Englantia osaavat keksivät sanaleikin, joka nyt on mulle muisto vain.

Luxorin jatkuva paiste läpi vuoden on hieno juttu psoripotilaalle, joita olen nähnyt kaduilla harvakseltaan. Siksi ihmettelen että olen lähes samaan tahtiin tavannut paikallisia, joilla on jokin vakava ihosairaus, joka kuorii näkyviin ihan vauvanpyllyn vaalean ihon. Täytyy taas ihmetellä että meiltäpäin ei ole tänne ohjautunut enempää reuma- ja psoripotilaita, joille paikka on ihanteellinen. Kiinnostuneille kerron miksi ja enemmän kiinnostuneille sitten miten tänne asettua.

Lautalla kuljetetaan hämmästyttävän usein painavia moottoripyöriä, ei edes mitään kevareita. Eilenkin kaveri vaan lykkäsi moponsa portaiden eteen estämään muiden kulkua. Siinä sitten muut sivulliset nostivat pyörän ulos laiturille, enkä jäänyt seuraamaan miten hän sen keplotteli ylös monista portaista. Avuliaisuutta riittää, mutta tämä oli hiukan törkeää, sillä hän tukki lautan ulosmenon lähes täysin. Fillareita näkee useammin mutta niitä kantaa yksikin mies helposti.

Jaksan aina huvittua liikenteen ihmeellisyyksistä ja taas sain aihetta hymyyn kun yksi heppu ajoi pää vinossa ja olka koholla mopoaan vilkkaan liikenteen seassa. On siinä riskejä kun yrittää pitää pikku kännykkää ja ohjata samalla, mutta puhelut ovat niin tärkeitä, ettei niitä voi jättää väliin!? Itse huomaan miten jopa handsfree vaikeuttaa ajamista ja on jo riski. Siksi itse en juuri vastaile autossa, ellen tiedä asiaa tärkeäksi ja silloinkin haen autolle paikan tien sivusta.

Sammakoilla on nyt juuri kutuaika ja iltapimeällä katolle kuuluu kymmenistä konnankurkuista kurnutusta. Sitä on jatkunut voimakkaana viikon. Ei uskoisi että tällaisessa rutikuivassa ympäristössä voi sammakko lisääntyä niinkin rajatuissa oloissa kuin on välillä aivan kuiviksi menevien pellonojien kosteus. Linnuilla on myös pesimäkausi menossa. Usein käyvät varpuset sisällä parittain, selvästi etsimässä pesäpaikkaa. Täällähän on paljon näitä perinnepihoja talojen sisällä, joten linnuille on luontevaa pesiä rakennuksissa, ihmisiä pelkäämättä. Iltaisin ja aamuhämärissä kuuluu voimakkaasti kyyhkyjen kujerrusta. Aamuisin käy parvi bulbuleja soittamassa terävää sirkutustaan palmussa. Jälkeenpäin hoksasin että tammikuussa useina iltoina kuulunut terävä pikkupöllön kiljunta oli reviirin merkkausta. Ihmettelin miksi petolinnun kannattaa yleensä metelöidä, mutta reviirin varaukseen se sitten kuuluukin.

Pihan kasvit ovat lähteneet hurjaan kasvuun ja niitä on nyt jo kasteltava usein, lähes joka ilta kun ilmat lämpiävät ja kasvu kiihtyy. On merkillistä miten nuo kukkivat pensaat jaksavat puskea kukkaa jatkuvasti. Luulisi siinäkin tarvittavan jonkinlaisia lepojaksoja, joka näillä bougainvillellä ja muilla jää kovin lyhyeksi.

Valtterille terkkuja, että tule uudelleen jos sattuisi parempi hetki jutteluun ja tutustumiseen. Tyttöystävänsä nimi ei jäänyt mieleen kun en heti kirjannut muistiin, mutta hänkin oli pitkä ja hoikka ja ilmeisesti ruotsinsuomalaisia.

Toissapäivänä oli sattunut paha moka Aurinkomatkojen oppaalle kolossipysähdyksessä. Hän oli jättänyt bussista sinne pari naista, joiden rahat yms jäi bussiin. Naiset eivät osanneet mitään sopivaa kieltä, mutta paikalle sattui suvun Mahmoud joka kuuli puheesta että se oli suomea ja hän soitti Annukalle, joka sitten rauhoitti naisia ja neuvoi jatkamaan taksilla kuninkaiden laaksoon. Kai opas siellä viimeistään havahtui virheensä huomaamaan kun jäi pari pääsylippua käteen. On aika karmaiseva kokemus ensikertalaiselle.

Nyt on Hannun majatalossa vieraat vaihtuneet ja nämä Luxoriin ihastuneet naiset ovat siirtyneet länsirannalle. Hannu piti taas perjantain lettukestit, jonne pääsin kun olin ensin käynyt Hassanin talon gasellin maalausta korjailemassa. Kiirettä pitää!