Tyrvää tyrmäsi

Teimme maaseuturetken Tyrväälle. Jo pari vuotta on ollut tavoitteena nähdä Pyhän Olavin uusittu keskiaikainen kirkko ja sen kuulut maalaukset. Lisäkimmoketta retkelle saatiin tiedosta että Sastamalassa on hieno Egyptin Aarteet-näyttely Villa Royalissa. Emme pettyneet odotuksissa.

Ovat ukot tehneet todella suuren ja hienon työn rakentaessaan palaneen kirkon sisustuksen uudelleen. Jo yksin upean paanukaton rakentaminen oli iso urakka. Kun siihen liittyy sisäkaton panelointi hienosti perinnemenetelmin eli sepän takomin nauloin tehtynä, lisäksi penkit, parvi rappusineen, on työn määrä ollut käsittämätön. Tai sen käsittämiseen tarvitaan sellainen, joka on joskus puusta jotakin väsännyt, kuten Hannu ja minä. Olenhan ne työtuntien määrät jostakin lehtijutusta nähnyt, mutta nyt se sai konkretiaa. Varsinkin kun talkoolaiset olivat enimmältään eläkeukkoja, kuten tässä itsekin ollaan. Käden jälki ja perinteisten menetelmien osaaminen ja vanhojen työtapojen kunnioitus ovat hieno saavutus. Katselimme ja sivelimme käsillä hienoja penkkejä, joiden liitoksiin ei ole käytetty ruuveja, eikä nauloja, vain puukiiloja ja hienoja salvoksia. Ehkä kiiloja on liimattu, sillä liimaus kai lienee tunnettu jo 1400-luvulla ja vanhoja luuliimoja on silloin osattu valmistaa. Oma lukunsa sitten on hienot maalaukset, joita Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala työstivät pari vuotta, luonnosvaiheesta valmiiksi. Työt on tehty paikalla suoraan puupinnoille vanhoin menetelmin. Jo niiden esivalmistelu, kokeilut ja testit vaativat aikaa ja kuulemma itse maalaustyöt olivat koettelevia kylmissä tiloissa. Kirkkoahan ei ole onneksi lämmityksellä ”siunattu” ja muutoinkin on toimittu hienosti historian rajoissa. On hyvä että meillä on museovirasto huolehtimassa vanhan kunnioituksesta ja estämässä kaikenlaiset hölmöydet. Aina sekään ei ole onnistunut työssään, kuten usein on käynyt kirkkojen maalaushommissa, kuten Helsingin Suurkirkossa ja Kerimäen puukirkossa, joiden maalarit pääsivät käyttämään latekseja ja pilaamaan vanhoja rakenteita.

Satuimme menemään sopivasti toiseen, Pyhän Marian kirkkoon siten, että esittely alkoi juuri. Noihin vanhoihin kivikirkkoihin liittyy niin paljon tarinoita ja yksityiskohtia, ettei niistä ilman selostuksia saa irti läheskään tarpeeksi. Tässäkin oli joskus 1900-luvulla tehty hölmöjä remontteja, jotka nyt oli peruttu ja palattu vanhaan. 1960 tehty puulattia oli homehtunut ja nyt se on muutettu maalattiaksi takaisin. Hieno on paanukatto kirkossa ja komea hirsiaita kirkkotarhan ympärillä, jota en ole muualla nähnyt. Kirkossa oli tosi vanhoja esineitä, joita oli tutkittu ja tiedetään satoja vuosia vanhoiksi. Kivistä kastemaljaa ei museovirasto anna siirtää tai muutoin käyttää. Kirkossa on holvikatto joka tarjoaa sopivan kaiun musiikkiesityksille ja siellä pidetäänkin konsertteja joka kesä. Kiitos hyvälle esittelijälle joka elävöitti retkeämme tarinoillaan.

Matka jatkui Villa Royaliin, joka on isolla työllä rakennettu vanhaan kouluun nyky-Sastamalan syrjäkylälle. Neljän vuoden uurastuksen jälkeen ovat omistajat, egyptiharrastajat Ellalan pariskunta aikaansaaneet merkittävän kokonaisuuden aarteiden jäljennöksiä Tutankhamonin ajoilta. Esineet ovat tarkkoja kopioita Kairon museon kokoelmista ja meille ennestään tuttuja, aitoina ja kultaisina. Isäntä Markku tosin väitti että kaikki kullanvärinen tässä näyttelyssäkin olisi aitoa kultaa, mutta sen kiistän osassa esineitä. Mutta upeita ovat ja jos ei aitoja ole nähnyt, ovat entiset aarteet todella näkemisen arvoisia. Hieno lopputulos, joka on syntynyt tiiviissä yhteistyössä egyptiläisten arkeologien ja tutkijoiden kanssa ja ministeriön myötävaikutuksella. Pihalle on raahattu vaikuttavat kivimonumentit, obeliski ja sfinksi, jotka tuovat meikäläiselle egyptifanille heti mieleen muutaman vuoden talviajat.

Lopulta sitten tuli taas niin kiire, että suunniteltu perunalimppuostos jäi tekemättä. Hannu oli vanhastaan tutustunut Forssalaiseen leipomoon jonka limput ovat herkkua, joka nyt jäi saamatta.

Käykää katsomassa Tyrväätä ja Sastamalaa eli entistä Vammalaa, kannattaa varmasti. Tosin Egyptin aarteet ovat nähtävissä vain marraskuulle asti, mutta toivottavasti kirkot seisovat vielä muutamat tuhannet vuodet.