12.2.2011 E Muban jälkeen

Pharmasian tohtori tuli pitkälle vastaan käsi ojossa ja onnitteli minua hyvästä arviosta ja oli myös iloinen tapahtumista. Hänkin, hyvin koulutettu, mutta täkäläiseen tapaan politiikasta erossa pysytellyt, ei uskonut kansanjoukon voimaan. Varsinkaan Luxorissa ei uskottu, ja nyt kerrotaan tv:ssä että monelta pääkaupungissakin meinasi usko loppua, kun Muba piti yllättävän puheensa. Minä olin uskossa vahva, kai niillä kokemuksilla mitä olen saanut seuraamalla monia aikaisempia kumouksia eri maissa.

Poliisilla oli Medinalla normaalimiehitys, liikenne-esteet sivulla, kaikki vaikutti hyvin levolliselta.

Katastrofia katsomassa

Kuulin eilen illalla kerrostalosta, joka on romahtanut ja useita oletetaan kuolleen. Paikka on tuttu, lähellä paikallisen torikadun loppupäätä, sillan kupeella. Ajoin bussilla Emilion kulmalle ja kävelin siitä vihannestorikadun kautta. Menin kuitenkin alkumatkan niitä pikkukujia, joiden edustalta on purettu seremoniakadun tieltä kortteleita. Surullisia, sotkuisia kujia, alakerran ovet visusti lukossa, mutta yläkerroksissa kuivuu pyykkiä. Näin pari naista "lajittelemassa" riisinjyviä tarjottimilla, välillä jotakin pois heittäen. Aisha sitten kertoi, että riisi täällä yleensä näin seulotaan, sillä sen seassa on joitakin mustia, kovia jyväsiä, joita ei syödä.

Romahtaneen talon tiiliä ja muuta jätettä oli sillan alla ja molemmilla sivuilla, myös sillan kannella. Pikkupojat penkoivat jätteiden seasta käyttökelpoista romua. Kaivinkone raivasi rauniokasaa, hirmuinen pöly peitti aluetta, jolla kuitenkin seurasi purkutyötä tuhatpäinen yleisö. Kaippa se menee niin jopa paikassa, että hirveäkin onnettomuus imee paikalle kansaa ihmettelemään ja kauhistelemaan. Ollessani sillalla, yleisömassa kohahti ja kiihkeä pulina ja toiminta oli rauniokasalla. En päässyt lähellekään ja yritin ottaa kuvaa kännykällä muiden ylitse. Siinä oli nuori mies edessä ja kielsi ottamasta kuvaa. En totellut kun kaikki muutkin kuvasivat. Oli kai huolissaa maansa maineesta. Aatu oli kuulemma ollut yöllä pelastustöissä aamupuolelle asti. Turma oli sattunut 15-16 maissa ja siitä oli ensin Aishan/Aatun talossa hälyttänyt pikkutyttö, joka oli ollut kylässä talossa. Kai jokin ääni oli pelottanut tytön pois ajoissa ja hän pelastui. Ainakin yhden perheen tiedetään menehtyneen turmassa, mutta monen onneksi se sattui päivällä, jolloin ainakin nuoriso on ulkona. Ainakin yksi pikkuvauva oli löydetty elossa yöllä.

Pari arkista asiaa

Kulkiessani vihannes-taloustavara-käyttötekstiili-torikatua katselin taas kerran hurjan värisiä karkkeja, joita on tarjolla. Yksikin sokeripommi oli värjätty kirkkaanhehkuvalla lilalla, neonvärillä. Varmaan aika kamala lisäinesatsi. Kovaäänisillä tuotettu turha meteli oli parin paikan markkinointikeino. Kamalaa, kun nykyajan tekniikka lisätään vanhaan kaupustelutapaan. Torikadulla tuli vastaan mies joka toivotti sydämellisesti tervetulleeksi turistin ja toivoi, että turistit palaisivat tuhansittain. Sanoin toivovani samaa ja parista sanasta hän tunnisti murteeni suomalaiseksi, joka aiheutti lisää hyviä toivotuksia. Eikä hän ollut ainoa, vaan monta kertaa taas tänään kuului "wellcome to Luxor". Kävin aseman kupeella olevassa patsaskaupassa, jonka edessä seisoo raskaita, puolitoistametrisiä kivipatsaita. Tarkastelin materiaalia ja kyllä se hiekkakiveltä näytti. Oli joukossa myös keveitä, lasikuitua tms materiaalia. Lupasivat toimittaa ovelta-ovelle ja kun poika kuuli, että olen Suomesta, huikkasi isänsä paikalle, joka kehui olleensa 2X Helsingissä. Mitä siellä olit tekemässä-kysymykseen sainkin jo välttelevämmän vastauksen. Ukolla oli niin ruskeat ikenet, että en oikein uskoisi lomaromanssiin. Mutta kaikkeahan voi sattua. Pakollinen teelasillinen siinä juotiin ja ukko esitteli "vanhoja kopioita" aidoista muinaisesineistä. Ei siis suoraan väittänyt aidoiksi, vaan aidoiksi vanhoiksi kopioiksi. Myymälän sisustusta uusittiin ja hienolta näyttikin. Koko etuseinä lasista, julkisivu asema-aukiolle, eli hyvä sijainti. Kysyin ohimennen Samir Farakista ja ukko kehui että on hyvä mies, hän tykkää! Kysyin onko vielä täällä ja ukko vakuutti että oli eilen nähnyt. Epäilen kovasti, koska huhut ovat vahvasti kertoneet äijän paenneen kansan vihaa. Ehkä tämä ukko oli saanut hyvän sijaintinsa valtion rakennuksen siivessä pormestarilta, joka sitten puolestaan saa osuutensa voitoista, siitäkö kehut?

Romahduspaikalta pois kävelin myllyn ohi ja panin merkille valtavan, ehkä tuhannen pulun parven siinä nurkilla. Kaipa pulutkin helposti saavat jyvistä osansa?

Ennen lähtöä kävin viemässä kadulla asuvalle perheelle 2 kassillista erilaista tavaraa, ruokaa ja keittiötarvikkeita. Halusivat jutella ja istuin hetken pahvikaton alla, yösijalla. Olivat iloisia Muban lähdöstä. Perheessä on 6 lasta, mutta syy siihen, että asuvat näin, ei selvinnyt kun meillä ei ollut yhteistä kieltä. Kysyin mitä pitävät Omar Suleimanista ja olivat mieltä, että ukko kelpaa, ei paha mies. Isäntä selitti pariin kertaan Muban ahneutta ja näytteli pienen kuvaelman, miten tämä ahmii kansan ruokaa = rahaa. Kertoi jo tiedossani olleen jutun Muban 70 miljardin omaisuudesta. Lupasin vielä käydä ennen lähtöäni ja olivat kovin iloisia tuomisistani.

Vuvuzelan tapaista, kamalaa läpitunkevaa ääntä pitävä torvimies myy hattaroita. Kaksi pientä pussia hattaraa olisi saanut 5LE, en halunnut.

Kirjaan lopuksi muistiin yhden asuntoa vuokraavan, huonekalukauppias Josefin, puh 010 1345 071. Hänellä on siis kämppiä Feirusissa, lähellä Medinaa, jopa Studio, mutta kalliin puoleisia.