luxor 79.2009 sunnuntai ei ole täällä pyhäpäivä

Katseltiin aamulla kaasupullokauppiasta, jolta Musa ja vastapäinen perhe ostivat kaasua. Kauppiaalla oli kainalosauvat, kun toinen jalka oli polvesta poikki. Hänellä oli kuorman päällä 2 apupoikaa, jotka olivat liian hentoja nostamaan 40 kg pulloja, joten tarvittiin Musan apua. Tämä kauppias kulki 3-pyöräisellä kuorma-motskarilla, joita on täällä montaa mallia. Kätevän oloisia koneita, joita näkee myös muissa Välimerenmaissa. Siinä katoaa taas täkäläisen kulttuurin yksi pikkuinen, viehättävä piirre, kun mopo syrjäyttää aasin kaasujakelussa.

Illalla myöhään ajoi pikku lava-auto kadunvarren tyhjälle tontille ja jätti koneen käymään kovilla kierroksilla. Huusin suomeksi, että sammuttaa koneen, mutta eihän se tehonnut. Vastapäisen talon emäntä kiljui ajurille omalta parvekkeeltaan ja hiljenihän se auto. Tällaista älytöntä tyhjäkäyntiä täällä näkee kaikkialla.

Esko hei, kierrätys toimii pahvin osalta! Olen nähnyt kaksi eri keräysautoa tonkimassa julkisia roskiksia. Mutta muusta kierrätyksestä ei ole merkkejä. Täytyy taas kysellä siitäkin. Ehkä se taannoinen projekti poiki edes tämän asian? Paperinen käsipyyhe on kuosiltaan ihan samaa kuin kotona Serla tekee. Muovikääreessä kuitenkin kerrotaan, että valmistaja on cairolainen. Joko niin, että kääre harhauttaa ja onkin suomalaista/ruotsalaista paperia tai sitten on Metso onnistunut myymään tänne koneet, joissa on sama kohokuvio. Mutta mistä hankkivat sellun? Kallistun tuontipaperiin.

Olin sopinut naapurin rouvan huoneiston katsomisesta nyt su klo 11. Hän tulikin ulos kadulle täsmällisesti kahden koululaisensa kanssa. Rouva puhuu kovin vähän englantia, mutta tulimme juttuun. Lapset on aina puettu siististä, yleensäkin täällä ollaan tarkkoja vaatteista ja kengät on parempia kuin Suomessa. (A osti edullisesti nahkakengät ja päätin itsekin ostaa lenkkarit myöhemmin, koska jätän ikäkulut pelikengät tänne, vaikka Musalle). Lapset tulivat mukaan asunnolle, joka sijaitsee sopivasti kävelymatkan päässä, eräs nimetön Medinakadun sivukuja, seuraava katu edellisen asuntonäytön hyvästä talosta, siis kadun itäpää lähtee Omar-marketin kohdalta joelle päin.

Asunto oli pienempi kuin nykyinen, mutta silti 2 mh, oh, ruokailutila, k ja kh. Tilaa ehkä sadan neliön alle, mutta hyvin varustettu ja siististi kalustettu. Pesukone, sähköhella, silitysrauta, leivänpaahdin, pölynimuri, koska oli kokolattiamatot. Ainoa huono puoli oli 4:s kerros ja pimeä, murjumainen rappu. Hinta 1500 LE/kk. Asiallinen tarjous, joka voisi sopia jos parempaa ei tule vastaan. Vaihdoimme puhelinumeroita jatkon varalle.

Asuntonäytön jälkeen rouva kysyi, haluammeko nähdä koulun ja toki halusimme. Kadunkulmassa hyppäsimme pikkubussiin, rouva maksoi ja ajoimme ehkä kilsan. Lapsilla oli saman väriset kouluvaatteet, pojilla sininen kauluspaita ja tytöillä beige leninki. Otimme kuvan ja lapset poseerasivat halukkaasti ja iloisina. Mutta sitten paikalle tuli pikku byrokraatti ja sanoi ettei saa kuvata. Äitikin hämmästeli moista mutta emme jääneet riitelemäänkään, kun saimme kuvan eikä sitä poiskaan vaadittu. Mihinkähän sääntöön moinen kielto voisi perustua. Taisi olla pelkkä mahtailunhalu takana.

Annanalta oli peräisin tieto, että "shuttle bus" ottaa kyytiin Winter Palacen edestä, kun mennään Maritim Jolie Villeen. Menin kysymän Saadilta aikataulua, ja sillä aikaa naiset seisoivat "suojattomina" kadulla. Siinä parin minuutin aikana oli jo useampi nuorimies käynyt tarjoamassa vene-, auto- ja vossikkakyytejä ja kun mitään ei tarvittu, tarjottiin naisille "egyptian husband" ihan tarpeen mukaan tunniksi, viideksi tai koko päiväksi, viikoksi jne. Eivät hoksanneet kysyä hintoja ja toivon että ottavat selvää hintatasosta. Kirjaan sen ylös mielenkiinnolla.

Bussikyyti on siis ilmainen, josta myöhemmin lisää...

Matka on sieltä viitisen km ja ajo kesti ehkä 10 min tosi siistillä bussilla. Altaalle sitten vaan lojumaan, minä tein varjossa ristisanaa. Kävin välillä kävelyllä ja tarkistin 2 ravintolan tarjonnan.

14 jälkeen kevyt lounas, Ceasarsalaatti grillatuilla katkaravuilla, 38 LE. Tunnin ihmettelyn ja puistotarkistuksen jälkeen rantaan venekyytiä odottamaan. Onneksi mentiin ajoissa, sillä poika vaatikin lippuja. Kun sanoin ettemme tienneet siitä, hän sanoi että ilmaisia lippuja saa hakea respasta. Reippaasti kävellen ehdin sopivasti (300 m lenkki) hakea lapun. Matkalla mietin valmiiksi asunnon numeron, jos kysytään. Häkeltymättä heitin G11, kun olin onneksi katsellut talojen numerosysteemin. Bungalowit ovat pyöreitä rivitaloja, jokaisessa 14 asuntoa ja kirjaimin merkitty ryhmittäin. Helppo nakki kun tiesi. Nauraen takaisin veneelle lippu kourassa. Anna oli juuri viikolla käyttänyt ainakin autokyytiä, eikä ollut maksanut muuta kuin tippiä kuskille. Hän ei kertonut mitään tästä lippuhässäkästä. Jos vielä ehdin nähdä leidiä, tarkistan asian. Venepoika sanoi vielä neuvon, että pyydä venelippua, ei bussilippua.

Rannalla "ihalimme" soutuveneen tukevia airoja. On kummallista että Niilillä on seilattu tuhansia vuosia, kalastettu ja soudettu ruohoa elikoille joen yli. Silti nämä airontekeleet ovat hurjia. Suora lankku noin 100x25 mm ja hankainkohta paksusti tuettu toisella lankulla. Eli soutimet (ei airot) eivät taivu mihinkään suuntaan, ovat kömpelöt ja painavat, ilman varsiohennusta ja lapaa. Kuitenkin hautakuvissa on ihan oikeita aironmuotoja. Siis lienevät muslimit hävittäneet senkin tärkeän elementin.

Aikaisemmin katselin kalastusta, mutta niin kaukaa ettei menetelmästä saanut selvää. Toinen souti kai pientä ympyrää, joka tapauksessa veneen asento muuttui. Toinen kalastaja iski seivästä pohjaan vinosti, kuten tehdään meilläkin hätistäessä kaloja nuotan perälle. Mutta vene oli yksin. Myöhemmin näimme taas saman porukan pitkänsiiman laskussa. Ilmeni että kouluikäinen tyttö oli airontekeleissä soutamassa ja isä karjui ohjeita siiman laskussa. Tyttö oli niin pieni, että joutui nousemaan seisontaan ja koko painoaan käyttäen sai veneen hitaasti liikkumaan vastavirtaan. Täällä opetetaan ja johdetaan töitä karjumalla, siis management by perkele.

Matkalla ihmettelimme, että ainakin 11 jokilaivaa oli rannassa kiinnitettynä ilmeisen toimettomina, toinen mokma siinä WP:n edessä.

Siinä vettä katsellessa ja ISIS hot. editse ajellessa tuli mieleeni viime vuoden kummallinen ilmiö Niilin vedessä, joka ei silloin selvinnyt, ei kai koskaan.

Katselin parvekkeelta alajuoksulle, ehkä 500-800 m päähän. Veden pinnalla oli jotakin kiiltävää, aurinko sopivassa kulmassa. Oli kuin pinnalla olisi ajelehtinut parikymmentä taskupeiliä, niin kirkas oli heijastus. Valot muodostivat laajahkon ryhmän, ehkä parin aarin alan. Heijastus pysyi vahvana koko ajan kun ilmiötä katselin, siis virran väreily ei niitä heiluttanut. Jos oltaisiin Kiinassa oltu Maon aikana, olisi voinut arvella että peilit olisi asennettu Maon kunniaksi ja ylistyksenä hänen ihmeellisistä kyvyistään heijastaa omia ajatuksiaan kansalle. Sukeltajat pinnan alla pitämässä laitteen suunnassa. Tai nykyisen Pohjois-Korean pomot?

Veneellä tultiin komeasti tuo 3 km matka ja kuski ajoi ihan vastarannan tuntumassa, esitellen nähtävyytenä matalassa saaressa elelevän karjan. Hän kertoi, että kesällä, kun Niilin vesi on korkealla, noin 2 m nykyistä ylempänä, hän voi ajaa saaren ylitse veneellä. Kuitenkin siellä oli joitakin tiilisiä rakennelmia, eläinsuojia ehkä tai köyhien asuntoja. Rannalla oli ihmisiä peltotöissä ja ruohoa söivät vesipuhvelit, lehmät, hevonen, lammaskatras, aasi, kameli.

Vene saadaan helposti laiturin päähän käyttäen virran vuota siten, että ajetaan vastavirtaan koneella veneen keula vinosti rantaa kohti. Virta painaa aluksen sivuttain kohti laituria, kätevää.

Rantakadulla, taas WP:n edessä, oli vossikka kyytiä tarjoamassa. Laiskotti ja otettiin kyyti, vain vähän tinkien. Moottoripyöräpoliisi ehti jo pysähtyä ja kovin sanoin hääti vossikkaa pois laittomalta pysäkiltään. Nauraen kuski teki pikakaupat (9 LE) reilun kilsan kyydistä.