Eräänä päivänä pihaan ajoi pikkulavainen auto ja Abdy opasti multakasan kaatoa. Pikkuinen alku hyvän näköistä multaa puutarhaan.

Tämä kuorma näin yllättäen kun sattui tilaisuus kohdalle, hän selitti. Kuulemma hyvää multaa ei niin vaan ole saatavilla. Suvun miehet kun ovat noissa kaivauspuuhissa ja tuntevat alalta kaikki, saavat näitä sattumakuormiakin. Epäselväksi jäi käytettiinkö asiassa rahaa vai vaihdetaanko palveluksia.

Heti perään sitten ajoi ohi vihannes-ja hedelmäkauppias. On alustavasti sovittu että hän ajaa pakunsa portille pari kertaa viikossa. Kaikenlaista on tarjolla ja tavara punnitaan ja ilmeiseti suvun siipien suojassa meitä ei ihan riistetä. Aika läjän tavaraa Annukka osti ja lattialle pöytätasojen puutteessa tupsahti 5 keltaista muovikassia. Tässä hiton maassa ei pääse muovista eroon millään, kun kauppatavat ovat tällaiset. Turistia katsotaan kummissaan kun kieltäytyy muovipussista ja repii esiin kangaskassin tai tunkee tavarat reppuunsa. ”Hulluja nuo ulkolaiset! Ilmainen kassi ei kelpaa!?”

Puolen tunnin kuluttua tupsahti toinen kuorma multaa ja nyt jännitän kuinka kauan toimituksia tulee, kuinka korkeaksi kasa kasvaa. Kolmas kuorma tuli ja selvisi että multa on alkavan rakennushankkeen pohjalta, parasta kasvupohjaa, jota Abdy kutsuu ”keltaiseksi” mullaksi. ”Musta” multa jota vertailtiin, on enemmän savea, tämä on hiekkapitoisempaa. Pikkulavainen autokuorma maksaa 25LE ja nyt on tulossa 4 eli satasen satsi. Kotona saa maksaa 4 säkillisestä saman verran. Arvioimme että pihaan tarvitaan kymmenkunta kuormaa, myöhemmin ehkä lisää. Multa kun aina katoaa jonnekin ”plantaaseilta”.

Eilen pistäytyivät porukalla Ahmed nuoren vaimonsa ja äitinsä kanssa. Mukana oli serkkutyttö Eman jonka tapasinkin kerran viime talvena. Hän on ”päässyt” naimisiin ja naisten kesken kuiskitaan hänen olevan raskaana. Kelpuutti lopulta miehekseen Alin jonka kanssa jo kerran teki bänät. Nämä juorut kuulen Annukalta, sillä näihin sala- ja julkiromansseihin ei muuten saa otetta. Nuorilla on kovat paineet päteä yhteiskunnassa ja naiselle se tarkoittaa miestä ja lapsia. Vanhapiika lienee säälittävä kauhistus, olen ymmärtänyt. On täälläkin nuorten seurustelu paljon vapautunut. Länsimaisten suosimassa kahvilassa tapasivat nuoret ihan vapaasti ja voivat näemmä tutustua toisiinsa ilman esiliinoja. Siinä kokislasin ääressä jutellaan vilkkaasti ja kännyköillä soitellaan koko ajan. Kännyn ei anneta levätä, sitä ei mykistetä. Kairon katuvilinässä tarkkailin käsikädessä kulkevia nuoria enkä nähnyt kihloja kenenkään sormissa. Liinattomia naisia näkee siellä paljon, täällä Luxorissa ei.

Sanoin vieraiden lähdettyä, että tulivat sitten katsomaan tätä ”villiä lännen meininkiä”, jossa kaksi aikuista asuu kämppiksinä. Täkäläisille lienee täysin käsittämätöntä etteikö olisi sexiä AINA miehen ja naisen välillä. Pitänee ripustaa rintaan nappi ”olen impotentti” josko sitä kukaan edes ymmärtäisi. Jos toinen meistä olisi kansalainen, tekisimme rikoksen asumalla yhdessä, on minulle monasti selitetty. Uskomatonta, mutta lienee totta. Tosin Elise kirjassaan kertoi ettei heillä mitään virallistusta ollut eikä kysytty. Tosin se sitten helpotti asioita lopuksi ja hän pääsi karkuun epätoivoista tilannetta.

Abdy kutsui kylässä kaupustelureissulla jostakin kauempaa olevan avolavapakun portille ja teimme pikku keramiikkaostoksia. 4 mukia à 10, joissa jokaisessa yksilöllinen kuvio ja pari ikivanhan perinteen mukaan tehtyä vesiastiaa à 20.

Niiden juju on siinä, että 3-5dl vesimäärä lirutetaan sisään kiinteästä kannesta siinä olevien reikien läpi. Astia on sitten aika henkilökohtainen koska samasta yläreunan ”kupista” vesi juodaan. Sen kupin pohjassa ne reiät ovat. Vesi kuulemma viilenee siinä, kun astia ei ole lasitettu. Siinä on jokin fysiikan laki joka homman hoitaa eli on sukua menetelmälle panna kaljapullon päälle märkä rätti ja se aurinkoon. Veden haihtuessa kalja viilenee. Mutta tätä en ihan ymmärrä ja odotan fyysikko-Samilta analyysiä. Kun astiassa oli vettä sen ulkopinta tummui kosteudesta. Sama menetelmä toimii myös isoissa pystyruukuissa, joita kadun varressa näkee eräänlaisissa juottoloissa. Ruukun muoto on tuttu Kreikan amforoista. Saattaapi olla alunperin täälläpäin muotoiltu ja kreikkalaiset ovat vain kopioineet testatun muodon.

Maanantaina Suomen kuntavaalien jälkeen alkoi vihdoin tapahtua lasiasioissa. Mainitsen vaalit siksi, että olin koko aamun niiden tuloksia katsellut ja miettinyt Vihdin paikkaneuvotteluja. Päivälevon jälkeen tuli lasimestarin apulainen kainalossaan iso peili ja monenlaista lasilevyä. Näppärästi kaveri leikkasi ikkunalasit vetäen lasiveistä vain mitan pään tasalla ilman viivotinta. Homma hoitui lopuksi myös puolipimeässä, vain pihavalot loistivat etäältä.

Täällä on hauska tapa, oikein fiksukin, että ovien ja ikkunoiden laseille tehdään karmiin rako ylös ja lasit pujotetaan yksinkertaisesti sisään. Ei tarvita listoja eikä kittausta. Tuntuu kätevältä tekniikalta ja sallii esim oven ylälasin aukossa koristemuotoilua.

Eli karmiin on tehty pieni aaltokuvio yläosaan. Karmi on sitten vaan sen verran heikompi, mutta ei liene ongelma kun se on umpipuuta. Kylppärin oven yläikkunaan tuli kuviolasi, josta ei näe läpi, mutta valo kulkee.

Sen yläosan kaarevan muodon kaveri piirsi lasiin ja varmalla kädellä veti timantilla viillon tussiviivaa myöten. Ei suju ihan joka sälliltä se.

Tein ison möhläyksen kun ostin niitä keittiön laitteita. Vaikka itse puhuin jenkkikaapista, mokasin ja valitsin yksiovisen, jossa on pakastinlokero. Mutta eihän se toimi hyvin ainakaan pakastuksessa eikä oikein edes pakastetun säilytyksessä, kun ovea koko ajan aukaistaan. Nyt sitten tyhmästä päästä kärsi takatasku. Abdy myi tämän virheostoksen alennuksella ja hankki uuden. Välirahaa meni hiukan mutta en kerro ettei Ellu saa taas lisää naurettavaa tyhmän maalaisen kustannuksella. Aika härdelli oli siirtää kamat uuteen, sillä se ”vanha” meni samalla autolla edelleen. Kaappia kun ei kannata panna heti viilenemään vaan pitää antaa kylmäaineiden rauhoittua tunti. Siinä kun putsailin kaappia, joka oli ollut esittelyssä myymälässä, tuli esiin hauska juttu: Kakka on sana joka tunnetaan täällä ja Abdy kertoi että myös venäjässä ja espanjassa sitä käytetään. Lienee kulkeutunut meille venäjän kautta kuten moni muukin käsite. Hänen pomonsa on venakko joka asuu briteissä, joten sekin asia on selvitetty.

Abdy tarjosi kätevän kikan pitää kaasulieden päällinen siistinä. Pannaan alumiinifolio siihen pinnalle ja vaihdetaan se kun rasvaroiskeita kertyy. Ei tarvitse hinkata! Minä vaan en tajunnut että ne liekin alapuoliset osat oli kaikki irtonaisia ja pitävät foliota paikoillaan, Seuraava folio sitten istuu paremmin. Terveisiä suomalaisille kokkikavereille! Vai oliskohan jo vanha kikka ammattilaisille, Hannu?