Aishan kommentin yllyttämänä

Onkohan sinulla jokin yliherkkä LUXOR-suodatin päällä, Aisha? Kirjoitan esittelylaatikossa "en yritä olla asiantuntija vaan utelias turisti!"

Et varmaan huomaa kun mollaan tekstissäni kreikkalaisten veronkiertoa tai italialaisten EU-huijauksia? Olen kertonut venäläisten törkeästä liikennekäytöksestä ja verrannut sitä täkäläiseen hullunmyllyyn, jonka melun lisääntymistä moni paikallinenkin kauhistelee. Tai mollaan jenkkien sotahulluutta tai sitä, miten maailman johtavan maan senaattiin on päässyt kaikenlaisia pöllöjä, jotka uskovat sokeasti ”suureen suunnitelmaan” jonka mukaan dinosaurukset ovat eläneet samaan aikaan kuin ihmiset, jotka olemme vaikuttaneet tällä pallolla ”vain” 5000 vuotta. (täällä siitä lukeminen huvittaa, kun ympärillä on sitä vanhempia rakennettuja juttuja) Samat pässinpäät siinä maailmaa johtaessaan sitten ohimennen kieltävät ilmastonmuutoksen ja Darwinin opit, luonnonvalinnan yms pikkuseikat.

Et ehkä lukenut muutaman päivän takaista juttua hyvätasoista työtä tekevästä verstaasta? Sen hyvyys korostuu siksi, että olen nähnyt niin huonoa työtä muualla (himassa, Hassanin talossa). Olet varmaan sivuuttanut monet ylistykset naisten hyvästä ryhdistä, tyylikkäistä asuista ja kauneudesta? Pyrin kirjoittamaan vain siitä mitä näen, kuulen ihmisten kertovan, luen lehdistä tai katson telkasta. Tottakai minulla on suomalaisittain väritetyt lasit päässäni, niin kuin useimmilla lukijoistakin, sillä harva on niin kansainvälisesti kasvatettu, kokenut ettei kantaisi mukanaan lapsuudesta asti opittua. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Asenteita ne tietysti ovat, eurooppalaisuutta ehkä, mutta pyrin niitä omia ennakkoluulojani hillitsemään

Useimmin joudun kertomaan naisten kohtelusta vain miesten asenteiden kautta, sillä enhän ole juurikaan tekemisissä paikallisten naisten kanssa. Miehet pitävät heitä piilossa eli se on vanha miesasenne täällä. Ja sehän on sinullekin tuttu juttu. Tämäkin varaustilanne siellä matkatoimistossa oli tyypillinen tämän maan miehille. Miten siitä kertominen sitten loukkaa egyptiläisen naisen itsenäisyyttä? Jos kerron Päivin rempseydestä ja siitä että hän tekee jotakin itse paremmin kuin paikalliset miehet, niin sehän nostaa kaikkien naisten arvostusta, ei laske täkäläisten.

Juttua vääntäessä pyrin kuitenkin lyhyeen sanontaan (ihailen lehtimiesten taitoa tiivistää ja harmittelen omaa rönsyilyäni). Tiivistäessä joutuu jättämään jotakin pois, kuten siitä miten päättelin jonkun asuvan ulkomailla vaikka oli muslimiasussa. Jätin monta pikkuasiaa kertomatta päättelyketjusta kun ne olivat epäoleellisia sivuseikkoja.

Kun kerron jonkun työn suorituksesta, oletusarvona on että homma tehdään hyvin ja vain poikkeukset kerrotaan. Valitettavan harvoin tulee kehumisen aihetta. Usein silti ihmettelen paikallisten maanläheistä uskallusta tarttua toimeen ja keksiä ratkaisu. Siitä on hyvä esimerkki joka paikkaan apuneuvona kelpaava tynnyri. Abdy tekee kaikenlaista, johon Suomessa tilattaisiin putki- tai sähkömies ja sitä työn tekemisen meininkiä ihailen. Kun kirjoitan että heput asentavat sähkörasioita, se on pikemminkin ihailua vaikka sanonkin ettei kotona hommaa saisi itse tehdä. Eilenkin Abdy pani muoviletkun pään tuleen kaasuliekillä ja sai sen siten joustamaan ja paremmin kiinni hanaan. Itse olisin vaivalloisesti kiehuttanut letkua vedessä.

Itse osaan maalaushommat ja tiedän paljon puusepän työstä ja rakentamisesta ja niitä arvostelen heti kun huomaan mokia. Mutta eihän se ole maan tai kansan arvostelua? Naisten töistä täällä en voi kirjoittaa kun en niitä näe missään. Ihailen taitavia graafisia suorituksia katutaiteessa (kiviaidoissa ja olen niitä kuvannut ajatuksena tehdä juttu kunhan Vuodatuksen kuvitus alkaa taas pelata) ja siellähän voi olla naisiakin joukossa, mutta sitä en voi tietää.

On pakko muodostaa käsityksensä asioista itse näkemällä ja täällä wb-landella asuva joutuu vain ihmettelemään Tahririlla eturivissä seisovia vallankumouksen naisia ja tyttöjä. Mutta se kaikki tapahtuu kaukana Cairossa. Niistä en paljoa tiedä enkä kirjoita kun jokainen voi itse nähdä saman TV:ssä. Mutta kirjoitan jos näen täkäläisessä lehdessä poliittisen analyysin, jota ei voi Suomessa lukea. Kun en ole mikään Sillanpää tai Linna, en osaa kirjoittaa arjesta vertaamatta Suomeen, niinhän me turistit teemme. Kirjoitan sokeriruokojutuista, koska ne ovat ”harvinaisia” kotona mutta arkea täällä.

Kirjoitan pakinatyyliä, en kirjakieltä. Yritän välillä ironiaa ja sarkasmia, mutta ne näköjään ovat niin vaikeita tyylilajeja, että usein menee pieleen ja joku loukkaantuu.On melkein pakko sanoa jutun jossakin lauseessa mekko/kaapu sillä harva lukija ymmärtää sanaa kalabeija. En ole oppinut päähän kiedottavalle liinalle täkäläistä termiä ja sanon turbaani, koska sen lukija tietää.

Välillä naurattaa turistien toilailut. Matkaoppaat aivan turhaan yllyttävät juomaan koko ajan ja kantamaan vesipulloa, josta voikin erottaa lyhytaikaisen kävijän pitkään asuvasta. Aurinkolaseja olisi ehkä aiheellista käyttää silmien suojaksi, mutta itse unohdan ne kämpälle. Kun kuljen kaduilla, veneillä, lautalla tarkkailen ihmisiä ja kirjaan poikkeavia juttuja, kuten vaikka reppu täkäläisen olalla koska se nyt vaan on harvinaista. Eihän se tarkoita ettei niitä myytäisi ja etteikö kaikki koululaiset niitä käytä. Jännää vaan on se ettei koskaan näe reppua tai lippistä kalabeijan kanssa. On kavereilla sen verran tyylitajua. Mekkoasuhan on pakollinen vossikkakuskeilla.