Ympäristön nippeleitä

 

Moneen päivään en ole kurkistellut varaaneja, mutta tänään pikku retkellä yritin. Mitään ei näkynyt ja vahva selityskin on – monin paikoin kanavan reunan pitkää ruohoa on poltettu ja siinä on mustunut useamman palmunkin rungot. Varsinkin yksi varma varaanin päivälämmittelypaikka oli tuhottu. Siinä oli maassa iso palmunrunko ja nyt se oli mustana ja maa sen ympäriltä karrella. Pelkään pahoin että koko pikkulauma on muuttanut ylemmäs kanavaa, etelään.

 

Pysähdyin katsomaan josko näkyisi pieni vihreä mehiläissyöjä vakipaikallaan, tekemässä lyhyitä syöksyjään lentävien ötököiden perään, mutta sitäkään ei näkynyt. Samalla kohtaa, lähellä kolosseja, on kaivauksilla saatu aikaan isoja juttuja. Kolossiparin taakse on tänä talvena pystytetty aika iso, vastaavan oloinen, mutta pienempi patsas jolla on ilman päätäkin korkeutta lähes 8m. Jos pääkin löytyy, tulee siitä merkittävä nähtävyys.

 

Sen lähelle pystytettiin jo viime talvena puolta pienempi, hyvin vaaleasta kivestä tehty saman kaavan mukainen, istuva faarao eli vähintään puolijumala. Saattaa kyllä olla AIII:n vaimo Tejekin? (Tähän saadaan varmaan täsmennystä, jos meni väärin.) Saman alueen länsipäässä oli laskettu pyöreitä kiviperustuksia pylväille, joiden vaaleita osia on paloina näkyvissä. Kokonaisia niistä tuskin saadaan montakaan kasaan, mutta pohja kertoo pylväshallin paikan ja koon. Täälläkin on tehty betonisia tukirakenteita, jotta on paloista saatu oikean kokoisia monumentteja. Taitaa olla teräsrunkokin sisällä niissä.

 

Pysähdyin ”jutskaamaan” Risu-Ahmedin kanssa, vaikka siitä ei ilman tulkkia yleensä tule mitään. Kohdalle sattuikin toinen, nuorempi nettimies, joka auttoi. Ahmed on ottanut esille kivipöytiä, joiden muotoja hän testasi minulla, kai ajatellen länsimaisia ostajia. Totesin hänelle, että yksinkertaisin on kaunista, selkeät muodot, eikä mitään sydämen- ja kalankuvia, joita oli verstaan puolella. Hän oli ajatellut näiden keinomarmoristen levyjen alle tekevänsä risuista jalan, mutta en pidä siitäkään ideasta. Itsehän teetin pikku tv-pöydän alle metallijalat. Perinteinen risupöytä on hyvä sellaisenaan.

 

Tänä talvena en ole tavannut ollenkaan Saria Nubian Cafeessaan, kun meidän päivärytmeissä on suuri ero. Hän tulee töihin illalla, kun minä menen Habussa koisimaan. Aamupäivisin hän nukkuu, kun minä olen liikkeellä. Tässä nuorison suosikkikahvilassa on asiakkaita aina iltamyöhällä eniten. Taitaa jopa olla kannattava, vaikka saa siinä teelasillisia ja limuja myydä että pääsee tulokseen. Pienet kulut auttavat.

 

Poliisiaseman eteen on tehty tilapäisiä esteitä autojen pysäköintiä estämään. Olisko poliisilla hiukan pelkoja kun Kairossa on räjäytelty pommeja poliiseja vastaan? Silti en jaksaisi uskoa sellaiseen täällä, jossa valtaosa karsastaa MB:n linjaa ja Mursia.

 

Kävin vain kääntymässä kaupparisteyksessä ja palasin takaisin, kun huomasin poliisiaseman viereisellä pellolla ryhmän, jossa oli paikallinen mies ja kolme länsinaista. Keskellä peltoa, jossa ei kai ollut aktiivista viljelyä. Olisikohan siihen nousemassa talo jollekin eu-laiselle, naiselle? Taas menee viljelyalaa rakentamiseen, huonompi juttu!

 

* * *

Taas tuli ystävällisiä tervehdyksiä, tavan mukaan jokaisella on halu moikata ulkolaisia vieraita ja moni lisää ”welcome” ja äsken sanoi mies mulle ”vice man” tarkoittaen kai sitä ettei kannata säykkyä uutisia. Pikkulapset heiluttavat ja pettyvät ellei huikkaa takaisin. Alle kymmenvuotiaat tytöt harjoittelevat jo miehen miellyttämistä, keikistellen. Isommat tekevät sitä jo huomattavan taitavasti ja kikattavat porukassa kun saavat turistin katsomaan pidempään.

 

Menin huoltamaan läppäriäni uuden atk-tuttavan luo Gesiraan. Matkalla näin harvinaisen tapauksen, teinipoikien tappelun. Siinä oli aseina puukappale ja sokeriruoko, mutta parin repimisen jälkeen toiset tulivat rauhoittamaan, kuten aina. Moikkasin ohimennen Annukkaa ja Kikkaa, jotka olivat kai ostoksilla.

 

Europa Group on atk/nettifirma, jonne sain käyntiohjeeksi ”ihan lähellä moskeijaa”. En ollut aikaisemmin edes huomannut moskeijan minareettia, joka jää pääkadun rakennusten taakse. Mutta firma on ison polkupyörävuokraamon yläkerrassa, joka olisikin perempi maamerkki länsimaiselle. Täytyypä kommentoida Ahmedille asiasta. Jätin hänelle vanhan mutta käypäisen kovalevyn, jonka tilalle ostin Harryltä uuden ja tehokkaamman kotona. Vertasimme hintoja ja hän totesi saavansa kaikkea halvemmalla kuin minä Suomesta. Taidan ostaa sen näppitietsarin täältä?

Jos hankkii kiinteän yhteyden nettiin, pitää ensin tilata puhelin Telecom Egyptiltä. Asennus ja avaus maksaa vain 50LE ja sitten 3 kk välein 50LE.

 

Ahmed myy reitittimen ja tekee tarvittavan konfiguraation hintaan 350LE eli 35€ ja silloin router jää ostajalle. Muistelen maksaneeni vastaavasta kotona jotain 60€. Taidan tehdä sen hankinnan seuraavalle kaudelle, jotta voin katsella kotimaan uutisia ja videoita. Suunnitelma alustavasti on tulla lokakuussa ja lentää kotiin huhtikuussa, ins Allah.

 

Nyt on ollut pari sähkökatkoa iltaisin ja fikkaria on tarvittu. Se pitää olla paikassa josta sen pimeässä löytää. Yhtenä päivänä laukesi sulake ja tajusin asian vasta kun huomasin että jääkaappi toimii, mutta valot ei. Menin käytävään katsomaan sähkökaappia ja siellä oli sulakenippeli väärinpäin. Täällä siis on sellaiset vipusulakkeet, ei meille tuttuja posliinisia.

 

Kun tuli tv-kuvaa jostakin vaaleista, joita on jatkuvasti joka puolella, muistin vitsin jonka murjaisin kun olin vaaliuurnan vartijana kotipuolessa. Joku, kai ensikertalainen äänestäjä kysyi ”kumpaan rakoon panen lipun?” ja minä salamannopeasti heitin, että ”vasemmiston äänet vasemmalla ja oikeiston oikealle” jolloin onneksi jonossa olleet tajusivat huulen vitsiksi ja nauroivat makeasti. Olisi voinut tulla pyyhkeitä ryhmyriltä muutoin.

 

Mitä järkeä on ollut alunperinkään panna 2 rakoa, kun lippu aina leimataan ensin ja vain yksi kerrallaan pääsee uurnalle? Monessa maassa on lukot korvattu nippusiteillä ja lootat ovat jotain kevyttä kamaa, pahvia tai muovia. Meillä on kai ikiaikaiset vaneriset laatikot, jotka lienee olleet käytössä sens 1918? Onkin jännää huomata, että maissa joissa äänilippua ei leimata juuri ennen uurnaan panoa, sen raon peittona on paperi kuten meilläkin. jossa tarkoitus on estää pudottamasta leimaamatonta lippua, mutta siinä ei ole mitään ideaa ilman leimaamista. Silti se on kopioitu kehitysmaihin kai eleenä ”demokratiasta”.

 

Ruskea, alumiinijalkainen muovituoli, paljon tukevampi ja mukavampi kuin valkoiset terassituolit, joita ennen tuotettiin Italiassa, maksaa täällä 50LE eli 5€, kun meillä siitä saisi pulittaa 10x hinnan, jos edes riittäisi. Tällaiset hintaerot osittain selittää elintason eroa. Kauppakorkean käyneet nimittää sitä kai hintajoustoksi. Silti se on minulle käsittämätön ilmiö. Sehän tarkoittaa, että me maksamme läppärin, kännykän ja tuolin hinnoissa sen eron, minka tuottaja menettää myydessään kamaa halvemmalla kehitysmaahan. Ja siitä seuraa, että meidän palkat on liian korkeat ja duunit karkaa näihin kehitysmaihin.

 

Mekanismit vaan taitaa olla tässä kapitalismissa paljon monimutkaisemmat. Mutta lopulta globaali firma vie voittonsa sinne, missä vähimmin verotetaan. Ja kapitalisti nauraa partaansa, kun meillä Jutta ja Jyrki suree, pohtii ja nostaa lisää velkaa. Ei pelannut sen paremmin suunnitelmatalouskaan, ei valtiososialismi, vain Kiinan kumma systeemi pelittää nyt paremmin. Se pelaakin ovelasti sosialismia sisällään ja kapitalismia ulospäin. Mutta kauan ei sekään systeemi voi toimia. Talousviisaat ovat jo todenneet, että raakaa kapitalismia pitää suitsia, mutta se on pirun vaikeaa, eihän sitä osaa EU:n keskuspankkikaan.

 

Taas aika kuperkeikka pikkuasioista isoihin?

No loppuun toteamus, että arvasin oikein tämän talon suunnittelijan. Hän oli nainen, ehkä arkkitehti, joka osasi sovittaa hienosti yhteen savitiilen ja lujat betoni- ja punatiilirakenteet. Ja käytti hienosti hyväksi valoa, jota paikallinen perinne ei tunne ollenkaan.