Kuvauskävely

Kun sattui pilvisää, oli hyvä lähteä lenkille. Suunnistin läheisen ”vesipyörä”-risteyksen kautta etelään kohti kylää jossa on puusepänverstas ja jossa kävimme Abdyn pyörällä. Kirjaan taas tapahtumia aikajärjestyksessä. Ensimmäinen lievästi huvittava oli aasia ajava ukko, joka puhui hyvää e-kieltä. Tarjosi kyytiä aasinrattailla tietysti, mutta totesi ei-kiitokseeni että kävely on terveellistä, mikä oli harvinaisen fiksusti todettu. Kysyin mm miksi puiden runkoja poltetaan pystyyn, eläviä puita. Ukko selitti että jotkut tyhmät kasaavat roskia, polttavat niitä ja samalla syttyy puukin, kun ei jäädä vahtimaan.. Yleensä ei kävelyä noteerata vaan ihmenetellään, koska kukaan paikallinen ei vapaaehtoisesti kävele. Tai juokse. Siksi olinkin huvittunut kun näin konekaupassa myynnissä juoksumaton! Ilmeisesti tarvitaan viileä jumppasali jotta voisi juosta!? Poluilla ja kaduilla ei kukaan juokse, joskus harvoin joku turisti.

 

Aika moni tarjosikin kyytiä, kaikenlaisilla peleillä.

Tien vieressä on pikku kanava ja sen varrella köyhää asutusta. Paljon muksuja, aaseja, ankkoja, hanhia, muutama puhveli. Vesilinnuille hyvä ympäristö kanavan vuoksi. Pikkutytöllä oli kädessä pieni linnunpoika, jonka värityksestä arvasin puluksi. Sille oli pujotettu kaulaan jonkinlainen koru, kuin sormus joustavaa hopeapunosta. Onneksi otti sen pois, mutta on siinä linnulla kova kohtalo. Viime talvena näin että isä osti pojalle leikkikaluksi kanapojan.

 

Kanavan rannalla rakenteilla 2-osainen talo. Kupoli viittaa siihen että tehdään ulkolaisille.

Näkömuistini pelaa ja totesin olevankin helppoa seurata ajettua reitiä. Halusin sitä mennä sillä näin matkalla kiinnostavia taloja joista haluan kuvia.

Yleensä aasit ovat kiinni etujalastaan, mutta pikkuaasi ei karkaa emon läheisyydestä. Takana tyypillinen lavataxi, joita on enää sivukylillä käytössä. Vaikka päätiellä niihinkin voi hypätä.

Englantilaisille on rakenteilla kiva talo hiljaiselle kujalle. Ukot heti tarkistivat millä asioilla liikun.

 

Tyypillinen talo ja rapattu julkisivu. Huomaa todella kapea "palokuja" ja tyypilliset ulkopenkit.

Kävellessä otin muutaman kuvan ja naiset käänsivät selkänsä kun huomasivat kameran. Takana ilmeisesti moskeija, kun oli huomattavan siisti ja oven yllä kirjoitusta.

Vanhempi talo jossa tyypillistä värien käyttöä. Köyhimmät eivät rappaa ja maalaa taloa ollenkaan. Huomaa taaempana iso roskakasa joita todella on joka paikassa ja pienempiä roskia oven edessä.

Tulin sitten tiheämpään kylään, jonka keskellä onkin verstas. Äijät olivat tauolla ja heti tunnistivat jo kaukaa. Kävimme katsomassa kaapintekelettä ”maalaamossa” lähellä ja ihan suunnitelman mukaan näyttää olevan. Taitaa olla myös suomalaista kuusivaneria käytössä.

Kuvassa maalaamon kamoja. Takana tyypillinen koristelu seinälle tai sängyn päätyyn. Suomalaisesta puolikovasta kuitulevystä tehdään hienoja koristeita jyrsimällä tai talttatyönä. Kova valo tekee kuvaamisesta vaikeaa. Kuvan oikeassa laidassa esimerkki oven koristelusta.

Mitenkähän kauan se vernissaus vaatii kuivuakseen? Omat kokemuksewt sanovat että pelkkä vernissa ei kuivu koskaan, mutta tässä käsittelyssä täytyy olla jokin kuivike mukana. Törmäsin kulmassa lihakauppiaaseen, jonka putiikki oli avoin paikka, lihat roikkuivat orressa ja vaaka oli pikku kaapin päällä. En kehdannut ottaa kuvaa, kun asiakaskin puhui englantia ja oli avulias neuvomaan tietä. 4 km kävelty.

 

Taloja koristellaan usein. Onkohan tässä symboli rakkausavioliitosta, joka ei ole tavallista, vaan suku järjestelee liitot.

Matkalla oli sitten useampi talo joita kuvasin mutta yksi kiinnostava oli pakko jättää kun sattui ihan räikeään vastavaloon. Aurinko oli nimittäin tullut esiin ja alkoi kärventää päälakeani.

 

Yhdessä kulmassa oli auto kauppaamassa kananpoikia, ihan kuin kotikylässä sodan jälkeen. Silloinkin auto kiersi myymässä tipuja ja porsaita. Otin kuvan johon tuli osa autoa, mutta kuvassa tuskin tipuja näkee.Katso rohkeaa väritystä, useita sävyjä talon julkisivussa. Toinen kerros on vuorossa kun saadaan rahaa ja/tai suku kasvaa ja tarvitaan uusi asunto nuoremmille.

 

Näin siistiä rakennetaan vain ulkolaisille ostajille. Kaiteet on komeat ja pilareissa oma koristemalli.

Takana siintää taas tunnistettava vuorenrinne, Kuninkaiden laakson päätykolmio. Pilviverho alkoi repeillä ja aurinko porottaa.

Yhtä taloa kaupitellaan ostettavaksi tai vuokrattavaksi asunto kerrallaan, kolmessa kerroksessa.

Niin että jos kaipaat talvihuvilaa tai osaketta Luxorissa, ota yhteyttä. Joka välissä toimii aina agentteja komissiopalkkiolla, mutta minä olen edullisempi välikäsi.

 

Melkoisella varmuudella talo kohdistettu pitkäaikaisille turisteille, vuokraten tai myyden. Näyttää vielä tyhjältä.

Pari eri tyylistä taloa tarjolla maissipellon takana. Täkäläisessä maississa on vain yksi tähkä per korsi.

Ökytalon isäntä on maalauttanut modernia kuvastoa muuriinsa, englanninkielisten tekstien kanssa.

Modernius näkyy siinä että Mekkaankin lennetään, eikä mitään kamelikaravaania käyttäen.

Kuvat ovat sarjakuvamaisia, eivät niin hienostuneita kuin perinnekuvat. Kukat muistuttavat ruotsalaisia ja venäläisiä matkamuistojuttuja.

Myriamin taloon on tehty uusi aita ja portti ja sen portilta olisi linnuntietä matkaa ”Hannun” ranskalaistaloon 150m ja saman verran Hassanin taloon. Poikkesin ottamaan kuvan vielä siitä "Hannun" savitalosta kupoleineen.

Onnistuin saamaan vielä kyyhkynkin kuvaan. Tuntuu ihan siltä että puut ja pensaat ovat kasvaneet viime näkemästä. Huomaa harvinainen pilvisyys.

Taloa rakennetaan mutta komeat kaiteet olivat jo paikoillaan. Koristeellinen muuri oli reikätiilestä. Julkisivua tulee rumentamaan viilentävä ilmapumppu.

Yksi avulias autoilija tarjosi apuaan, jos etsin jotakin, mutta kiittelin ja selitin vain kuvailevani taloja. 8km. Sitten alkoi kuumuus jo rasittaa ja otin taksin. Totesin koko lenkkiin kuluneen tunti ja 3 varttia ja vielä oli taivalta jäljellä nelisen km eli se taksimatka. Joka on sitten Hannun kyläilymatka Sinuhetalolle. Juuri sopiva kävelylenkki ees-taas.