Nippeleitä lokakuussa

 

Talossa on kaikissa kämpissä kovin herkät palohälyttimet ja hirmuiset hälykellot käytävillä. Herkkyys on totuttanut porukat siihen, että häly on falski eikä kukaan lähde mihinkään paloa pakoon. Ääni vaan on niin kamala, että sitä usea lähtee pihalle karkuun. Hälyä ei saa pois kukaan, vain palokunnalla on oikeus katkaista meteli.

Laittelin päivänä muutamana makronilaatikkoa, kansallisherkkua. Olin kerran muuton yhteydessä tarkistanut uunin kunnon ja se näytti olevan ok. Mutta edellinen asukas oli sinne onnistunut valuttamaan jotain nestettä joka oli palanut kovasti kiinni ja oli ihan mustaa, joten se ei näkynyt äkkivilkaisulla. No, huolimattomuuteni kostautui, kun panin uunin kuumenemaan.

Normaaliloissa olematon hajuaistini ei pelaa ollenkaan, mutta tässä tapauksessa, kun seisoin uunin edessä käry tuntui nokkaan. Vaistomaisesti avasin luukun ja samassa pärähti jumalaton meteli talossa ja jatkui tavanomaiset 14-15 minuuttia. Itse menin sanomalehteä lukemaan viereiselle tuuletusparvekkeelle ja jätin kämpän ovet auki. Kun paloherra tulee paikalle, on heillä rutiini tarkistaa aina hälyn aihe ja paikka ja niin jouduin nolona selostamaan miehelle ruuanlaiton mokat.

 

Makaroniloota sai sitten varrota puolitekoisena pari päivää ennen kuin apuväki tuli ja kuurasi uunin käyttökuntoon. Nyt sitten olen saanut nauttia herkkua jo pari päivää. Kerronkin tässä Hannun reseptin, jolla hän taikoo todella hyvää laatikkoruokaa. Salaisuus on sinihomejuusto, joka sopii myös kaalilaatikkoon.

 

Tänään oli kolmas päivä jolloin olen kävellyt ilman keppejä huoneessa ja testannut kulkemista portaissa ja hyvin pelaa jalka. Uskon jopa pääseväni lentokoneen jyrkät portaat, hankalat nousut ja laskut kun saan hyvän otteen kaiteista.