keräilyartikkeli monelta päivältä tammikuun lopulla.

Ruokojuna tuuttaa taas ja porhaltaa melkoista vauhtia kuumassa, pilvipoutaisessa säässä. Viime yönäkin se kolisi vaihteissa ikkunan takana ja puhisi tosi pitkän vaunujonon kimpussa. Sokeriruoko kun on kevyttä tavaraa pystyy pikku dieselveturi kiskomaan hyvinkin 20-30 vaunua kerralla.

Päivi pistäytyi aamulenkkinsä päätteeksi ja osui sopivasti moikkaamaan Vesaa ja puurolle. Heti aamusta oli Hassan käynyt hotellilla pyytämässä anteeksi eilistä häipymistään seurueesta kun työasia oli tullut väliin. Tämä ”Egyptin pelastus” kun ei ole työ vaan kiinnostava harrastusprojekti. Hanke etenee suotuisasti ja kaikki auttavat osaltaan.

Hannu oli sattumalta tavannut kaupungilla Johannan, kun tämä oli vanhoja muistoja verestäen Mahrusin kyydissä vossikassa, jonka hän oli lainannut vain sitä varten. Niin että aika pieni on tämä piiri täälläkin. Hannu kutsuikin porukkaa käymään ja samalla tutustumaan oikein perinteiseen savitaloon, johon kuuluu atriumpiha. Se ehkä hoituu illansuussa ja pääsemme katolta ihailemaan Theban kukkuloita, joille jokin taho jossakin on antanut nimen, jota paikalliset eivät käytä. Nimi tulee tietysti jostakin kaukaa perinteen mukana, mutta kun koko Theba on sellaista vaihetta jota tavallinen arabi ei tunnista ollenkaan osaksi omaa kulttuuriperimäänsä, on nimikin yhdentekevä.

Vesa sai öljyhoidon Adelin luona ja kehui kokemusta hyväksi. Taas pidettiin valmistavaa palaveria meillä, sillä aamulla on audienssi kaivauspomon luona. Tämä on saksalainen arkkitehti jolla lienee myös arkeologin  koulutusta sillä hän on jo vuosia johtanut Amenhotep III muistotemppelin entistämistä. Katso video touhusta

http://www.youtube.com/watch?v=_Fa20jLLyjU&feature=relmfu

Illalla sitten pistäydyttiin kahvilla Hannun talossa, mutta letut jäi haaveeksi, sillä olin ymmärtänyt asiat väärin. No mukana viety jätski korjasi hommaa osittain. Paluumatkalla tuli puhetta Vesan kauan sitten lähettämistä näytteistä, jotka oli pakattu samaan kartonkiin Elastopin kanssa, mutta joita en siinä havainnut. Pahvi piti olla pihan takanurkan kolossa muiden tarvikkeiden seassa, mutta ei ollut. Siivooja lienee ollut turhan tehokas?

KIPI taas ilahduttavasti 13 ja 14 vaikka sesonki hiipuu. Ja hiipuu lisää kun taas saatiin uutisia mellakoista.

Täysikuu tuuttaa sekin.

Vesa kävi hyvän palaverin kaivaustyömaalla, jossa sai pomolta luvan kuvata työssä tärkeitä yksityiskohtia mutta sillä tavalla piilossa, ettei valvojan tarvitse reagoida ja saattaa näin voimaan totaalista museokohteiden kuvaamisen kieltoa. Se kun on voimassa kaikkialla, kuten museoissa ja haudoissa ja jopa kaivauksilla. Tavoitteena on kai keskittää kuvaaminen siten, että virasto voi sillä rahastaa. Se ei siis ainakaan ole pelkästään tutkijoiden edun varjelua, niin kuin oletin. Vesa arveli illalla että patsaan osien ja pohjien peittäminen liittyy niiden suojeluun ilman ja kuivumisen vaikutukselta. Arvelu osoittautui oikeaan osuneeksi, sillä tutkimuspomo oli kertonut ilman haperruttavan hiekkakiviä. Sinänsä outo juttu, sillä nehän ovat olleet ”aina” olemassa ja ilman kanssa tekemisissä. Siis mikä on muuttunut? Muinaiset temppelin rakentajat käyttivät hiekkakiveä ja temppelit ovat säilyneet 5-7000 vuotta ja kivet olleet ”ilmassa”.  Toki osa nykyongelmista johtuu siitä, että kivet ovat olleet 2-3m maan sisässä ja

nyt viime vuosikymmenet ovat siellä kostuneet. Kostuminen johtuu  pohjaveden tason noususta ”high dammin” eli Assuanin padon rakentamisen vuoksi.  Toinen iso tekijä on tämä holtiton likaveden ”käsittely” eli sen päästäminen luontoon.

Ylä-Egyptissä on nyt vettä maaperässä kahdessa tasossa, joka näkyi hyvin Hassanin talon rakentamisessa. Kun täällä kaivaa pari metriä, saa kuoppaan vettä heti ja se näkyy kaikkialla missä rakennetaan. Kaivot ja kanavat pitävät osaltaan huolen sen korkeustasosta. Surullista on että siihen veteen sotketaan talouksien harmaat vedet ja osin mustatkin.

Pojat kertoivat että vuosikymmeniä on täällä kaivettu/upotettu maahan putkia, joiden kautta käsipumpuilla on kaivosta saatu talousvesi. Kun sitten rakentaminen on kiihtynyt väestönkasvun myötä, asutus on laajentunut aika holtittomasti eikä vesiasioita ole osattu suunnitella ja rakentaa eikä siihen ole ollut varojakaan. Kansa on ollut omien ratkaisujen varassa kaupunkien ulkopuolella, kuten juuri Luxorin länsirannalla. Nyt ollaan tilanteessa että jätevedet ja pohjavedet on sotkettu keskenään ja kaikki vesivarat on pilaantumassa kovaa vauhtia. Väestö sairastelee ja elää kurjasti vesipulasta johtuen.

Egyptin tilanne on näennäisesti hyvä Niilin ja jätti padon ansiosta ja kastelujärjestelmä pelaa hyvin. Mutta Niili on jättimäinen viemäri, jonka kunnosta ei ole osattu huolehtia. Kaikki juomavesi joudutaan käsittelemään ja suodattamaan moneen kertaan. Vieläkin osa väestöstä käyttää joen vettä ilman suodatusta, ainakin yläjuoksulla. Niili on koko pituudeltaan hirmuisen tärkeä monen maan elinoloille. Suuret suoalueet Sudanissa ovat puhdistaneet vettä tuhansia vuosia, mutta nyt on sillä alueella myös löydetty öljyä ja se uhkaa suoluontoa ja sekin filtteri on jo osin menetetty. Valtioiden sisällä kiistellään jatkuvasti veden käytöstä karjaa omistavien vanhojen vaeltajakansojen ja paikoilleen asettuneiden heimojen kesken. Yläjuoksun valtiot Niilin molempien haarojen varsilla kiistelevät vesivaroista ja väittävät että heille ei anneta reilua osuutta vedestä. Tulevaisuudessa asiasta voi hyvinkin nousta vakavia aseellisia konflikteja.

Saimme aiheen keskutella näistä asioista filosofisesti ja laajemmin. Kun miettii globaaleja ongelmia, kuten vesi- ja ruokapulaa, köyhyyttä, ne kaikki kiertyvät luonnonvarojen liikakäytön ja ilmaston muuttumisen kautta perussyyhyn, joka on väestöräjähdys. Mutta luonto korjaa virheet ja tulee ilmastonmuutoksen surauksena taas rajusti vähentämään väestöä, kun meren pinta nousee nopeasti. Rikkain ja parhaiten (asein?) varustettu maapallon väestön osa saattaa pelastautua korkeille alueilla, mutta ruokapula tulee siitäkin porukasta karsimaan nopeasti liiat pois ja tullaan tilaan, jossa vain harvoja yksilöitä on ihmissukua jatkamassa, jos ketään. Toivotaan että luonnonvalinta jättää jäljelle fiksuimmat, eikä vain raaimmat yksilöt.