Muutosvastarinta

Kerron taustaksi kokemukseni armeijavuosilta. Se tuntuu vieläkin hauskalta, sillä sen kohteeksi joutui uusi, kokematon komppanianpäällikkö. Hierarkisessa järjestelmässä, oli se mikä tahansa, tuntuu hyvältä kun voi panna kapuloita rattaaseen ja saattaa esimies kuseen.

Palvelin Uudenmaan Jääkäripataljoonassa Santahaminassa 1960. Ykköskomppanian iltahartaudessa oli "aina" laulettu virsi "Jumala ompi linnamme" (osaan sen vieläkin), Uusi tarmokas päällikkö päätti, että pitää poikien sentään voida osata laulaa muitakin virsiä. Porukassa (100 miestä) oli minun lisäkseni kymmeniä ateisteja , uskonnottomia tai ainakin veisaamattomia välinpitämättömiä.

Kun sitten pomo antoi kokelaille tehtäväksi laulattaa sotapojilla uusia virsiä, kokivat uudet upseerikokelaat varmaan koulutuksen turhimman vaiheen. Siitähän ei tullut mitään. Jääkärit komennettiin tupaan ylimääräisiin lauluharjoituksiin ja joku kokelaista esitti valitun virren, sanat jaettiin. Mutta yritäppäs saada komentamalla vastahakoiset pojat laulamaan, ei onnistu. Kamalaa yninää ja naurahtelua. Pari kertaa sitä toistettiin ja sitten uusi virsi oli jonakin iltana ohjelmassa. Siitä ei tullut kerrassaan mitää verrattuna joltakin kuulostaneeseen "ainoaan oikeaan" virteen, johin oli kiinnytty ja joka osattiin. Vääpeli piti tyhmän, tavanomaisen iltahartauden, jonka pojat kokivat melkeinpä kiusaamiseksi, ihan turhaksi. Se virsi jäi siihen kertaan.

Sitten seuraavana iltana vääpeli ja pomo olivat antaneet periksi ja virreksi ilmoitettiin "Jumala onpi linnamme"ja uskon että se kaikui komeammin kuin miesmuistiin ja kovaa. Minäkin veisasin riemulla, kuten moni ateistikaverini.

Tämä muistelus on taustaa sille näkemykselle, että tällaiset hierarkiset yhteiskunnat ja kansat, joissa yksilöllä ei ole mitään arvoa, vaan kaikki tulee perinteestä ja tehdään niin kuin ennenkin, eivät voi kehittyä ja menestyä. En nyt puhu Egyptistä, vaan yleisemmin vanhakantaisista, perinteitä ja tapoja yli kaiken arvostavista, usein vielä macho-kulttuureista. Jos perhe, suku ja klaani määrää nuoren miehen (naisethan eivät ole mitään) tulevaisuuden, miten hän voi toteuttaa itseään? Keksiä jotakin uutta bisnestä, opiskella ihan uusia asioita, tehdä muutosta. On tosi vaikeaa. Entä sitten tytön tulevaisuus? Karmeaa ajatella, että tytär yleensä vain naitetaan tekemään lapsia, riippumatta nuoren kyvyistä ja lahjoista ja omista haluista.

Kun tähän sitten liitetään arabian kieli, jolla ei nyt voi opiskella kovinkaan pitkälle, ei korkeita tieteitä. (Aikaisemmin merkittävä osa sivistyksestä luotiin Arabian niemimaalla ja arabikielen piirissä, mutta Muhametin luotua Islamin, koko kehitys pysähtyi). Minun on helppo vetää tällainen raju yleistys, kun en ole ole Hämeen-Anttilan tai muidenkaan viisaiden oppilas. Koulut kun jäivät käymättä, ei ole sivistys pilannut itsevarmuutta jonka varassa näitä totuuksia lauon.

Tämä pysähtyneisyys vaivaa monia Aasian ja Afrikan maita. Mongolia ja Afganistan pärjäävät omillaan ja olisivat ihan tyytyväisiä, jos saisivat jatkaa omaa malliaan. Öljy ja arvokkaat mineraalit usein pilaavat nämä hyvät yhteiskunnat. Nykypäivinä Kiina on osannut ottaa paljon joustavamman ja hienovaraisemman otteen näistä köyhistä maista ja korjaa potin Amerikan nenän edestä. Kiina rahoittaa suuria hankkeita Afrikassa ja on merkittävä toimija monissa maissa, joissa länsi alkaa jäädä lehdellä soittelemaan kuin sirkka. Vaikka Kiinassa sisällä toimitaan brutaalisti ja kansaa väheksyen, jostakin kumman syystä se osaa toimia Afrikassa pehmeämmin tai sitten ovelammin.

Ihan oma lukunsa on vapaa tiedonvälitys, netti ja kaikki siihen liittyvä. Kiinalle ja muille diktatuureille netti ilman muuta on uhka ja siksi Kiina on tehnyt epätoivoisia yrityksiä hillitä kansan pääsyä verkkoihin ja saada mielensä julki. Se ei tule onnistumaan, yhtä vähän kuin Afrikan diktatuurit tulevat onnistumaan kansan vaientamisessa. Egyptissä kytee suuri tyytymättömyys, paine kasvaa.

Lähdin muutosvastarinnasta ja se on kyllä näkyvillä täällä monessa asiassa. Vaimo totesi, että ison hotellin altaalla annetaan jokaiselle uusi pyyhe joka aamu, ja sitten se menee pyykkiin. Hirmuinen määrä turhaa työtä, energian hukkaa, veden tuhlausta, kun asia voitaisiin hoitaa niin, että huoneisiin annettaisiin pyyhkeet erikseen altaalle ja erikseen huoneeseen, koko viikoksi. Totesin siihen, että sitä ideaa ei voi viedä eteenpäin tämän ison hotellin johtaja, koskä hän on vain yhden hotellin pomo ja hänen yläpuolellaan on monta hotelliketjun pomoa. Alaisen ideoita ei toteuteta, piste. Mitenkähän tämän idean saisi kuiskittua osoimman pomon korvaan? Jolloin hän voisi kertoa alaisilleen, että olen oivaltanut hienon tavan säästää kuluissa!