Satumainen Syyria”

Luin tuoreen kirjan Into kustannus/Brooke Allen, joka taustoitti hyvin alueen historiaa, uskonkiistoja ja entisiä taistelupaikkoja, joita maassa riittää. Kirja on pääosin kirjoitettu 2011 ja täydennetty sen jälkeen, mutta tuoreudestaan huolimatta se ei juurikaan auta nykytilanteen ymmärtämistä. Juuri kuuntelin pari pätkää uutisvirrasta, joka kertoi että kapinalliset ovat nyt jakautuneet ja kuva poliittisesta jaosta alkaa selvitä kaukaa katsovalle tavikselle.

Länsimaat tukevat ”maltillisia kapinallisia” ja juuri toinen kiihkoislamistiryhmä tappoi sen johtajan salamurhaten neuvottelutilanteessa, joka on kaikkein halveksittavin teko. Näille maltillisille joukoille alkaa arvatenkin virrata aseapua ja muutakin tukea, mutta mikään ei lopulta takaa mihin se apu päätyy. SPR:n Kalle Löövi juuri kertoi suurista vaikeuksista saada perille Punaisen Ristin ja -Puolikuun apua, kun tilanne on niin kaoottinen.

* * *

Kirjasta muutama pinnallinen poiminta:

Eräässä kylpylässä, joka liittyi suureen linnoitukseen on wc-tila, johon mahtuu yhtäaikaa 130 tarpeelleen. Ei ole silloin ollut häveliäisyyttä. Kun kalifi Umar valloitti Jerusalemin 637, hän ei halunnut rukoilla Allahia kritillisissä kirkoissa, koska sen jälkeen joku kiihkoilija olisi muuttanut kirkon moskeijaksi. Osa muslimivalloittajista oli hyvin suvaitsevaisia.

Vuosisatojen saatossa Syyriassa on tapeltu ja sen jälkeen sovittu useita rauhansopimuksia, mutta yhtä usein ne on rikottu. Pahimpia olivat ristiretkien roistomaiset johtajat.

Syyriassa Al Assadin perhe kuuluu alaviitteihin, joka on versio shiialaisesta islamista, mutta eroaa niin paljon, että muut sanovat sen olevan jo väärää uskoa. Se kun pitää sisällään esim. seremonian jossa nautitaan viiniä ja leipää. Alaviitit pitävät hallussaan kapeaa kaistaa Välimeren rannikosta ja maa on muutoinkin jakautunut selkeästi eri uskontojen ja kansanryhmien alueisiin. Vankka sunnialue on Homsin kaupunki ja osin Damaskos, jota nykypressa raa`asti pommittaa. Niihin on sitten pesyitynyt al Qaidan porukkaa ja Hizbollahin joukkoja, joilla on vanhastaan kokemusta kaupunki-sissisodasta, jota nyt käydään näissä ikivanhoissa kaupungeissa historiaa tuhoten.

Kirja kertoo ansiokkaasti siitä, että sekä Aleppo että Damaskos ovat maailman vanhimpia kaupunkeja joilla on ikää reilut 8000 vuotta ja ne ovat vanhemmat kuin Egyptin kaupungit. Jännittävää oli myös tajuta että hyvin suuri osa raamatun tarinoista olikin tapahtunut Syyriassa, sillä onhan nyky-Israelin alue toki liian pieni kaikelle sille seikkailulle mitä raamattu selostaa. Aina välillä vedetään esiin jokin raamatun stoori joka onkin kirjattu Syyriaan.

Pylväspyhimus Simeon noin vv 412-459 j.a.a on oma aiheensa, jonka tapahtumapaikoilla kirjoittaja kävi. Astarte jumalattaren nimi oli muinoin Syyriassa Ishtar ja on helppo se ymmärtää sillä vokaaleihin ei tuhlattu tilaa savitauluissa ja toisaalta jumaluuksia sekoitettiin ja yhdisteltiin ihan tarkoituksella, poliittisista syistä.

Kirja kertoo kiinnostavasti osin tuttua historiaa, kuten sen että luostarin idean on keksinyt egyptiläinen Antonius ja sinne ensimmäinen luostari pykättiin Siinaille. Joskus pitäisi käydä katsomassa. Syyriassa munkit hoitivat rukouksiaan erakoina luolissa ja kiduttivat itseään kaameilla systeemeillä.

Mutta apua ymmärtää tämän päivän tilannetta ei kirjasta saa, sillä näköjään maassa on tapeltu vuosituhansia, osin sisäisistä uskontosyistä ja osin ulkopuolisia valloittajia vastaan. Mongolit tulivat lähimmäksi Eurooppaa juuri Syyriaan ja Lähi-itään, jossa tihutyönsä tekivät. Kirjan perusteella on myös arvioitavissa, että nyt riehuva sisällissota tulee olemaan pitkä ja tuskallinen. Sillekin on perinteitä, sillä edellinen vastaava käytiin 1800-luvulla.