luxor 69.2009 golf, ministeri, juoruja

Lähdettiin aamulla peliä opettelemaan, Hein ja minä. Muut pelaajat pitivät välipäivää ja jatketaan yhdessä perjantaina. "Luxorin paras" taxikuski haki vanhalla Pösöllään. Kuski itse kertoi olevansa paras, koska hänen isänsä oli taxari ja opetti hänet. On itsevarmuus kohdallaan!

Harjoitus sujui hyvin ja sovin jo alustavasti, että voidaan mennä millaisella ryhmällä vaan Mahmoudin oppiin, hinta 20 e/h.

Menomatkalla jo kaupunkia koristeltiin ja taxi kertoi että on iso juhla, koska pressa nimitti eilen kaupungin pormestarin Samir Farakin ministeriksi. Asiaan liittyy se, että Luxoriin on samalla liitetty lisää aluetta, 2 pikkukaupunkia, Esna ja Amant. Niistä on yhdessä muodostettu uusi hallintoyksikkö ja sen pomoksi tämä Sami, saaden ministerin tittelin. Ei kai sittenkään ole varsinaisesti maan hallituksen jäsen, koska jää olemaan tänne. Paikalliset eivät oikein osanneet selittää, eikä kuski edes ymmärtänyt, kun kysyimme mitä alaa tämä ministeri edustaa, eli ministeriön toimialaa. Ministerin status on siten oma päätelmäni.

Tullessa sitten oli satoja ihmisiä Samia vastassa lentokentän portilla. Oli autoja ja lavalla miehet banderollien kanssa. Kaupungilla oli paljon enemmän näitä kankaisia juhlaportteja "riemukaaria", kuin oli pystytetty Mubarakin kunniksi. Muutama kuumailmapallo oli tuotu pariin puistoon lisäämään juhlan tuntua. Rantaa seuraava pääkatu oli suljettu liikenteeltä, samoin Luxorin Temppelikatu, joten liikenne takkusi kovasti. Sen pääkadun varrella on kaupungintalo ja siellä pidettiin vastaanottojuhla. Kyselin tuleeko ilotulitusta, paraatia tai soittokuntaa, mutta sellaisista ei ollut tietoa.

Hein kertoi että hänen pitäisi mennä tapaamaan tätä tohtori Samia. Kyselin syytä ja asiaa, hän kertoi että heidän talossaan on jokin sähköön liittyvä ongelma. Kun ihmettelin, että pormestariko niitä täällä ratkoo, Hein kertoi että monet muutkin täällä asuvat hollantilaiset ovat käyneet suurimmalta pomolta apua hakemassa ja saaneet. Hän voi kuulemma marssia aikaa sopimatta sisään, kertoa vaan vahtipoliisille, että menee Samia tapaamaan, ja jää jonottamaan. Ei ole ihme, että päätökset odottavat, hallinto takkuaa, mikään ei etene, jos kenellekään alaisille ei anneta mitään päätösvaltaa edes rutiinijutuissa. Yritetäänkö tällä estää korruptiota? Kun ei ole päätösvaltaa, ei voi rahastaa.

Kun Egyptissä on liikenneruuhka, se on tosi kaaos. Jalankulkijat sähläävät seassa eivätkä värähdäkään, vaikka autot soittavat torvea kovaa ihan selän takana. Ja torvethan soivat tässä tilanteessa. Ruuhka sitten purkautui ihmeen kaupalla ja oltiin lähellä Emilio-hotellia ja sitä uusvanhan kadun saneeraustyömaata. Siinä matkalla on sen tulevan paraati-valtaväylän tiellä myös koptikirkko, joka ilmeisesti puretaan pois.

Matka tuli siis hiukan mutkan kautta ja ajettiin sairaalakatua ja sairaalan ohi. Se on kuulemma valtion sairaala, jonne köyhän menevät, koska lääkärintarkastus maksaa vain 2 LE. Muuta sairaalat ovat kalliimpia. Taxikuski kertoi olleensa siellä pakollisessa ammatti-kuntotutkimuksessa. Olivat syynänneet näköä, refleksejä, yleiskuntoa, mitä nyt sitten kuskeilta vaaditaankaan. Tukevassa kunnossa on tämäkin kuski, kuten tahtovat lihota kaikkialla automiehet. Hän odotti meitä kentällä sen 2 tuntia, veteli hirsiä autossa. Sekin viittaa siihen, että turismi on hiljennyt, kun auton ei kannata ajaa 15 km töihin välillä. Mitäs se kannattaa, jos keikkaa ei ole.

Ajettiin sitten Heinin "shoppiin" kuten on tapana sanoa. Matkalla ohitettiin valtion kauppa, josta joskus kävin tarkistamassa kattilan hinnan. Oli 100 LE ja joitakin piastereita päälle. Muissa kaupoissa hinnat on aina tasalukuja, ei alle punnan mikään. Tai jos onkin, niin pannaan pussiin niin monta että menee tasan.

Heinin kuppilan vieressä on falafel-kioski, kovin suosittu. Arvelimme että se myy näitä kioskiruoka-annoksia 400-500 kpl päivässä. Mutta hinta on vain 1 punta ja annos muistuttaa lihapiirakkaa kooltaan. Se on pyöreä, noin 15 cm leipä, joka leivotaan siten, että se halkeaa kahdeksi taskuksi. Se on ohutta kuorta ja toimii vain kuin kääreenä sisukselle, joka on kummassakin taskussa 2-3 falafel-pyörykkää ja niiden päälle tomaattisalaattia tasku täyteen.

Ihan hyvää syötävää, maukasta. Mutta on taaskin jäänyt hygieniapassi suorittamatta kauppiailla. Samoilla käsillä hoidetaan piirakan täyttö ja rahastus. Ja setelit eivät ole sileitä, eivät puhtaita tai uusia, vaan täydellisen sottaisia nämä pikkurahat.

Hein kertoi usein syöneensä niitä, mutta lopettaneensa, kun näki kerran poliisin ottavan pulleron käteensä, hylänneen sen takaisin vadille ja valinnut toisen, mielestään paremman. Nämä poliisit kuulemma ovat varsinaisia törkimyksiä. Ottavat kioskista mitä haluavat tai ajattavat itseänsä taksilla, mitään maksamatta. Näissä himmeissä maissa, missä poliisilla on laajat, itsevaltaiset oikeudet tulkita lakeja, ottaa lahjuksia jne, tällainen terrorikäytös onnistuu. Kukaan ei uskalla pullikoida vastaan. Onhan samaa nähty Ceilonilla, Tunisiassa, Tsekissä, Venäjällä...you name it.

Falafel-pullissa on pääsisältönä, jollakin myllyllä rakeiseksi massaksi ajettua papua, kurkkua ja kirpeyttä tuovana jokin chilin tapainen maustekasvi. Pullien tekoon on paistajalla toisessa kädessä kahvalaite, jonka hän tosi nopeasti täyttää tahnalla ja pullauttaa muotista pullan kiehuvaan öljyyn.

Se muisuttaa hiukan meikäläistä jäätelökauhaa, mutta on jalostuneempi vuosituhantisen kehittelyn tuloksena. Kahvan sisällä on liikkuva osa, joka muodostaa pallokolon pohjan ja työnnetään ylös kun pallo loiskahtaa pannulle. Liike on todella nopea ja vaatii totuttelua tämä taito.

Falafel-kioskileipä maksaa paikalliselle sen punnan, mutta turistilta otetaan 6-8, mitä sattuu.

Outo pikkumies tuli kuppilaan. Aivan valkea tukka ja kulmakarvat , vaalea iho, pisamia tms. Tajusin pian että albiinohan siinä. Olen jossakin muuallakin nähnyt tummaihoisten maassa vastaavan. Nuorehko mies kaupitteli puhdistusainetta, jolla saadaan pikku ötökät hengiltä. Aine haiseen kuulemma hirveälle. Taloissa yleiset pienenpienet muurahaiset tapetaan jollakin aineella, jota saa Pharmaciasta.

Kaiken tämän värikkään jälkeen paikalle pöllähti sama brittitäti, jonka näin muutama päivä sitten. Hän selitti nopeasti ja vuolaasti jääneensä huoneensa oven taa, kun avainkortti ei toiminut. Tarina eteni polvisena ja nopeana, etten ihan pysynyt perässä. Hänen kumppaninsa Jimmy, varsinainen huuliveikko, oli jossakin tilanteessa soittanut suutaan jollekulle ja saanut lievän nujakan aikaan. Värikkään tarinan pääasia oli kuitenkin se, että toinen osapuoli on gay ja omistaa ravintolan. Ei ole kuitenkaan tämä Gaddisin heppu. Hein totesi että niitä on täällä paljon (miksikähän?). Kahakan yhteydessä tummat ravintolan tarjoilijat ryhmittyivät suojelemaan isäntäänsä, jota nainen nimitti sanalla Qween, eli kuningatar. Se oli hänen mielestään pilkkanimi homolle. Hein totesi että noin 40 m päässä olevan paikan Deans Bistron omistaja on gay, nimeltää yllättävästi Dean. Siis minulle on nyt juoruttu ainakin 4-5 homomiestä! Oliskohan kaupungilla jokin tekijä, joka heitä tänne imee? Juoru väitti vielä, että tämä Gaddisin omistaja olisi painostanut poikiaan sexiin työpaikan hinnalla. Monen on kai pakko suostua. Juttu kertoi, että joku pojista oli kieltäytynyt, ja potkut saatuaan kertonut poliisille. Poliisi ei kuitenkaan ottanut juttua tutkittavaksi, koska paikan omistajalla on vaikutusvaltaa ja hän tuntee tämän pormestarin, nykyisin ministerin.

Hirveästi tuntuvat nauttivan juoruistä nämä ihmiset! Asiaan ehkä vaikuttaa se, että suhteellisen pieni ulkolaisyhteisö oppii nopeasti tuntemaan toisensa ja kun porukassa väistämättä on näitä persoonallisuuksia, lähtee juttu kiertämään. Pari vuotta täällä toiminut Hein luetteli sujuvasti ohikulkevien länsimaisten kotimaan, joka useimmiten on Englanti. Olisikohan se pari vuotta sitten tavattu, suomalainen "shopin" pitäjä eronnut miehestään ja poistunut?