Elukoita
Havaitsin silmänurkassa liikettä ja sitten tarkentui, että prillien kehyksellä taapersi jokin pieni otus. Kun lasit otti päästä ei sitä tietenkään nähnyt kun oli niin pieni. Arvaan kuitenkin, että oli samaa sorttia kuin ruokapöydällä vaeltavat pienet mustat murkut. Nyt kun silmä on niihin tottunut, niitä huomaa joka paikassa. Nyt tajuan, miksi täällä myytävät keksit on pakattu pieniin foliopakkauksiin. Koko on juuri sellainen että sen voi ja pitää syödä kerralla. Yksinäiselle ihmiselle sekin on liikaa, mutta jäännös pitää panna jääkaappin, muuten murkut syö. Tai eihän ne ehdi, mutta marssiva pataljoona on kovin ahkerasti menossa. Keksin pyyhkiä ne sadat pienet kosteaan sieneen ja pistin sen kuuman vesilorinan alle. Saivat kuollessaan vielä kylvyn. Raakalainen, sanoo joku.
Isommat, punaruskeat meidän kekomurkkujen kokoiset liikkuvat lattialla ja eilen havaitsin ison hiekkakasan ilmestyneen kylppärin oven kamanan juureen. Näytin sitä Abdylle ja hän ryhtyi heti toimeen, sekoitti kipsivellin ja tukki sillä karmin raot.
Abdy vaihtoi oven lukon ja lukkopesää piti suurentaa eli roskaa syntyi. Pikkuneiti Nayra alkoi amatoimisesti siivota joka osoittaa mitä seurauksia on että ottaa lapset mukaan askareisiin ihan pienestä asti. Sitä täällä harrastetaan paljon. Äijät ovat kovin osaavia ja monipuolisia.
Nyt olen jo oppinut tunnistamaan oudosti raakkuvan variksen. Se huutaa välillä kuin ihminen jossakin tilanteessa, kiroten ja taas välillä kuin jokin eläin, ei lintu. Iltaisin vihainen puhveli huokuilee ja puhisee. Sitä selvästi potuttaa ikuinen ”tallipaikka” jossa se jalat sidottuna on seissyt jo vuosikymmenen eikä poispääsystä ole toivoakaan. Eeva sille vei viime talvena hiukan leipäkannikoita, muuten saa tyytyä sokeriruokojen latvoihin.
Sain kauan jahdata kuvaan Hannun katolla olevan kyyhkyslakan lintua, jolla on risti selässä. Kuva viime talvelta
Varpuset täällä wb:llä ovat enemmän paikkalintuja kuin itärannalla, jossa niillä on tapana lähteä aamuisin suurina parvina etelään päiväksi ja sitten palaavat illaksi rantakadun ja Medinan puihin tirskumaan. Täällä tirskivät koko päivän kanavan puissa.
Minulla on ollut ihmetyksenä kissa, joka jostakin tukea ottaen pääsee hyppäämään noin 200cm metalliportin yläosaan ja siitä alas käytävälle. Kissanpaska ovimatolla kavalsi sen ja eräänä yönä kun ihmettelin kuka kolaa portilla, oli kissa käytävällä. Kissat ovat vanhassa Egyptissä olleet suosittuja ja kunnioitettuja otuksia, sillä niitä on muumioitu sadoittain. Luen juuri tunnelmaan päästäkseni ranskalaisen Cristian Jacqin kirjaa Tutankhamonin hauta, joka kertoo Carterista ja Carnarvonin kreivistä, jotka Tutiksen löysivät. Harjoitellessaan arkelogiaa kreivi löysi haudan jossa oli kissamuumio. Luonnon kannalta on harmillista että tämä erämaan peto on levinnyt kaikkialle, ihan vieraisiin ympäristöihin ja tekee tuhojaan niissä.
Kommentit