Raskas retki Luxoriin

 

Eeva, hyväkuntoinen fillaristi, sai houkuteltua että lähdetään polkemalla Niilin tuolle puolen. En sentään ollut niin hullu, että olisin lähtenyt sillan kautta, mutta rankkaa oli nostella pyörää lautalle ja pois, mennen tullen jyrkkiä ja pitkiä portaita, joiden askelmat on tosi korkeita. Eevahan on käynyt melkein joka päivä saman lenkin, kioskilla ja Paavoa moikkaamassa Medinan kahvilassa.

 

Pystyimme ajelemaan turvallisesti leveitä, välillä kapenevia jalkakäytäviä, koska turistit rantakadulta puuttuu täysin. Yksi tuttu naama, eurooppalainen, mua vanhempi ukko istui penkillä. Kun ajaa fillarilla, ei tarjota niin kiivaasti palveluksia, koska eivät ehdi kuin huutaa jotakin ja toisaalta fillari kertoo myyjille, että näillä on kokemusta, ehkä asuvat pysyvämmin.

 

Ensi kohde oli toimisto, josta hain pois uusitun viisumin passiin. Eukko oli ensin vitsikäs ja sanoi passini kadonneen, kun en ollut 4 päivään sitä hakenut. Sitten hän vielä tarpeettomasti istutti mua odottamassa, muka jotakin paperitöitä tehden. Oli kai vastaisku sille, etten tällä kertaa ollut sujauttanut pikku lahjusta paperin väliin. Ennen normina oli 5, nyt varmaan pitää antaa minimissään 10. Eukon tulot on pudonneet, kun turismi vähenee.

 

Juttelin odottaessa vanhan naisen, jazzihipin näköisen, vahvasti maalatun ja oudoissa kuteissa kulkevan, kanssa. Oli kuulemma ”mieheni kanssa” rakentanut oikein upean talon Niilin länsirannalle. En kysynyt miehen kansallisuutta, arvasin vain. Taas yksi britti, joka tuo viimeiset rahansa tänne ja kun muutaman vuoden päästä raihnaisena palaa sossun varaan kotisaarelleen, ei ole mitään. Ja täällä joku onnellinen perhe saa sievoisen pesämunan ja vuokratuoton. Kyllä siinä toivossa voi aina perheenpään antaa sauhuta turistin kanssa muutaman vuoden. Perinne kun sallii moniavioisuuden.

* * *

Eka vaalipäivä näkyi katukuvassa, jossa poliiseja oli paljon, katuja suljettuna ja helikopteri pörräämässä. Yksikin äijä näytti ylpeänä punaista pikkusormeaan, jonka värin saa äänestettyään. Huusi jotakin, ehkä samaa kuin toinen turbaanipää lautalla ”yes, yes” joka siis tarkoittaa perustuslain hyväksymistä. BBCW kertoi, että Kairossa oli yritetty osoittaa mieltä ”ein” puolesta, mutta poliisi oli estänyt. Turismista elävät haluavat vain vakautta, demokratia on niin kaukainen asia. ”Vakiintuvat olot, paraneva talous, lisää turismia, on tavoite, jota ei demokratia nykytilassa voi turvata, vaan tarvitaan vahvaa johtoa” on yleinen ajatus, jonka täällä olen kuullut monilta. Olen kovin kriittinen mahdollisuudelle että tavoite voisi toteutua.

 

Kun katselen tulevaisuuteen, vaikkapa 40v päähän, näen edelleen armeijan ja tämän vahvan johtajan pistävän taskuihinsa 30-40% kutistuvasta kansantulosta, turismin sortumisen siihen, että nämä tuhatvuotiset muistomerkit murenevat nousevaan, suolaiseen pohjaveteen sekä ilmastonmuutoksen suuret haitat, kuten pakolaistulvat alavilta seuduilta. Niilin suisto on menetetty merelle, nälkä kasvaa.

 

Suezin kanava ei tuota entisellä tavalla, kun merireitti Koillisväylällä on avattu ja Kiinasta tavaraa rahdataan sitä kautta. Nouseva Intia voisi tuota kehitystä muuttaa, mutta sekin kärsii kovasti ilmastonmuutoksesta, joka tuo satamiljoonaiset pakolaisvirrat sinne. Myös öljyn rahtaus Persianlahdelta vähenee, kun sitä on opittu korvaamaan uusiutuvilla. Se kehitys ei vaan enää voi pysäyttää ilmastokatastrofia. Ajetaan vaan komeasti jenkkirassilla helvettiin.

 

Miten taas arkiasioista päädyinkin julistamaan? Ajatuksen kvanttihyppy.