Uutiset ja niiden arvot

Panen tähän jatkoksi muutaman uutisotsikon. Toiset ovat näytteitä jota olen nähnyt viime viikon aikana kansainvälisestä uutisvirrasta. Toiset ovat kotimaan lehdistä. Tehtäväsi on arvata mikä on uutisen lähde:

Senegalin presidentinvaalien mellakoissa kuollut kuusi.
Ruotsin prinsessan nimeksi annettiin Ellu.

Syyrian kansannousussa kuollut 7500 YK:n mukaan.
Karkauspäivänä naisetkin voivat kosia.

Risteilijä rampana Intian valtamerellä, 1000 merihädässä.
Useita peltikolareita kehätiellä.

Näistä uutisista näkyy suomalaisen lehtityön arvomaailma ja kysymys kuuluukin, onko se myös lukijoiden arvojärjestys. Keltainen lehdistö toimii aika raadollisesti vain irtonumeromyyntiin tähdäten. Hyvä esimerkki siitä on molempien ”iltapäivälehtien” viikonlopun numeron kansi ja niiden myyntiä edistävä mainos. Ei liene yhtään numeroa tehty viime vuosina ilman jonkun missin tissikuvaa.

Asiansa osaava ja uutistyötä tekevä kansainvälinen media, tässä siitä maistiaisina vain katsottavana on olleet tv-kanavat, ei paljaaseen pintaan perusta uutista.  Pätkissä saattaa olla mukana julkkuja saamassa pystejä tai Oscareita, mutta tissejä ei vilautella.

Kai se sitten niin menee, että kansa ansaitsee poliitikkonsa ja lehdistönsä, voi-voi. Minä en näitä nykyisiä seiskoja kaipaa enkä edes jaksa selata, jos käteen sattuvat. Minulle uutisessa pitää olla sisältöä ja asiaa, eikä mikään pintaliito ole sitä. Olen surkutellen huomannut, että vanhat kunnon Avut ja Seurat ovat joutuneet menemään mukaan tähän lapselliseen julkkiskisaan, tyhjien kuvajuttujen levittelyyn. Suomen julkkisporukka on niin kapea ja kalpea, että sen näkee kokonaisuudessaan joka viikko jos näitä surkeita lehdyköitä selaa. Ja kun ei julkimoita ole niitä yritetään tehdä joistakin laulajanaluista tai BB-tyypeistä, joista aikuinen ei ole koskaan kuullutkaan.