Äiti kysyi tänään neljännen kerran ikäänsä. Olen huomannut että häntä huvittaa kun sanon ikätoteamuksen jälkeen, että ”pirun vanha”. Tämä ikätarkistus menee niin, että ensin käydään läpi mikä häntä vaivaa – muistinmenetys – mikä on tilanne, missä asutaan, asunko hänen kanssaan – kaikki hyvin, oma asunto, rahat riittää, minä teen ruokaa – ja lopuksi miksi en muista? Ja siinä tyydyttää selitys että olet niin vanha.

IMG_0012-normal.jpg

Äsken keitin iltapäiväkahvit, vain yksi kupillinen kummallekin. Äiti sitten alkoi vanhaan tapaansa pilkkoa sokeripaloja puolikkaiksi, jota varten hänellä on sokerisakset. Nuoremmat eivät liene mokomasta kuulleetkaan, mutta niitä on käytetty mun lapsuudessa, kun sokerista oli pulaa ja se oli kirjaimellisesti kortilla. Siis ostoluvan takana. Pikku sokeripaloja tarvitaan, kun kahvi juodaan ”sokuri”palan läpi. Jos on iso pala, se kuluu liian nopeasti, varsinkin nämä nykyiset palat jotka eivät ole tiiviitä, kovia.