Sattui mukavasti kun Päivin vieraat lähtivät paluumatkalle, eli muutama päivä altaalla ja rusketusta pintaan ennen lentoa, niin läksin mukaan hankintamatkalle. Olen tähtäillyt hankkia kunnon pyörän tänne, jotta retkeily voi ulottua laajemmalle ja tulee samalla hiukan jumppaa reisille. Luxorista ei ole löytynyt kunnon naistenfillaria ja tieto kertoi että H:ssa on. Menomatkalta vain muutama kirjaus ja Päivi lupasi kommentoida yhtä juttua*.

Ovat rakentaneet peltoja länsirannalle hiekkamaalle keinokastelun varaan. Sielläkin on vanha ojien kautta kastelu käytössä ja monin paikoin keskellä laajaa hiekka-aluetta on säännöllisiä neliöitä vihreää. Näkyi yksi haikara josta seurasi muistelus haikaran tekosista. Varsin kummia tapauksia...*

Viiden tunnin ajelu on aina raskas ja kun paluu sattuu samalle päivälle on se jo uuvuttavaa. Pikainen lounas ruotsalaisravintolassa ja mun oli ihan pakko tilata lihapullia. Ei ollut ihan kotoisen veroisia kun ei ollut sikanautaa, mutta hyvää toki ja kallista.

Sen perään sitten sovitusti hakemaan jalkaratasta. Eka kauppa esitteli halvinta ja huonointa kiinalaista, jonka hylkäsin armotta. Kuski oli hälyttänyt avuksi tutun kaverin, joka asuu tässä turismin kukkasessa, valtavasti ja nopeasti paisuneessa entisessä kalastajakylässä. Tämä Ahmed on pimeä taxikuski ja tuntee paikat, ajeli edellä ja mentiinkin pitkä matka. Lopulta löytyi pienehkö putiikkia ja sieltä laatufillari. Lähtöhinta 850, siihen tuli kori ja käsijarru kaupantekijäisinä. Kunnon fillarissahan on jalkajarrut eikä vaihteita ja siksi lisäjarru eteen. Kun laskin 900 kauppiaan käteen hän keksi että tarvitsen vararenkaan ja se teki sitten tasarahan. 50 ulko- ja sisärenkaasta on vähän. Himassa kunnostutin vanhan naistenrohjon ja maksoin siitä rempasta saman kuin nyt uudesta.

Ajanpuutteen vuoksi sovittiin että Päivi käy molempien puolesta etsimässä pulikointiallasta ja nyt hän sai hyvän oppaan ja samaan pakettiin kuskin. Päde kun jäi H:n altaalle myös vähän turisteeraamaan. Ja alkoi rankka paluu...

Jo menomatkalla rutisi rengas mureniksi jota asiaa kuski ei heti huomannut vaikka rutina oli kova. Hän pani aika huonon vararenkaan alle ja lupasi ostaa uuden rantakaupungista. Mutta tunnin etsimisen ja 3 kaupan jälkeen jäi rengas ostanmatta. Oliskohan ollut liian kalliita? No se säästö tiesi paikkansa! Sillä paluumatkan loppuosalla meni taas rengas, ei se huono vaan paremman näköinen. Ja nyt sitten oltiin ilman vaihtorengasta ja matkaa Luxoriin tollaiset 75km. Keskellä erämaata ja ilta pimeni. Kuski soitti kaverit apuun aikä siihen mennyt ihan kahta tuntia kun tulivat. Pantiin risat rillat mukaan ja ajeltiin uusia hakemaan Qenasta, jonne oli matkaa reilu 10km.

Takaisin tienpäälle, rikkopaikalle ja uutta alle. Mutta auto ei inahtanutkaan. Oli akku tyhjä kun oli tarve jättää parkit päälle kun auto oli ylämäkimutkassa. Yrittivät ensin työntöstarttia, ei onnistunut ja sitten auto loivaan alamäkeen ja uusiksi, ei onnistu. Tämä matkataksi on melko uusi Toyota Avensis, tilava kuudelle ja kivan korkeakin. Sitten kokeiltiin autolla hinausta mutta hiukan erikoisesti, nimittäin hinuri, apuun tullut isompi 12h turistibussi peruutti! Kuskit näkivät toisensa ja pystyivät pimeässä tekemään ksäimerkkejä, siinä kai syy ja juju. Ei startannut.

Minä istuin koko ajan isommassa fillarini kanssa. Sen kanssa lähdettiin etsimään johtoja akkuavustukseen. Niitä löytyi, siis piuhaa, läheiseltä poliisien tarkistuspisteeltä. Kovasti kaverit väkersivät, ei tulosta. Lopulta otettiin konepelti auki apuautosta ja ilmeisesti ronttasivat sen akun sinne pienelle taxille. En mennyt katsomaan kun alkoi olla viileä ja olin tänä vuonna eka kertaa shortseissa. Lopulta autettava lähti hyrräämään, mutta sitten jumitti auttajan auto. Puolisen tuntia taas pulinaa ja työkalujen kolinaa ja lopulta akku oli paikallaan, valot syttyi ja päästiin liikkeelle.

Koko hommaan paloi aikaa 4,5 tuntia ja loppumatka päälle joten olin kotiportilla 02. Annukka oli salvannut ja lukinnut kun arveli minun jääneen rannalle lomalle. Tietysti asiaan vielä kuului että kännyn akku simahti. Se uusi jonka toissapäivänä ostin ja kerran jo latasin. Ei siis pysy latinki yhtään paremmin kuin alkuperäisessä, 10v vanhassa! Joten en päässyt tiedottamaan tilanteesta, vaikka hepuilla oli kännykät, en saanut edes numeroa esiin soittaakseni himaan.

Tuli matkoineen, lihapullineen yms pyörälle hintaa reilusti, mutta sainhan matkakokemuksen. Oli muuten harvinaisen fiksu tämä kuski.  Sattumalta näkyi taivaalla Otava ja näytin sen avulla pohjantähden ja hän heti totesi että asun sillä suunnalla. Basaarissa on oppinut englantia turisteilta ja selviää sillä hyvin. Tiesi Scandinavian maista, ymmärsi karttaa siten, että tiesi Suomen olevan pallon pohjoisreunalla. Tiesi oman maansa mitan 1500 km ja kysyi kuinka pitkä Suomi on. Osasi suhteuttaa Suomen väkiluvun kivasti kun totesi sen olevan nimeämänsä Kairon osa suuruinen. Harva täällä on niin perillä maantiedosta ja muista maista, tai edes omastaan. Hiukan kerroin missä päin olen matkustellut. Hänelle oli tuttuja Tunisiat, Senegalit ja Euroopan maat, jopa alustava käsitys Malesiasta ja Thaikusta. Kouluja käymätön kaveri, tosi terävä. Kysyi mistä maasta pidän eniten ja sehän olikin visainen selitettävä. Ei ole kovin selvä tai helppo asia.