Annukka keksi talolle nimen - SINUHE. Tästä eteenpäin kuulette Sinuhetalon tarinoita

Talon kalusteita, (pe) pohdintaa, Mahrusin onnettomuus

Kokonaan käymättä on neuvottelu isäntäperheen kanssa miten maksetaan taloon jäävät koneet ja kiintokalustus. Tulen tarjoamaan ajatusta että kiinteä varustus hyvitetään vuokrissa ensi kaudella, sillä isännät ovat todenneet talon maksaneen paljon arvioita enemmän ja heiltä on rahat vähissä. Talo on kuulemma maksanut 100 000LE, kun jossakin vaiheessa edellinen taloa tarjonnut arvioi pikku talon hinnaksi 30 000. Mutta se olikin myyntipuhetta. Nämä hinnat ovat kyllä aika liikkuvia ja riippuvat monesta tekijästä. Tontti ei ole mukana ja se on ollut suvun hallussa jo kauan, josta johtuu hyvä sijainti. Suvuilla on myös aina omaa osaamista ja erilaisia hankintasuhteita, jolloin jonkin asian hinta on venyvä käsite. Rakentamisen laatu voi vaihdella huimasti. Ymmärtääkseni tässä ei ole mistään tingitty.

Vielä viime keväänä oli tarjolla iso tontti melko tässä melko lähellä. Hollantilaisrouva kauppaa sitä ja siihen mahtuisi useampi talo, tontin osiakin oli tarjolla. Pusikkoista peltoa jonne Niili siintää jos nousee tarpeeksi korkealle. (Tarja, vink-vink)

Tarvitaan ainakin sähkötoiminen vesivaraaja jolle on jo piuhat seinässä, kaasuhella ja jääkaappi sähköllä toimivana. Vesijohtoja ei vielä ole kytketty. Talosta tulee ulos kahteen eri kaivoon jätevedet. Mustille on eri välikaivo ja harmaille omansa. Tämä siksi että tavoitteena oli aluksi biologinen käsittely talousvesille. Ne johdetaan lopuksi yhteen jos ei saada sitä suodatusta kasattua. Umpisäiliöstä vedet noudetaan tankkiautolla jonnekin. Pieni taustahuoli on että niitä ei sitten loppujen lopuksi oikein kunnolla käsitellä. Periaatehan pitäisi olla että jo täällä alkupäässä tehdään kaikki voitava sille, ettei jäte joudu luontoon ja pohjavesiin.

Harmaat vedet voidaan suodattaa oikein menetelmin lähes juomaveden tasolle. Mustia vesiä ei pitäisi syntyä ollenkaan jos on kuivakäymälä ja komposti. Siihen piti nyt panostaa ja kehitellä ratkaisut. Voipi olla vaikeaa nyt kun tämä nykymallinen ratkaisu on tehty. Hassan-veli oli valmis harkitsemaan kaikkia kunnon ekorakentamisen osia, mutta kun ei ole laitteita tarjolla ja sähkö on liian halpaa, ei ole syitä ottaa aurinkolämmitystä vedelle vaikka se olisi pitkän päälle viisasta.

Keittiöön pitää teettää muutama kaappi. Kivipintainen taso johon on upotettu kaksi samanlaista syvää allasta, vaatii alleen astiakaapin ovilla. Sen ylle kuivauskaappi, niin pitkä että mahtuu myös kuivatarvikkeet, ryynit etc. Kaasulieden viereen tulee avohylly ja laskutaso kokille. Tämän tiskipöydän korkeutta olen kiukutellut. Se on 99cm kun meillä Suomessa normi on 90. Mietittiin sen laskemista, mutta olisi mennyt uusiksi koko massasta tehty keinomarmori ja se olisi maksanut ehkä 1000LE joka olisi kotona naurettavan halpa nakki, noin 140€. Mutta kun täällä myytävät tiskikoneet ovat korkeita, 85cm, on viisasta jättää taso silleen. Lisukkeena ja harmina on sitten tiskatessa pöydän alta esiin vedettävä koroke, jotta lyhyempi ihminen jaksaa tiskata ja saa järkevän työasennon, sillä sitä konetta ei hankita ainakaan nyt. Jos koskaan, tälle asukaskimpalle.

Huoneisiin sitten ”risukalusteet” ja jotakin vanhaa jos löytyy. Aluksi asutaan hiukan askeettisesti ja makustellaan mitä todella tarvitaan. Toisaalta pihalle kaivataan istumaryhmiä ja katolle kans. Ei mene hukkaan vaikka ostaisi nyt jos vaan talous kestää.

Abdyn kanssa on nyt hiottu yksityiskohtia. Pihasta ja istutuksista lentelee ideoita ja suunnitteluhan on aina kivaa. Pelkään pahoin että piha on täynnä rakennusjätettä muinaisista taloista. Täällä kun on asuttu tuhansia vuosia. On huhuttu jopa sellaista, että ohi kulkeva valtakatu purettaisiin, jotta sen alle jääneet muinaiset temppelit yms voitaisiin kaivaa esiin. En usko mokomaan. Mutta siis talon sokkelin alta jouduttiin kaivamaan vanhaa tiiltä yms ja kuoppien kaivaminen pensaille ja puille olisi tuskaa käsipelillä tässä kuumuudessa ja tällä vyötäröllä. Eikä ole kunnon meikäläisiä työkalujakaan, vain näitä tehottomia pitkävartisia hiekansiirtolappareitaja kuokkia, ei edes kankia.

Siksi suunnittelu on syytä tehdä huolella ja ottaa kone tekemään kuopat. Joten siitä on aloitettava eikä mitään kiveyksiä tai mullan tuomista kannata ajatella ennen. Pikku hiljaa vaan katsellaan puita ja pensaiden värejä. Kun naapuruksina on suomalaiskuppila ja kämppä, voisi tavoitella sinivalkoisia kukkia. Mutta pensaissa ei sinistä ole. Bougainvillen väreissä on valkea, voimakas tumma lila, keltainen. Sari jo ehdotti yhdenmukaista istutuksissa.

Käytiin (la) sopimassa patjojen osto. Ensin myyjä ilmoitteli hintoja jotka kirjasin vihkooni. Kaikkea löytyy, jenkki- ja eurokamaa. Patjoja vain joustinsellaisia. Olisin mieluummin ottanut samanlaista kuin hotellissa, jokin täyte ilman jousia, sopivan jämäkkä. Kovin hörhelöisiä peitteitä ja kirjavia lakanoita on mallistot pullollaan. Yksivärisiä ei ollenkaan, vaan aina on jokin koristeraita. Patja maksaa hiukan koon mukaan vaihdellen 800LE eli satasen luokkaa. Taas näkyy se karmea totuus että kotona kaikesta maksaa kymmenkertaisen hinnan !!! Tyyny, iso keinokuituinen 50LE, siis noin 6-7€. Lakanasetti, jossa 2 tyynyliinaa maksoi 90LE.

Tilauksen listauksen jälkeen alkoi tinkimisvaihe, josta molemmat kai nauttivat, ainakin Abdy. Se on niin automaattinen, syvälle juurtunut tapa että siitä on tullut rituaali. Aika kovaan ääneen usein perustellaan omia näkemyksiä ja se tuntuu sivulliselle turistille riitelyltä, mutta ei ole. Kukaan ei loukkaannu eri näkemyksistä ja vaikkapa tavaran laadun kritiikistä. Abdy ja pojat sanovatkin aina että ota joku heistä mukaan kun jotakin hankit, saat egyptiläisen hinnan. On jo vanha oppi, että turistilta nyhdetään vähintään tuplahinta, paitsi viivakoodikaupoissa ja valtion kaupoissa. ”Kodin Anttilassa” on hinnat lähes kaikissa ja kun oppii arabinumerot on ostaminen helppoa. Tinkiminen sitten pudotti hintoja 3-5%.

* * *

Illalla sään viilennyttyä lähdettiin ostamaan välttämättömyysjuttuja ja siivoustarvikkeita. Soitin Mahrusin kyytimään ja hän tuli vastaan lautalle. Kaveri piti liinaa päässään, joka oli poikkeus. Hän sitten näytti naamansa joka oli palanut pahasti. Onnettomuus oli sattunut sitten edellisen tapaamisen, kun taxin syylari oli vuotanut. Jäähdyttimen vesi kiehuu helposti kun veden määrä vähenee. Hän oli varomattomasti avannut korkin ja saanut silmilleen kiehuvaa vettä. Naama paloi pahasti ja silmät olivat vaarassa. Lääkäri määräsi 8pv lepoa, mutta kun oli hyvä keikka tiedossa ja ilta, hän uskalsi lähteä kuskaamaan, vaikka saikkua oli jäljellä. Kysyin onko vakuutusta, saako korvausta? Ei tietenkään, kaikki menee omasta taskusta ja siksi on ajettava puolikuntoisenakin. Pitkä kyyti on nyt harvinainen keikka joten se on syytä ottaa. Totesin vaan että taisit saada kovan opetuksen autohommista, entinen hevoskuski. Mahrus myönteli että oli tyhmää avata jäähdytin.

Puhuttiin politiikasta, Mursin ja maan ongelmista. Mahrusin mukaan Luxorissa ei juuri välitetä politiikasta, vain bisnes on tärkeää. Kaikki puhuu rahasta, ei maan tulevaisuudesta. Arveli että WB:llä Mursista tykätään johon totesin että ainakin matkailusta riippuvaiset eivä tykkää, koska pelkäävät uskonnon vaikuttavan kehitykseen ja vaikeuttavan turismia. Itärannan porukat kun pitävät täkäläisiä länsirannalla ihan landelaisina, hohhoh !? Me taas huomataan että koko Luxor on aika takapajula Kairosta katsellen.

Kysyin tarvitseeko hän multa suosituskirjettä suomeksi kyytiä tarjotessaan. Totesi idean hyväksi, mutta surkutteli ettei ole suomalaisia turisteja ja hän alkaa unohtaa oppimansa sanat. Hänellä on kotona siniristi pienoislippu jonka ajattelee kiinnittävänsä autoon jotenkin.

Mahrus sitten näki uuden asuntomme, jonne oli kertynyt porukkaa ihmettelmään keittiön kaappien mittoja. Mukana oli lauantai-iltana klo 22 puuseppä, jonka kanssa käytiin läpi kalusteita. Hänellä oli hyvä näkemys ja parannusehdotuksia, jotka kaikki hyväksyin. Hoksasi pari juttua joita en itse ollut hiffannut, ammattimies. Sovimme että käyn verstaalla katsomassa homman edistymistä ja ottamassa kantaa joihinkin viimeistelyjuttuihin. Kiinnostavaa nähdä verstas ja koneet.

Hän sentään käyttää ruuveja kalusteiden liitoksiin, ei enää nauloja josta aiheesta vitsailtiin. Oli jännää huomata miten meillä kahdella ajatus synkkasi ja sen huomasi myös veli Mahmoud. Kun puuseppä ensin selitti hänelle jonkin pikku seikan ongelmaksi mun suunnitelmassa ja mä sitä korjasin, nauroi Mahmud miten heppu oli juuri sanonut saman ratkaisun. Kyse oli esim. siitä, että astiakaapin katon halusin avoimeksi, jotta ilmavirta kuivaa tiskit. Mutta täällä on pöly aina kiusana ja siksi pannaan kaapin yläosa umpeen mutta siihen muutama reikä ilman kulkea. Molemmille tuli sama ajatus heti, mulle ja puusepälle.

Pikku ongelma tuli siitä, että täällä ei ole tarjolla ritilähyllyjä astiakaappiin. Ratkaisuksi tuli, että hän ostaa kaupasta valmiin metallihäkilän ja istuttaa sen kaapin sisään. Kun irrallisia kuivaustelineitä on jo keksitty tehdä, vie muutaman vuoden kun jo saa irtohyllyjä samaan tarkoitukseen. Ongelmia tuo se että kalusteissa ei ole standardeja vaan kaikki tehdään yksittäin käsityönä. Voisi olla bisneksen sijaa jollekin kalustefirmalle myydä konseptia ja osia vakiomalleihin. Helat ja saranat, ritilät, valot jne menisi kaupaksi, mutta kun ei ole tukkuostajaa? Täytyypäs miettiä asiaa.