottaa huomioon mahdollisuus että elämä muuttuu ja saattavat saada useammin sateita. Siis linkkikaapit ja muut verkon kamat niin ylös että eivät kastu ja jokin sadekatos vielä ylle. Siinäkin touhussa tulee esiin kovin tuttu selitys että huomenna taas pelaa... Ei sitten pelittänyt.

Näin kaukaa maailman menoa katsellessa on uutisista paljon riippuvaisempi kuin kotona olisi. Siellä sentään näkee lööppejä tahtomattaan, kuulee baarissa juoruja ja tarinoita ja jokin USAn pressanvaali tulee heti tietoon kaikista tuuteista. Ehkä täälläkin, mutta kun ei ymmärrä arabiaa, ei tieto tihku ympäristöstä samaan tapaan kuin oman kielen parissa.

Joitakin asioita ”osataan” paremmin ja sellainen on tämä läppärin tuuletin. Kiinassa ne tehdään, mutta myydään varmaan kaikkiin kuumiin maihin. Litteä tuuletin tulee kojeen alle ja nostaa sen korkeutta hiukan. Polvilla pidettäessä se on kiva kun imee ilmaa ja tuulettaa samalla myös syliä. On ihan ymmärrettävää laitteen tarve kuumissa maissa, mutta ei tule edes mieleen pohjolassa. Sen verran fiksusti se on mietitty, että kun se varaa yhden USB väylän virran ottoonsa, siihen on lisätty yksi USB, joten porttiluku ei vähene. Silti mokoma maksaa täällä vain 50LE eli reilut 6€.

Netin ruuhka pakottaa nousemaan aamulla aikaisin, jotta saa jotenkin kuvia siirrettyä. Mutta se sotii normaalirytmiä vastaan. Vielä en ole tottunut päivätorkkuja pitämään tai siis en saa unta ip vaikka makailenkin. Kunhan se rytmi löytyy, voi sitten elää maan tyyliin eli touhuta iltamyöhään, herätä aikaisin ja vetää hirsiä pari tuntia iltapäivällä. Täällä tuo rukousperinne on totuttanut kansan ihan erilaiseen malliin kuin Suomessa tai pohjoisemmassa yleensä.

Puhelinta käytetään suhteellisesti enemmän kuin meillä. Puhelinkulttuuri on ihan oma lukunsa. Arabi saattaa soittaa kymmeniä kertoja vain saadakseen yhteyden, koska uskotaan siihen että linjoissa on vain vikaa, kyllä se kohta vastaa. Sitten on nämä vikasoitot, herrajee. Epäilen että joku Vodafonella myy naisten numeroita, koska mun kännyyn ei tule ”haloo-haloo” soittoja juuri koskaan, mutta Annukkaa saattaa joku kaheli kiusata koko illan. Siksi on ollut pakko kehittää kätevä tapa määrätä esto, mutta sen päälle saaminen kestää niin kauan että hermo ehtii mennä. Kun siihen hulluuteen ei auta edes se, että panee vaan koneen pöydälle puhumatta itse. Siinä on sitten oma liikenne jumissa tuntikaupalla. Epäilen kovasti että koko karusellin takana on jokin typerä komediafilmi, jossa virhepuhelu on johtanut onnelliseen avioliittoon ja soittajan pois tästä köyhyydstä ja työttömyydestä. Ihmiset ovat aika lapsellisia ja uskovat tarinoihin ja satuihin herkästi. Unelma paremmasta elää sitkeästi ja yritystä piisaa, jopa näin typerällä tavalla.