Eka kertaa fillarin selässä vuosiin. Olen tyytyväinen munamankeliini, sillä se oli kaupassa ainoa kappale, jossa oli jalkajarru. Siihen heti kiinnitin huomiota, sillä kun on sen tavan nuorena sisäistänyt, sitä kokeilisi ensin hätätilanteessa kuitenkin. Ja jos sitten vasta muistaisi ”ai niin, käsijarrut !” se olisi jo myöhäistä. Kypärä ja turvaliivi hämmästyttää  ja sehän on osittain tarkoituskin, näyttää mallia. Pyörän saaminen ajokuntoon kesti pari päivää, ennen kuin sain sopivat työkalut satulan säätöön ja ohjaustangon kiristykseen. Ensimmäinen oppi oli, että pane fillari aina varjoon, sillä muovisatula kuumenee melkoisesti. Ohjaustanko on päällystetty pehmomuovilla, joten hanskoja ei kaipaa.

Tulin ajatelleeksi, että jos joku pyörävuokraamo keksisi antaa vuokraajalle kypärän päähän ja panisi niihin oman logonsa, se olisi kova kilpailukeino taatusti. Mutta on kai liian kallis? Täytyyhän näitä kypäriä olla halvalla saatavissa Kiinasta, jossa todennnäkösesti minunkin on tehty. Maksoin omastani Kesportissa 45€ ja täällä varmaan saisi tukuttain 50LE? Pyörään kaipaan vielä peiliä, soittokello taitaa olla turha. Toisaalta kun se ääni olisi harvinaisuus, siis jos löytyisi meikäläisille tuttu kilisevä, se voisi toimiakin kun olisi outo ääni. Jalankulkijat täällä kun väistävät kovin laiskasti edes autoja.

Kylmää, kuumaa ja suolaa

AIII Kaivauksella tapahtuu koko ajan ja hyörinä on vilkasta, vaikkain verkkaista. Kai se verkkaisuus on pakko kesällä ja ehkä sitä on sitten opittu soveltamaan myös talven keleissä, jotka tähän aikaan vuodesta ovat aamulla todella kylmiä. Mutta jo nyt 13 maissa on todella lämmintä. Alueella näin aasin jonka rattailla oli hanalla varustettu iso vesitynnyri josta kävi jako. Tämäkin on kuumien olosuhteiden vuoksi hyvä juttu, ettei kaivajien ja muun porukan tarvitse lähteä vettä hakemaan. Siinä kuluisi kyllä monen työpäivän edestä aikaa, kun kaivauksilla on kerrottu olevan jopa 300 ukkoa töissä. Nosturiautoa en nähnyt, joten se patsaiden siirto on lykätty. Ainahan tässä maassa tulee jotakin ennalta arvaamatonta esiin, ja asiat viivästyvät. Niin kuin vaikka meidän pöydänjalat tai portaat katolle. Ison pöydän jalka on hyvä, mutta pikkupöytä meni ihan pipariksi, kun kivimies oli pintalevyn reunoja hioessaan joutunut ottamaan muodosta pois, kai säröjen vuoksi. Nyt siitä tuleekin tv:n jalusta, ei kahvipöytä. Siksi siihen kaivataan lisähylly, jolle saa digiboxin, kun taulu-tv:n päälle sitä ei voi asettaa. Sitten kunhan on varaa ostaa se taulu, jota en oikein edes kaipaa.

Päivi ja Hannu sattuivat portille ihailemaan meidän puutarhan tätä vaihetta. Päivi kertoi värikkäästä  paluumatkastaan bussilla, varsinainen seikkailu sekin. Lupasi panna tänne lyhyen version. Päde oli muutaman päivän  Hurghadassa, jonka vuoksi HABIn lukema on jäänyt saamatta. Päde kun näkee pallot nousematta edes sängystä, kun minä joudun palelemaan pihalla palloja laskemassa. Huruharassa oli jokin häslinki, pari miestappoa ja suvut tappeli keskenään, kaduillakin sirpaleita ja jokunen katusulku. Kun se on vain ”paikalliskamppailu”, ei sellainen vaikuta turistin turvallisuuteen yhtään mitään. Hannun silmään tarttui pihalta kivi, jossa on pienen simpukan jälki. Itselleni on sattunut näkymään toinen, jossa on sisällä pieni pyöreä, kai kilkki ja muutakin jännää on pihan kivistä löytynyt kokoelmaan. Tämä seutu on ollut merenpohjaa 40-250 miljoonaa vuotta sitten, jonka tiedon opimme viime keväänä valaslaaksossa. Se vaihe lienee selitys sille, että hiekka on usein suolaista. Jopa golfkentän ruohon laatu on pitänyt valita sellaisena, että sietää suolaa. Sekin on osa kentän erityislaatua.

Museoväen tajunnan laajennus

Suolahan on se ongelma joka nousevan pohjaveden osana rikkoo temppelien hiekkakiviset perustukset ja muurit. Nyt on Vesa ehtinyt jo kehittää uuden version Elastopista, joka on kirkasta. Jos se saa hyvät testitulokset, voi siitä aineesta tulla koko Egyptin muinaismuistojen pelastus. Mutta sitä varten joutuu jokin korkean tason päättävä elin hyväksymään temppeleiden ja patsaiden alaosan käsittelyt. Se on kyllä raju päätös, mutta jos valinta on sen ja tuhoutumisen välinen, on se vaan pakko hyväksyä. Mutta sen päätöksen tekemiseen menee varmasti vuosia ja testejäkin on pakko odottaa ensin useita vuosia. Vesa on tehnyt myös version jossa aineeseen on valmiiksi sekoitettu hiekkakivestä jauhettua ohutta hiekkaa, koska kivien maalaaminen ei olisi arkelogien ammattietiikan mukaista. Tämä ehkä voisi läpäistä Unescon ym seulan. On todella suuren luokan juttu, jos suomalainen keksijä onnistuu ratkaisemaan laajan ongelman, jolla on koko maailmaa globaalisti hämmentävä merkitys. On jopa todennäköistä että vastaavia ongelmia on muuallakin, sillä meret ovat ajoittain peittäneet mantereita joka paikassa. Onhan esim Perun vuoristoissa löydetty simpukkafossiileja usean km:n korkeudesta. Mutta tämä suuruusluokka ja pohjaveden nousu Assuanin padon vuoksi ovat kyllä ainutkertainen juttu ja ongelman jättimäisyys on omaa luokkaansa täällä, jossa vain sattuu olemaan tällainen määrä koko ihmiskunnan historiaa.