Hiekkakumpu

Ostimme toistakymmentä erilaista kaktusta, ja niille luonteva alusta on hiekka. Puutarhassa on iso 4 neliön alue betonia, joka on jätevesisäiliön valettu kansi. Kun siihen ei voi kasveja istuttaa, ratkesi homma pienellä hiekkakummulla johon upotetaan kaktukset ruukkuineen. Niitä vain ohjeen mukaan hiukan revitään reunoista ja pohjasta että saavat kasvit maayhteyden. Vettä eivät niiden kautta juuri saa, ellei ilmastonmuutos rupea tarjoamaan niin isoa muutosta. Leluauto toi hiekkakuorman muurin taakse ihan ovelle, josta Farag sen ämpärillä kantoi muutamat metrit ja kasasi nopsasti hiekkakeon. Se rajattiin tekniikan vuoksi takaa matalla tiilimuurilla ja edestä ympyrään ladotuilla tiilillä hiekan ja mullan pitämiseksi erillään. Hommaa vaikeutti se että säiliön kansi piti jättää vapaaksi siten, että se voidaan tyhjentää. Ovelta katsoen ei huomaa ollenkaan että kumpu on leikattu takaa kuin kantapala pois limpusta.

Kaverit kastelivat hiekkaa ja käyttivät märkänä kuin laastia saaden rosoiset poltetut savitiilet pysymään paremmin paikoillaan. Jouduin tilaamaan 5 kaktusta lisää  että sain kummun hyvän näköiseksi ja näillä kulmilla asuva ja mp:llä kypärä (!) päässä ajeleva puutarhuti toikin ne melko pian kotimatkallaan.

Piirsin vielä luonnoksen pergolasta, jotta sain lasketuksi puutavaran menekin. Taas törmättiin kuvien lukemisen vaikeuteen, sillä Abdy ei kysymättä hoksannut katoksen kuvaa päältä katsoen. Kai siinä on hiukan ammattitautia minulla, kun ei kuva Annukallekaan heti auennut.

Puolimetrinen pyhän Marian maalattu ja poltettu keramiikkapysti saa paikan kummun korkeimmalta kohdalta ja hän luo katseensa ja siunaavan eleensä kaktuksille. Sille pitää hankkia joko valkoinen kipsipylväs tai mieluummin keraaminen tolppa. Abdyn kanssa suunniteltiin valaistusta pihalle. Sen testaamiseen olikin oiva apuväline se ladattava led-spotti. Jotain vastaavaa pitää kehittää asetelmaa valaisemaan. Samaan valoryhmään voi sitten kytkeä jonkinlaisen led-valaistuksen myös pergolan sisään kätkettäväksi. Abdy ehdotti punaista valoa, mutta torjuin sen ajatuksen, kuten aikaisemmin jo tyrmäsin palmun ympärille kiedottavan valaisevan nauhan. Täällä harrastetaan paljon sellaisia valorimpsuja kuin meillä on käytössä jouluna pihalla. Kiina tuottaa halvalla kaikenlaista tivolikamaa, joita uppoaa moniin etelän maihin kiusaksi asti. En tiedä mitään kamalampaa kuin on valaista ok-talon räystäät ja ääriviivat kynttiläroikilla jenkkien tapaan, yök. Joulukoristeena kaduilla palmun runkoa kertävä ledinauha on ok, mutta ei sentään omalla pihalla jatkuvasti olemaan, huhhuh!

Illalla oli taas sähkökatko ja kävin näyttämässä tämän lataavan kiinanihmeen Sarille naapurikahvilaan. Hän otti idean vastaan  kovin tarpeellisena, mutta hassua oli että hänen miehensä Ahmed sanoi jo kertoneensa Sarille ihmelampusta. Ei ollut viesti mennyt perille siinäkään asiassa vaan tarvittiin konkreettinen demo. Samalla tapasin Abdyn työkaverin kaivauksilta, Simonin joka on jostakin Euroopan maasta tai jenkeistä. Nuori mies oli kiinnostunut vain Abdyn selostuksen perusteella viemään yhden ”Eco basket Nippe” mallikappaleen siihen savihotelliin jossa ryhmä asuu, sillä jokainen  ajatteleva länsimainen (tai itämainen) - kaipaa helpotusta tähän ylipursuavaan muovipussien tulvaan. Niitä kun on käytännön elämässä vaikea välttää vaikka itse kulkeekin reppu selässä tai kangaskassi mukana.