Qvality is our culture

Niin luki bussin kyljessä. Voi kunpa se olisikin totta! Markkinoinnissa on usein todettu että tyhjät väittämät kääntyvät nopeasti itseään vastaan. Ei ainakaan moni maalari tai puuseppä voisi noin sanoa Egyptissä, tai ainakaan Luxorin WB:llä.

Jabaloui tuli vastaan Hassanin talon kujalla. Siitä tulikin sitten mieleeni se, että komea nimi onkin vain taiteilijanimimerkki, joka lienee omaksuttu samasta syystä kuin taxit keksivät itselleen nimen joka turistin on helppo muistaa. On Horse, Chips, Fish, Horus jne. Tämä kaveri kun on talojen ja tonttien välittäjä ja melkein vain turistien kanssa tekemisissä, tarvitsee sellaisen. Suomalaiselle se kuitenkin on hankala, olisi ottanut nimeksi vaikka Bill.

Asia selvisi kun teimme kuittia Hannun vuokrasta. Ensin hän selitti että on reilu mies ja turistien apuna ja siksi luotettava. Sanoin etten sitä epäilekään, mutta kun on toisten rahasta kysymys niin haluan kuitin. Hän haki vehkeet, mutta pyysi minun kirjoittamaan kuitin. Ilmiselvästi syynä ettei osaisi sitä muuta kuin arabiaksi ja tietää turistien haluavan jotakin muuta kieltä ymmärtääkseen. Väänsin sitten kirjoittusvirheitä kai vilisevän kuitin tällä oman tasoni englannilla. Hän toi näytille henkilö- tai ajokortin, jotta tuli faktaa pöytään ja siinä hän luetteli nimirimpsunsa, joka oli näitä tuttuja profeetan nimiä. Raapusti kuittiin nimensä arabiaksi ja numerosarjan siitä kortista. Olen jo lyhentänyt hänen nimensä Jabaksi. Lienee alunperin ranskalainen nimi, en jaksa tarkistaa.

Lyhyt käynti Hassanin työmaalla, jossa tiilipönttö oli enää 1,5 m maantason yläpuolella. Nyt oli savi kovin vetistä, mutta silti kovin sitkeää ja pojat saivat tehdä palkkansa eteen kovaa savottaa. Huomasin että kuokka ei saven heittelyyn lavalta sovi, sillä sen kanssa ei voi heilauttaa saviklönttiä sinne kasaan usean metrin päähän. Siksi se käsin työskentely on aika luontevaa.

Tauolla seurasin pohjamiehen sischan latausta. Hänellä on mukana hiilenmurikoita, joita pitää ensin murjoa sokeripalan kokoon, Sitten hiilet pitää saada hehkumaan ja sitä varten tarvitaan pikku nuotio, nyt pahvipaloista, toissapäivänä palmunlehvien ”juurimattoa”. Vesipiipun tupakka oli silminnähden kosteaa. Tarvitaan myös perinteinen työkalu, sokeripihtien tapaiset hiiliä siirtämään ja samassa värkissä piikki piipun rassaukseen. Vuosisatojen tuotekehitystä?

Menin taas Päivin rakennushankkeen kautta paluureittiäni. Siellä oli sähkömies hommissa ja emäntä suunnittelemassa keittiön alakaappia. Nauroin ettei ihan taida syntyä hänen suunnitelmansa pohjalta, sillä nämä vesselit tekevät kuten ovat tottuneet, perinteen mukaan. Päivi kun suunnitteli kuten kotona tehdään modulien mukaan ja päihin peitelevyt. Saapa nähdä miten naisen kaapin käy.

Hänen porraskaiteensa on vinossa siten, että kuviot nojaavat kovasti eteenpäin. Virhe oli oikaistu lisäämällä 5cm pala rautaa käsitukeen, johon sitten joskus tulee puupinta. Virhe johtuu oletettavasti porrassyöksyn mittavirheestä, jota taas kaidemies ei ollut huomannut, vaan kaikki kaide-elementit oli tehty samalla vinokulmalla, tottakai. Sen korjaamien olisi työläs juttu ja ehdotin että P vaan sen hyväksyy. Olen jo itsekin mielessäni sopeutunut hurjasti vinossa olevaan sulakekoteloon. Mitä välii? Johkille tuttu ilmiö ja harmituksen aihe?

Kuulin Hassanilta selityksen siihen Pietarin kalansaaliiseen. Totesi vaan ettei siitä kannata puhua, kun on laiton kikka. Arvasin oikein, käyttävät sähköä! Sama juttu kuten meillä Iktyonomit kalatutkimuksissa. Erona on että täällä joutuvat pannulle. Kaloja ei jostakin syystä tapeta ja siivota, kuten olen tottunut itse tekemään. Kaupassakin kalassa on suolet sisällä, mutta niinhän meilläkin on savu- ja hiilisilakalla. Nykyaikana vaan kun uusavuttomat ihmiset eivät meillä osaa silakkaa siivota, on siihenkin kehitetty kone. Eipä silti, itsekin ostan mieluummin siivottua muikkua, joka muuten on huippuherkkuani.

Siinä Päivin lähellä on jokin talonalku, joka lienee länsihanke, sillä siihen on muurattu kaksinkertaiset tiiliseinät ja siellä välissä on styrox. En käsitä ollenkaan koko viritystä näissä olosuhteissa. Onko sillä ajateltu torjua lämpöä tulemasta sisään? Kävelin taas tuttua kujaa kun vastaan tuli 5 kamelia turisteja kantaen. Olivat hakemassa exotiikkaa, jota tässä edusti ainakin lauma kakaroita, joita jostakin ilmestyi toistakymmentä, kynää, makeisia ja lopulta rahaa pyytämään. Vaikka joskus voisi yhdelle kynän antaa, tulee siitä suuri riesa vaan jatkossa ja rahan antaminen olisi ihan mahdoton seurauksiltaan. Sitä voi antaa vain kerran jossakin käydessään, ei nurkilla asuva. Kujalla on hauska täkäläinen R-kiska, joka tarjoaa kaikkea tarpeellista. Otin kuvan ja ehkä sen joskus saan tännekin.

Siellä talottomalla osuudella peltojen äärellä on paikka kanavan varressa, jonne on kaadettu kaikenlaista alkuvaiheen jätettä rakennustyömailta, huonoa ja romuista maata. Kerran näinkin pikku kuormurin luvattomassa hommassa. Mutta ei kai täällä moneen muuhunkaan hommaan lupia anota ja saada. Asioita hoidetaan ilman byrokratiaa, joka on hyvä, mutta se tuo tullessaan tätä anarkiaa, joka on paha. Vastaani ajoi aasikuski, joka englanniksi tarjosi jotakin, jota en oikein oivaltanut. Kehui ”good donkey” mutta mulle jäi epäselväksi mihin hän pyrki. Tuskin oli juhtaa myymässä ja tuskin uskoi minun olevan ostamassa. Ehkä arveli minun lähtevän takaisinpäin rattailla?

Päivillä on kantapää halki, mutta onneksi mulla on aina mukana pihkavoidetta, jolla pahatkin paranee. Hannu ja muut tulijat, ottakaa mukaan terveysputiikista, on pätevä vanhankansan konsti ja tosi hyvä. Täällä kun tulee käveltyä paljasjaloin sandaaleissa, se rasittaa ihoa. Jalkahoitoonkaan ei voi mennä jos kantapää on halki. Olen tämän oppinut kovan kokemuksen kautta, uskokaa vanhaa miestä. Voiteen pitää olla kuusenpihkaa, sekoitettuna mehiläisvahaan. On muuten tehonnut säärihaavoihin, joihin ei enää löytynyt lääkäreiltä konsteja. Luonnonlääkkeillä paranee.