Egyptin ja Israelin rauhansopimus on se ankkuri, jonka varassa Lähi-Idän suhteiden ohjaamaton proomu pyörähtelee edes-takaisin politiikan pyörteissä. Pyörteitä saavat aikaan Iranin taustatuella Syyria, Irakin kriisi, öljy ja monet muut tekijät. Minun pikku kiikarissani ei näy muuta ratkaisua kuin kahden kansan ja valtion asuttama Israel/Palestiina. Sen tiellä on kahden maan jääriä, Israelin oikeisto jenkkien tuella ja Hamasin kiihkoilijat. Niin kauan kun Netanjahu ja kaltaisensa johtavat Israelia, ei mitään ratkaisua ole näkyvissä.

Lisäys klo 11.20: USA.N puolustusministeri Leon Panetta juuri kehotti Israelilaisia vuoropuheluun naapureiden ja palestiinalaisten kanssa, sillä maa uhkaa joutua yhä vahvemmin eristyksiin. Ongelmia ei ratkaista muutoin kuin neuvottelemalla ja siitä Netanjahu on kieltäytynyt tiukasti. Huonompi juttu.

AlJazin David Frost haastatteli Egyptin todennäköistä uutta presidenttiä, entistä ulkoministeriä ja Arabiliigan pääsihteeriä Amr Moussaa. Frost kysyi mitä on odotettavissa E-I suhteissa, jos Moussa valitaan. Hän vakuutti että sopoimus pitää ja Egypti ei ryhdy muuttamaan suhteitaan Israelin suuntaan. Muut arabimaat potkivat Egyptin aikanaan pariksikymmeneksi vuodeksi ulos liitosta juuri tuon rauhanteon vuoksi. Mutta eihän väkirikkainta ja muutoin vaikutusvaltaista Egyptiä voitu loputtomiin pitää yhteiskuvioiden ulkopuolella ja sitten myös pääsihteeriksi tuli Moussa, jolla oli jotakin kahnausta Mubarakin kanssa.

* * * * *

Ilmastonmuutos huolettaa jokaista ajattelevaa kansalaista ja hallitusta. Muutos on menossa ja näkyy monissa maissa. kuten Keniassa, jossa näytettiin ilmastopakolaisten virtaa. Kuivuus on pakottanut paimentolaisia siirtymään muualle vuosituhantisilta asuinsijoiltaan, kun karja on kuollut. Paimentolaisten elämä on aina ollut karjan varassa, mutta kun karjalta loppuu syötävä ei mitään ole tehtävissä  Kansa on sinnitellyt ongelmissa vuosia, kunnes nyt on tullut lopullinen muutto. Kansa ei voi hyvin missään leirissä tai kaupungissa, sillä heidän perinteinen elämänmuotonsa on iäksi mennyt, edessä vain toivottomuutta.

Vastaavaa ovat kokeneet Kanadan köyhät pohjoiset asukkaat, joiden talot ja elanto on joutunut vaaraan ikijään sulamisen vuoksi. Durbanin kokouksessa suurinta huomiota saa muutaman matalan saarivaltion epätoivo, sillä näitä saaria uhkaa vaipuminen mereen. Siihen antaa esimakua jättisuurten jäätiköiden hajoaminen Etelämantereella.  Aluksi syntyy suuria jäävuoria jotka ajautuvat lämpimämmille alueille ja sulavat. Nyt on Etelämantereesta irtoamassa lautta jonka mitta on 80 km ja paksuus kilometrien luokkaa.

Luonto myös meillä on kovilla, kun metsien ja sen mukana eläinten liike on menossa.  Eläimille muutto on suhteellisen helppoa, mutta sienten, mikrobien, maan pikkueliöiden, kääpien ja kasvien muutto on hitaampaa. On arvioitu että jokin kasvi voi siirtyä muutaman sata metriä vuodessa, mutta joillekin tahti on liian hidas ja sukupuuttoja syntyy.  Jokainen eliölajin menetys on tappio maapallolle.

Muutokset ovat näkyvissä jopa täällä, sillä paikalliset sanovat että nyt vallitseva kylmyys on poikkeuksellista. Kotona puolestaan on ollut lämpimin syksy koskaan. Jos routaa ei saada ennen lumen tuloa, on sillä vaikutusta teihin ja viljelysmaihin laajemmin. Talvista tulee lyhyempiä ja räntäisiä eikä kunnon lumia saada enää eteläsuomeen. Asioita pohtiva korkean tason paneli on paikallaan. Toivottavasti se löytää keinoja sopeutumiseen, mutta vaikeaa se tulee olemaan. Muutos on yllättävän nopea ja syvällinen. Minulle on käsittämätöntä että asiaa vielä joku edes epäilee.