Romanian pellot ja riistäjät

HS julkaisi jutun tanskalaisista jotka vuokraavat Romaniasta valtavia alueita. Käyttävät hyväksi maiden kovin erilaisia elintasoja, palkkaero tärkeimpänä. Toki kohentavat alueen infraakin rakentamalla viljasiiloja yms, mutta kyllähän se tänä aikana, jolloin ruokahinnoilla keinotellaan, on aika arveluttavaa toimintaa. Eivät tanskalaiset toki yksin ole siinä puuhassa. Samaa on harrastettu jossakin mitassa jo suomalaisten toimesta Karjalassa ja Ukrainassa ja todella laajassa mitassa sitä tekevät väkiikkaat tai vaan rikkaat maat joilla ei itsellä ole maata tarpeeksi viljelykäyttöön. Ikäviä piirteitä asia saa kun maata kaapataan, ostaen tai 99 v. sopimuksilla, tällaisista maista kuin Egypti on.

Maassa on jo nyt huutava pula viljelyalasta ja sitä yritetään eri keinoin saada muutetuksi erämaasta. Erilaisia kastelujärjestelmiä on rakennettu käyttäen Niilin ja Nasserjärven vettä. Jo vuosia on ollut menossa suuri kehityshanke jossa on kaivettu uutta kanavaa Assuanista suoraan erämaahan ja padottu sinne suuri järvi ja kosteikkoalue. Aika karmeaksi on tilanne mennyt, kun vedetön, hiekkainen öljymaa Dubai ja muut ovat ostaneet tai vuokranneet parhaita viljelyalueita deltan alueelta ja tästä maasta joka jo kauan on elänyt muualta tuodun viljan varassa. Tuskinpa Mursin porukan läpimurjoma uusi perustuslaki on näitä asioita torjunut, epäilen. Heille on hengenviljely ollut tärkeämpi asia kuin maanviljely eli porukan ruuasta huolehtiminen.

Kiina on erityisesti ollut aktiivinen maanhankinnassa. Australiassa on ollut kovaa kiistaa kiinalaisten yrityksiä vastaan ja jos oikein muistan yksi iso hanke kaadettiin alkusyksystä. Mutta juanit ovat hyvin kelvanneet Afrikan köyhille maille. Toki Kiina on ollut myös hyödyksi maiden taloudelle, rakentaen teitä, satamia, ratoja, varastoja jne sekä toimittamalla työkoneita, lannoitteita ym tarpeellista. Mutta onko niilläkään pysyvää merkitystä vai käykö niin kuin suomalaisille leikkuupuimureille ja traktoreille, joita tyhminä hankkeina kehitysvaroilla toimitettiin Afrikkaan ruostumaan. Laitteita ja koneita ei osattu käyttää, kunnostaa ja korjata ja sinne ovat jääneet ruostumaan. Noista ajoista on toki opittu ja nyt kehitysyhteistyö on todellakin yhteistyötä ja varsin maanläheistä. Kun lähdetään kehittämään asioita todellisista tarpeista käsin ja yhdessä lopullisen käyttäjän kanssa, voidaan odottaa pysyviä tuloksia ja todellista kehitystä.

Näillä asioilla on valtava merkitys, kun ilmasto muuttuu ja maanviljelys kohtaa ongelmia uusien kasvitautien, tuholaisten ja lajimuutosten vuoksi. Kuivuudet lisääntyvät, samoin myös tulvat ja Suomen kaltaisia maita, joissa olot kohentuvat lämpötilojen noususta, on yhä vähemmän. Silloin saattaa tulla eteen tilanne, että kiinalainen valtuuskunta tulee ostamaan maata suuren rahatukun kanssa. Miten sitten suu pannaan?