Talvi Egyptissä

Hämähäkit

Eläinmuseon intendentti Juhani Terhivuo oli radiossa kertomassa hämähäkeistä, niiden pyyntitavoista ja muuta kiinnostavaa. Hän kertoi että Suomessa tunnetaan tuhansia lajeja ja joka vuosi löydetään uusia. Siihenkin vaikuttaa ilmastonmuutos siten, että ilman lämmetessä ötökät siirtyvät pohjoiseen. Ilmiö on tuttu perhosilta, sillä uusia lajeja tulee jatkuvasti, harvinaiset yleistyvät ja siirtyvät pohjoisemmaksi. Koko maapallolla on luokiteltu noin 35 000 hämähäkkilajia, mutta kuten muidenkin hyönteisten kanssa on tilanne, lisää löytyy kun etsii. Amazonin kaltainen sademetsäaarnio ylläpitää käsittämättömiä määriä erikoistuneita eliöitä. Yhdessä jättimäisessä puussa saattaa elää kymmeniä tuhansia hyönteisiä.

Useat ihmiset pelkäävät hämähäkkejä, se lie tuttua. En tiedetä miten moinen fobia on syntynyt, sillä ihmiselle hämähäkit ovat täysin vaarattomia, ainakin meillä elävät lajit. Minulla on lapsuuden kokemus, jossa iso ”hämäläisenhäkki”puri jalkaani, kun sitä ahdistelin pelokkaana pois. Eipähän tuo kai ollut sen kovempi tuska kuin hyttysen pisto. Kaikille on kai selviö, että luonnon monimuotisuus on hirmuisen tärkeää ja siihen kuuluvat myös hämähäkit, kastemadot ja kaikki elollinen. Jopu tiedemies on joskus todennut, että jos maailmasta poistettaisiin kastemadot, koko systeemi romahtaisi nopeasti. Myös hämähäkit ovat tärkeitä, sillä ne syövät hyönteisiä, joista ilman tätä harvennusta tulisi kamala riesa. H-häkit ovat myös itse tärkeätä sapuskaa linnuille ja muolle isommille otuksille. Syö ja tule syödyksi on luonnon laki, josta Darwin teki selkoa.

Toinen hh liittyvä muisto oli se hämmästys kun näin kevättalvella järven jäällä leudossa ilmassa liitäviä hh liitovarjoja. Olimme katsomassa ihmisiä liitovarjojensa kanssa lentelemässä, mutta tämä luonnon liitokikka oli yliveto. Hämmästyttävää oli että h-häkit liitivät niin kaukana metsästä, matkaa rantaan oli noin kilometri joka suuntaan. Ja kun ajankohta oli niin aikainen, huhtikuun alku.

Terhivuo kertoi että tämä liitämällä siirtyminen on hyvin yleistä metsässä, sitä ei vain huomaa. Usein puiden välissä kulkiessa saa naamalleen seitin, sen vain pyyhkäisee pois asiaa pohtimatta. Mutta siinä on joko kyse uuden verkon virittelystä tai otuksen siirtymisestä puusta toiseen. Itse olen joskus miettinyt miten se lentoonlähtö oikein tapahtuu, kun ilmassa näkee seitin liidon ja hämähäkki on siinä alapäässä. Miten ihmeessä se saa sen seitin irti sieltä oksasta. Ajatus on kovin ihmismäinen, sillä ratkaisu on yksinkertainen, Hh erittää seittiä tuuleen ja kun sitä on riittävästi, se vaan päästää irti ja liitää. Painovoiman vuoksi liidon aikana itse lentäjä asettuu alimmaksi ja lentolaite nousee joskus korkealle, vaikka järven ylle.

Intendentti kertoi että hämähäkeillä on useita saalistustapoja. Juoksuhämähäkit ottavat saaliinsa kiinni pyrähtämällä juoksuun, kun jokin sen kahdeksasta silmästä on havainnut liikettä. Toiset tyypit virittävät verkkojaan, joko vaaka- tai pystysuoraan. Verkot ovat todellisia rakennustaidon mestariteoksia. Hämähäkin seitti on eräs maailman vahvimmista langoista, suhteessa paljon vahvempi kuin mitä ihminen pystyy valmistamaan. Seitti venyy jopa 30% mitastaan ennen katkeamista, kun teräsvaijeri katkeaa paljon aikaisemmin. Myös seitin kestävyys suhteessa omapainoon on ylivoimainen. Kasteisen aamuna sopivassa paikassa vaakasuuntaisia verkkoja näkee pienellä alalla jopa satoja ja se kertoo hh:n määrästä. Kun nämä vaakaverkon kutojat ovat vain muutama laji kymmenistä siinä katseen alalla.

Olenkin joskus pohtinut, miten se otus saa sen verkon kiinnitettyä kahden kuusen väliin ihmisen naaman korkeudelle? Olisi uskomaton suoritus hiippailla puusta toiseen maan kautta ja vetää perässään seittiä kuin köyttä (ihmisen naurettava ajatus!) tai sitä perästään kehien. Matkaa tulisi liiaksi ja aikaa palaisi niin, että verkkoa ei yhdeksi yöksi ehtisi väsätä. Arvaan siis, että ovela vekkuli käyttää siinä kohtaa tuulta hyväksi. Kun yhden kuidun saa kanjonin yli, on loppu helppo nakki ahkeralle veijarille. Tämähän alkaa kiehtoa – täytyy varmaan ryhtyä etsimään tietoa netistä, josko hyönteistutkijat ovat ehtineet sinne jotakin raportoida. Vaikeus on siinä että se tieto on kai sitten englanniksi ja minulta ovat hakusanat piilossa.

PopUp -rafla Veikkolassa

Hieno idea, joka on fiksuutensa vuoksi levinnyt maailmalla. Tiedot kertovat että päivän toimivia ravintoloita ja kahviloita toimi tänään 20.5 jo 16 maassa. Ihmiset ottavat ilolla vastaan tällaisen vähän anarkistisen jutun, jossa annetaan piut-paut kaikenmaailman terveystarkastajille ja muille lupia vaativille. Suomessa ainakin hygieniataso ja osaaminen on sen verran korkealla, ettei ole vaaraa ruokamyrkytyksistä. Jossakin etelämmässä, kuten Egyptissä on ravintolaperinne niin vanhaa, että sinne voi olla vaikeata istuttaa hygieniapassia ja sen ideaa. Nyt vietettyäni Luxorissa yhteensä 12 kk talvisaikaan ja siellä katukeittiöistä syöneenä, en ole mokomasta huolissani, sillä yhtään ripulia en ole kadulta ostetusta sapuskasta saanut. Sen sijaan olen kärsinyt yhden pahan ripulin, kun olimme puolihoidossa hotellissa ja söimme pöytäliina-ravintoloissa.

Tämän päivän kokemus oli kiva ja kannatettava. Henkka Halme kavereineen oli järjestänyt Veikkolan kartanon päärakennukseen kertakäyttöravintolan. Meny oli sellainen, että aluksi vieras sai lasin kuohuvaa ja sitten lautaselle juustopiirakan palan mansikkahillon kera. Sulapalana oli täytetty juusto- tai kinkkutoast kevyen salaatin kera. Päälle kahvia upeassa puutarhamiljöössä. Ei ihme, että paikalle kertyi väkeä noin 200 ja ruoka riitti nipin-napin. Itse olin touhussa mukana hiukan sivusta vedettynä, sillä vein yläkerran kirpparille tarjolle koristeellisia egyptiläisiä huiveja. Niiden menekki oli tosin surkea ilmeisen ylihinnoittelun vuoksi. Ihmiset kun ovat tottuneet ostamaan kirpparilta vain muutamilla euroilla.

Ennen homman alkua otin työkseni hoitaa autojen parkkeerauksen ohjaamisen avaralle pihalle. Siellä alkoi olla ohjaukselle tarvetta, sillä autoja tuli yhtenä ryöppynä yli 50, 1kpl moottoripyörävieras ja 4 fillaristia. Kun lähdin itse toastille, tuli vieraita vielä lisää, mutta kun alkupään tulijat jo lähtivät kotiin katsomaa jääkiekkoa, mahtuivat myöhäisemmät tulijat jääneisiin ”ruutuihin”.

Kuulin radiosta ennen lähtöä että samanlaisia improvisoituja ravintoloita oli syntynyt satoja. Useita yrittäjiä haastateltiin monena päivänä radiossa. Sympaattisin idea oli kahden lapsen, 3 ja 5-vuotiaan mehukiska jossakin Helsingissä. Viime keväältä muistan idean, jonka joku toteutti Kalliossa. Ravintola tarjosi vain paria laatua voileipiä, mutta sijaitsi jossakin kerroksissa. He käyttivät Luxorista tuttua korihissiä, jolla ikkunasta laskettiin kadulle tarjottavat ja raha kulki korissa taas ylös. Jotkut olivat innostuneet tekemään erikoisempiakin tarjottavia ja niihin omia reseptejä. Joku tarjosi itse pyydettyä haukea tyyliin ”fish and ships”. Kuulin myös eräästä rohkeasta kokeilusta, jossa Viikissä oli tarjolla paahdetuilla sirkoilla höystettyjä voileipiä.

Veikkolan kartanossa tapasin vanhoja tuttuja kyliltä, osa muuten vaan tuttuja, osa politiikan piiristä. Tunnetuin vieras oli ex-pääministeri Matti V, joka saapui aika myöhäisesti. Kun näytti siltä, että vieraat vähän arastelivat häntä, yritin pelastaa tilannetta ja menin juttelemaan. Aloitin kertomalla sen, että olin juuri keittiössä kertonut tarinan muutaman vuoden takaa. Kerroin hänellekin muistelukseni tilanteesta, jolloin eduskuntavaalien kampanjan aikoihin hänellä oli Nummelassa vaalitilaisuus yhdessä Merikukan kanssa. Siihen aikaan liittyi kaikenlaista supatusta, mutta jätän sen sivuun. Vaalitilaisuudessa kysyin Matilta, milloin Suomi luopuu hehkulampuista, kun Australiassa oli juuri tehty sellainen päätös. Silloin hän vastasi, ettei Suomessa mokomaa edes harkita, koska sille ei ole tarvetta. Hänen mukaansa hukkalämpö pohjoisessa maassa ei varsinaisesti mene hukkaan, vaan tulee lämpönä hyödyksi. Puolittain oli Matti oikeassa, mutta silti menee hehkulampuista valtavia määriä harakoille meilläkin. Hän muisti tilanteen ja naurahti siihen, että silloin hänellä pääministerinä ei ollut tietoa, että EU jo silloin suunnitteli direktiiviä, joka aika pian sitten astui meilläkin voimaan hänen kaudellaan. Sen myötä asteittain on luovuttu hehkulampuista ja siirrytty energiaa säästäviin lamppuihin, ja viimeksi vielä LEDeihin. Pahaksi onneksi alkuajan e-lamput olivat niitä hitaasti syttyviä ja osa huonolaatuisiakin. Huono maine e-lampuilla on rasite vieläkin, mutta tiedän Egyptin kokemuksistani, että siellä on kaupan lamppuja, jotka syttyvät heti kirkkaaksi. Ehkä isot markkinat, vaikkakin siellä vapaaehtoiset, ovat turvanneet paremman laadun. Suomi on sen verran pieni markkina, että tänne ei ensi alkuun saada parasta laatua. Iso paha markkina-HUKKA on päättänyt, että sinne pieneen syrjäiseen maahan kelpaa huonompikin kama, myydään sinne kakkoslaatua ja kokeilusarjat.

Juttelin siinä Matin kanssa ja sitten jo uskalsivat muutkin. Eräskin nuori pari tuli juttelemaan ja otatti kuvia tilanteesta. Matti sanoi, että facebook-kutsussa oli sanottu, että tuo ystäväsikin mukaan. Hän ei kuitenkaan rohjennut kutsua FB kavereitaan mukaan, olisi voinut ruoka loppua kesken.

Kerroin seurueelle, että upeassa järvimaisemassa näkyvän Papinsaaren rantamännyssä on jo useana vuotena pesinyt kalasääksi. Matti totesi, että nyt jo iso lintu uskaltautuu pesimään näin etelässä ja vilkkaan Hiidenveden äärellä, kun häirintä on vähentynyt. Kannan kasvuun vaikuttaa myös se, että DDT:n kaltaiset myrkyt ovat vähentynee luonnossamme.

Kävin välillä remonttitalkoissa ja katsomassa Suomi-Venäjä matsin, joka päättyi surkeasti, ja sitten palasin hakemaan myymättömät liinani. Siellä sitten kertailtiin tapahtumia ja keskusteluja. Yksi kestovitsi oli, että kokoomuslaisena tunnettu isäntä sai epäilyjä puoluekannan vaihtumisesta, kun paikalla oli nähty useita kepulaisia Matin lisäksi. Mutta Henkka valitti, että oli ollut paljon demareitakin! Seijan Globe Hopen kamoja oli kirpparilla ja taisi hän itsekin vilahtaa kerran paikalla, joten meitä oli sitten pari julkivihreää. Piilovihreitä tiedän olleen paljonkin!

Joku lehtijutussa oli vahingossa nimittänyt tapahtumaideaa Pin Up ravintoloiksi. Täytyy vain toivoa että monet muutkin innostuvat pitämään kerran ravintolaa ja sitten tauon jälkeen uusimaan homman. Kokemus opettaa ja kun porukat tottuvat ilmiöön, uskalletaan varmasti lähteä kokeiluihin mukaan. Päivä aikana ehtii hätäisesti syödä parissakin paikassa, riippuen annosten sopivuudesta päivä kiertoon. Radiossakin yksi puheenaihe oli, että alkoholin tarjoaminen on jutun kriittinen kohta. Asiantuntija sanoi, että asiasta voidaan päättää vain tapauskohtaisesti. Ystäville ja vieraille voi aina tarjota drinkin, mutta siitä ei saa ottaa maksua. Rajanveto menee kai siinä hinnoittelussa. Jos tämä ravintolapäivä yleistyy, niin kuin toivon, ei millään viranomaisella riitä voimia katsastaa paikkoja ja pohtia lupia. Juuri siinä piilee idean hienous. Kerran vuodessa voidaan yhdessä rikkoa kaikkia ravintoloita ja pippaloita koskevia määräyksiä, hurraa! Pidetään vaan hauskaa yhdessä. Tänään Vihdissä sääkin suosi, kaunis auringonpaiste upeassa puutarhassa kruunasi tapahtuman.

Amr Mussa johtaa kannatuksessa Egyptin uudeksi Presidentiksi. Radion juttu kertoo karusti, että tavallinen egyptiläinen ei tiedä valtion asioista ja politiikasta paljon mitään. Amr Mussa markkinoi itseään parlamentin enemmistönä olevien vanhoillisten muslimien vastapainona. Hän myös on ainoana vannonut pitävänsä voimassa Israelin ja Egyptin sopimukset. Niiden muuttaminen tai mitätöinti lieneekin suuri huoli kansainvälisen politiikan kentällä. Muutos valtioiden suhteissa lisäisi jännitteitä kovasti Lähi-Idässä, jossa jo muutoinkin on kireä tilanne.

Mietinkin, mihin johtaa tilanne, kun suomalaisia rauhanturvaajia on taas lähtenyt tänään Libanoniin. Komppania jääkäreitä täydentää Irlannin johtamaa pataljoonaa. Voiskohan olla niinkin, että YK:n päälliköt ovat varautumassa siihen, että joukkoja tarvitaankin naapurimaassa Syyriassa, jonka konflikti vain kiristyy. Sinne meni jokin aika sitten 11 suomalaista upseeria aseettomina tarkkailijoina. Assadin klaani vaan on niin karski jengi, ettei nämäkään ammattilaiset ole saaneet tilannetta rauhoittumaan. YK:n pomo arvioi, että tuhoisat pommi-iskut, joissa kuoli kymmeniä ja haavoittui satoja, olivat Al Qaidan tekosia. Se sitten sotkee tilannetta lisää ja vaikeuttaa rauhan rakentamista. Miten teet rauhan tuollaisen terroriporukan kanssa?
* * *

Suomessa on kiihtymään päin keskustelu muslimien maahanmuutosta. Sen kimmokkeena oli Ruotsin tv:ssä esitetty video jossa moskeijoiden imaamit antoivat häkellyttäviä ohjeita kotiväkivallan uhrille. Jutun tekivät toimittajat, jotka salaa kuvasivat nämä hölmöt vastaukset hädässä olevalle. Aiheesta kirjoitti hyvän jutun suomen muslimi, kurkkaa täältä.

http://huseinmuhammed.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106090-katsokaamme-me-muslimit-peiliin Juttu sai paljon palautetta, mm linkkejä videoihin, joissa useassa filminpätkässä tulee esiin suuret ongelmat Ruotsissa. Malmössä ja Göteborgissa on molemmissa suuret muslimiyhteisöt, joiden nuoren polven, hyvin ruotsia puhuvat nuoret aiheuttavat suuria häiriöitä. Todellisia ongelmia syntyy siitä, että työttömät nuoret polttavat autoja, kivittävät ja estävät palomiehiä ja poliisi on voimaton. Nämä ilmiöt nostavat aiheellisesti keskusteluun sen, pitääkö Suomessa tehdä kaikki samat epäonnistuneet kokeilut kuin muualla läntisessä Euroopassa on tehty. Näitä nuoriso-ongelmia on raportoitu jatkuvasti Saksasta, Ranskasta, Hollannista ja muualta.

On todella syytä syventyä tähän ongelmakenttään ja kehittää paremmat menetelmät mamunuorten sulattamiseksi yhteyskuntaan. Mutta miten se tehdään, kun nyt on jo suuria ongelmia saada suomalaisnuoret mukaan yhteiskuntaan. Nuorison työttömyys, opiskelun keskeytys ja syrjäytyminen on jo nyt suuri ongelma. Miten sitten voitaisiin hallita monin verroin vaikeampi ryhmä, huonosti koulutetut ja kielitaidottomat tulijat. Jokin tuore selvitys on todennut, että Virosta ja Venäjältä tulevat nuoret pärjäävät huomattavasti paremmin kuin arabitaustaiset ja varsinkin muslimit.

Monissa maissa on törmätty tosiasiaan, että maahanmuuttajaperheiden äidit jäävät paitsi kielen oppimisesta, eri syistä. Nämä kielitaidottomat äidit sitten pakostakin ylläpitävät kotimaan tapoja ja ajattelumalleja, luonnollisesti. Nuorille tuottaa ongelmia joutua kulttuurien törmäyskohtaan, kun kotona vallitsee ihan eri meininki kuin koulussa tai jengissä. Musa, muoti ja muu kaupallisuus luo paineita ja äitimuori painostaa toiseen suuntaan, isän tukemana. Lopputuloksena kerrottiin Saksasta ja muualta ilmiö, että nuoret tytöt naitetaan pakolla kotimaan vanhoille äijille, esim Kurdistaniin, Iraniin ja Turkkiin. Siinä sitä on ristiriitaa riittävästi, eikä helpota veljienkään oloa tämä kulttuurinen soppa. Pojille on aina helpompaa seurustelu lähes normaalisti länsitapaan, mutta tytöt ovat vaikeuksissa.

Sitten tämä paha olo puretaan ympäristöön. Muistetaan vaan muutaman vuoden takaisia suuria mellakoita Pariisin esikaupungeissa. Näistäkin asioista on syytä avoimesti keskustella eikä heitellä syytöksiä niitä vastaan, jotka varoittavat ongelmista. Hallinnolla, viranomaisilla on aika huonot eväät hallita tilanne, jäljet pelottavat. Kun talous nyt näyttää tiukkenevan, työttömyys lisääntyy, huono-osaisuus kasaantuu. Kun siihen lisätään sytykkeeksi rotu-, uskonto ja kielierot, on kasassa valmis sotku jota on tosi vaikea hallita.

Työvoimahallinto on niin jäykkä ja säännöt kankeat, että kielen opiskelua vaikeutetaan hölmöillä säännöillä. Perhepiiristä tiedän tapauksen, että kortisto panee ihmisen karenssiin, jos hän menee kielikurssille. Järki sanoo että työllistyminen on kiinni ennen kaikkea juuri kielitaidosta. Pitäisi tukea kielen oppimista, eikä vaikeuttaa sitä byrokratialla. Kansalaispalkka toimisi tässäkin hyvin helpotuksena.

Kaakkuri ja paviaani

Luin kiinnostavan kirjan MELKEIN IHMISIÄ joka kertoo alaotsikkonsa mukaan matkasta paviaanien maailmaan. Kirjoittaja Shirley C. Strum vietti toistakymmentä vuotta Keniassa tarkkaillen paviaaneja Afrikan hautavajoaman alueella, lähellä Masai Maran kansallispuistoa.

Viehätyin tarinasta niin, että illalla meni nukahtamisvaihe usein ohi, kun vaan luin paviaanien käyttäytymisestä ja elämästä.

Kirjan lopussa on esimerkkejä muistiinpanoista, joita tutkijat käyttivät tekemällä tarkkoja muistiinpanoja lauman toimista. Paviaaneille annetaan nimet, jotta niistä saadaan merkinnät luonnollisemmin ja siten selvitettyä perhesuhteet. Onhan nimeäminen inhimillistä, mutta se antaa myös kirjaan hienon kehyksen. Eihän olisi mitään kiinnostavaa lukea paviaanista b3, mutta kun emon nimi on Peggy ja poikasen Phoebe, saa tarina lisää kiinnostavuutta.

Tutkija saavutti ihan uusia tuloksia paviaanien käyttäytymisestä, mutta ironista oli, että kun hän järjesti konferenssin kollegoilleen, hänen selvityksiinsä ei uskottu. Mutta sitten muutaman vuoden päästä hänen tuloksiaan alettiin varastaa lähdettä mainitsematta. On tosi raakaa ja hävytöntä kilpailu myös tiedemaailmassa. Muistuttaa politiikkaa.

Loppuvaiheessa seuratuille paviaaniryhmille tuli pakollinen muutto syrjemmälle, sillä laaksoon ilmestyivät Kenian ”alkuasukkaat” viljelemään juuri sitä kolkkaa, jossa paviaanit olivat eläneet ikiajat. Muuton suunnittelu, toteutus ja loppuseuranta oli kiinnostavaa luettavaa.

Seuraavaksi tartuin tuoreeseen Tuomo Björkstenin KAAKKURIN TARINAAN. Todella upein kuvin höystetty kirja kertoo kaakkurin tarinan. Lintu on hyvin vanha laji, ollut olemassa jo dinojen aikana. Kirjassa kerrotaan kuvin ja hauskan kepeällä tyylillä myös ihmisen ja luonnon kohtaamisista sekä pesälammen muista eläimistä.

Itse olen kokenut lintukirjan selostuksen mukaan kuikka-kaakkuri-tapahtuman. Linnut ovat ”serkkuja” ja jopa KOTIMAAN LINNUT - kirja alkaa yhteisjutulla serkuista, joiden lähes ainoa selvä ero tuntomerkeissä on kurkun väri. Kuikalla kaulalappu on musta ja kaakkurilla ruosteenpunainen. Tapahtuma jota Mustalammella Kesälahdella todistimme, osoitti konkreettisesti sen, miten lammen vesi sameni suo-ojituksen seurauksena. Kuikka pesiin kirkkailla lammilla mutta kaakkurille kelpaa jopa suolampi. Osaselitys varmaan on se, että pesälampi on kaakkurille poikasten turvallisuuden vuoksi mahdollisimman vaikeassa maastossa petojen varalta.

Kalat poikasten ruokkimiseen ja kaakkurin omaankin kurkkuun saalistetaan isommilta järviltä, kirkkailta vesiltä. Tutkijat ovat selvittäneet, että kaakkuripari voi lentää jopa 9 km yhteen suuntaan muonaa hakemaan. Aika urakka lentää vain yhden sintin saamiseksi poikaselle 18 km! Kalan pitää nimittäin olla aluksi hyvinkin pieni, jotta poikanen sen pystyy nielemään.

Upein kuvin kirja kertoo poikasten kehityksestä ja lentoon lähdöstä. Monet vaarat uhkaavat vesilintujen poikasia. Vainoojana voi olla lokki, supi tai minkki, joka hävitti lammelta telkänpojat. Myös ihminen toimillaan saattaa tuhota pesinnän, sillä kuikka ja serkkunsa ovat pesimisen aikaan hyvin arkoja ja varovaisia. Ilmeisesti onnistuimme vuosia elämään niin siististi mökillä, että pesintä onnistui joka vuosi. Mustalammella peri ensimmäisinä vuosina kuikkapari, mutta veden laadun heiketessä pesijäksi vaihtuikin kaakkuri. Lammen vesi oli sitten vuosien turvevalumien jäljiltä niin humuspitoinen, että aina uinnin jälkeen piti ottaa suihku kaivovedellä. Se taas hoidettiin ämpärillä, jonka vesi piti ensin lämmetä auringossa. Niinpä aikuisten uiminen jäi aika vähään.

Vesilinnun poikaselle on kova suoritus lähteä ensilennolle ottaen vauhtia juosten vettä pitkin. Muilla lintujen poikasilla se ensilento on usein vain pudotus pesästä maahan, joka onnistuu huonommallakin lentotaidolla. Saimme monesti seurata tiaisen, västäräkin, leppälinnun ja kirjosiepon pesintöjä pöntöissä. Kerran västäräkki keksi rakentaa pesänsä kalasavustamomme eli rantagrillin seinälle jääneeseen kattilaan. Yritin väsätä västäräkille sopivia hyllyjä rakennusten räystäiden alle, mutta se tyytyi mieluummin lautakasaan, kuin minun virityksiini. Yhtenä keväänä pääsin seuraamaan käenpojan kasvatusta pajulinnun pesässä. Olin ostanut 4H nuorten tekemiä pönttöjä, joista yhteen oli lipsahtanut liian suuri lentoaukko. Leppälinnulle sekin kelpasi ja kun oli reilu suuaukko, mahtui käki munimaan sinne. Kun käenpoika sitten lähti pesästä, se räpiköi parikymmentä metriä pusikkoon, jossa leppälintupari sitä vielä ruokki yhden päivän. Seuraavan aamuna loispesijä oli häipynyt.

Myöhemmin sattui kivasti, että käki lensi yli pihan ja kukkui mennessään. Siksi satuin taivaalle katsomaan ja havaitsin, että käen poikahan siellä paineli isänsä perässä. Mietin miten käki oppii sukunsa elkeet eikä leimaudu kasvattipesänsä tavoille. Täytyy olla vahvat geenit, että moinen toisten hyväksikäyttö periytyy. Mistä johtuu, että taas tuli mieleeni poliittiset broilerit.

Tänä vuonna julkaistu kirja oli uuden oloinen ja saatoin olla ensimmäinen lukija. Varmuudella en viimeinen!

Savea ja ruokoa

Jouduin puolivahingossa saviyhdistyksen hallituksen varajäseneksi ja viime viikolla olikin kokous, johon osallistuin. Hommat hoidetaan sivistyneesti skypessä, joka oli mulle uusi kokemus. Pelittää ihan hyvin, mutta vie enemmän aikaa kuin nokikkain-kokous, sillä puhis joutuu usein varmistelemaan että kaikki saavat sanoa sanottavansa ja ovat yhtä tai eri mieltä. No, näissä harrastusyhdistyksissä aika usein päästään nopeasti yksimielisyyteen. Vaikka kyllä tässäkin jotakin asiaa tarkasteltiin monelta kantilta. Menettelytavatkin oli puntarissa. Saviyhdistys menee eteenpäin ja levittää uskoa savirakentamiseen. Kesän aikana on ainakin kolme isompaa tapahtumaa, joista saa tietoa saviry.fi sivulta. Yhdistys julkaisee ”pääskynen” lehteä, jatkossa vain netissä. Minulta meni hetki ennen kuin tajusin yhteyden.

Minun ”panokseni” yhdistyksen hommiin jää vaatimattomaksi, sillä olen vain savirakentamisesta kiinnostunut harrastaja. Mutta siitähän se motiivi sitten syntyy ja voi johtaa joskus hyvinkin konkreettiseen hankkeeseen Minulla toteuttamista odottaa talon rakennushanke, jossa savella on pienehkö, mutta tärkeä osuus. Opin aikanaan J-P Riuttamäeltä ekologisen RAKentamisen ja ASumisen yhdistys RAKAS ry:ssä erään perusasian. Saven ilmankosteutta tasaavan ominaisuuden vuoksi polttamattomia savitiiliä kannattaa suosia talon sisällä. JP muurasi itse taloonsa parin kylpyhuoneen seinät savitiilistä. Koko KH:n runko oli eristetty muusta rakenteesta ja varustettu tiilen korkuisella kynnykselläkin. Siitä kynnyksestä sukeuti keskustelu, jossa pohdin esteettömyyden merkitystä. JP oli ratkonut asian jonkinlaisella luiskalla, mutta epäilen sen toimivuutta. Saviseinien tehtävä on imeä itseensä liika kosteus suihkun ottamisesta ja muusta kosteasta touhusta kylppärissä. Saunaa niissä ei ollut, mutta sama logiikka pätee siinäkin. Savi imee ja luovuttaa kosteutta tehokkaasti ja pitää asunnon ilmankosteuden miellyttävänä, noin 45% luokassa.

Minun talohankkeessa on asia ratkottu siten, että kylpyhuoneen sisäseinät rakennetaan kosteutta kestävästä levystä ja laatoitetaan normaalisti. Puurungon koolauksen väliin sitten muurataan raakasavitiilistä seinät, joita ei käsitellä ulkopinnoilta mitenkään. Tai jos osaamista ja intoa riittää, niihin seiniin voi sitten taiteilla savesta mitä tahansa.

Olen Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa vieraillut ekokylissä ja eräässä kohteessa oli upea ruokokattoinen iso talo, jonka seinät oli tehty savitiilistä. Sisältä seiniin oli luotu hienoja taideteoksia. Oli kuulemma olleet asukkaan taiteilijaystävät asialla. Talossa oli muitakin upeita, puisia yksityiskohtia ja kovin pelkistetty keittiö. Tiskipöytänä vanha puupöytä. Sisällä olleen kuivavessan ulkopönttökin savesta.

Saviyhdistykselle olen tarjonnut ideaa tehdä opintomatka Luxoriin, jossa pääsee todella lähelle savirakentamista ja savitaloja. Asuminen voisi olla savihotellissa ja sillä reissulla voi tutustua maailmankuulun arkkitehdin Hassan Fathyn töihin, joita on Luxorissa useita ja hyvin merkittävä nuoruuden kokeilutyö, kokonainen kaupunkikortteli eri toimintoineen. HF on suunnitellut useita savisia rakennuksia eri puolille maailmaa, useampia moskeijoitakin. Netistä löytyy paljon tarinaa, hiukan eri nimiversioin: Fathy, Fathi.

Ekotaloihin voi rakentaa katon useilla eri tavoilla ja materiaaleilla. Maria Nordin on suunnitellut Saloon savitalokylän, jossa on tavoitteena tehdä katot järviruokoisena. Itse tavoittelen katoksi vihersellaista. Äskettäin selvisi että ainakin maksaruohokatto on saanut palosertifioinnin, joka kelpuuttaa sen jopa kyljittäin rakennettujen talojen katoksi. Vihdissä on jo jouduttu rakennustarkastuksen kanssa hakaukseen, jonka vuoksi tämä asia pitää penkoa pohjia myöten. Joka tapauksessa maksaruohokaton pohjamaa on niin mineraalipitoista, että se ei syty millään. Lisäksi maksaruoho on ainavihreä, siis hyvin sitkeä ja kestää pitkiä kuivakausia. Siitä johtuen se on paloturvallinen, vihreä kasvipeite hiekkaisella maalla ei syty eikä pala.

Tämä järviruoko on ollut perinteinen kattomateriaali vuosisatoja kaikkialla Pohjois-Euroopassa. Vahvaa osaamista ja upeita esimerkkejä löytyy Englannista, Hollannista, Tanskasta, Virosta. Meillä homma on osattu aikanaan, mutta nyt osaaminen on kadonnut ja lähimmät osaajat ovat Virossa. Muutama katto on viime vuosina meille rakennettu, upeimpana esimerkkinä Biolanin pääkonttori, josta saa kuvia netistä. Vihdin Selkiin rakennettiin virolaisten toimesta Hujasen taloon upea ruokokatto viime kesänä.

Saviyhdistykseen kuuluu monia ruoko-osaajia ja heiltä saa opastusta, jos idea kiinnostaa. Ruokojuttuja edistää myös oma yhdistys ja alaa kehittää Turun AMK:n piirissä pyöritettävä ruokohanke, Googlaile. Hanke on laatimassa ruokokatoista RT-korttia, joka helpottaa kamppailua rakennustarkastajien kanssa. Sama ilmiö kuin viherkatoissa, tietämättömyys saa aikaan ylireaktioita ja palopelkoa. Ruoko ei syty helposti, sillä se sisältää paljon mineraaleja, jotka antavat sille myös vuosikymmenien keston. Koitappas vaan sytyttää järviruokoa palamaan, ei onnistu.

Kaivokset

Talvivaara ja Raahen alueen kultakaivos puhuttavat. Uutisissa puhutaan melkein joka päivä kaivosteollisuuden aiheuttamista ongelmista. On yleisesti tuomittu se, että löperöt laita sallivat kaivosten saastuttavan luontoa.

Törkeintä hommassa on se, että maaperän arvokkaat mineraalit ryövätään kansainvälisen kapitalismin toimesta. Eli voitot ja mineraalien teolliset hyödyt menevät ulkomaille ja kaikki paskat jätetään suomalaisten murheeksi.

Tämä muistuttaa sitä toimintaa, jota öljyä poraavat yhtiöt harjoittavat köyhissä kehitysmaissa. Shellin menetelmät on laajasti tuomittu, mutta parannusta ei ole näköpiirissä. Nigeriassa miljoonat ihmiset kärsivät öljyputkien vuodoista, öljysaasteista meressä ja Nigerjoen suistossa. Kymmenet tuhannet kalastajat ovat menettäneet toimeentulonsa kymmeniksi vuosiksi.

Nyt on Shelle aloittelemassa öljyn poraamista Alaskan herkällä rannikolla, jota paikalliset vastustavat, kuten kaikkialla tapahtuu. Öljyvahingon sattuessa ei ole mitään keinoja korjata vuotoja pois jään seasta, sillä jäät kattavat porausalueen suurimman osan vuodesta. Siksi siellä tarvitaan jäänmurtajia, joista yksi on vuokrattu Suomen valtiolta. Juristit ovat jopa epäilleet että vahingon sattuessa voidaan Suomeltakin vaatia korvauksia, koska siellä pyörii meikäläistä kalustoa. Saman tapainen prosessi on menossa Mexiconlahden onnettomuuden jälkeen. Siellä vaaditaan korvausta kaikilta, jotka ovat olleet hommassa mukana.

Radion ohjelmassa kerrottiin, miten Norjassa ja Kanadassa on tiukempia säännöksiä ja lakeja. Kuulemma Norjan valtio pidättää itselleen 51% kaikkien kaivosten omistuksesta. Siinä on terve ajatus ja fiksi malli. Yleisesti ajatellaan, että maan maaperä, ilmatila ja merialue kuuluu suvereenisti maan omaan valtaan. Miksi Suomen maaperää annettaisiin muiden käyttää mitättömillä korvauksilla. Tässä kohtaa täytyy myöntää että Pekkarisella on oikea ajatus, mutta sitä ei ole oikein ymmärretty. Tietysti kyse on rahasta ja siitä onko Suomen valtiolla varaa sijoittaa uusiin kaivoksiin.

Norjalla on varaa, sillä maailman rikkaimpiin kuuluva maa on viisaasti sijoittanut öljytuistaan ison osan rahastoihin, joilla varallisuutta siirretään tuleviin tarpeisiin. Samaan tapaan pitää Suomessakin toimia eikä antaa metallirikkauksia lähes ilmaiseksi kaiken maailman tuuliin. Olisiko mahdollista asettaa laissa uusia ehtoja sille, että kaivosoikeuksia hakeva saa luvat, kunhan luovuttaa kaivoksen omistuksesta sen 51% Suomelle. Jos Norja voi, miksei Suomi? Sen omistuksen voisi sitten maksaa kaivoksen tuotoista, sitä mukaa kun tuottoja kertyy eikä kaikkea tarvitsisi heti latoa pöytään.

Maailmalla kasvanut malmibuumi johtuu suurelta osaltaan siitä, että Kiina on kahminut itselleen omistuksia ympäri maapallon. Se on ostanut kaivoksia ja kaivausoikeuksia joka maasta mistä on saanut. Nyt Kiina hallitsee kaikkia tärkeitä ja harvinaisia maametalleja. Niitä on 17 eri laatua, ja kaikkia tarvitaan nykyajan vehkeissä. Kun Kiina hallitsee raaka-ainevaroja, se voi sanella hintoja ja säädellä saatavuutta. Kiina on ostanut kokonaisen vuoren Chilestä, pyrkinyt kaivosten omistajaksi Australiassa ja onnistunut kaappaamaan monien kehitysmaiden malmien tuotannon Afrikassa ja Aasiassa. Eteläinen Amerikka on samoin kovan kiinnostuksen kohteena metallimarkkinoilla.

Surkuhupaisaa on, että vain kymmenien vuosien jaksolla suomalaisella Outokummulla oli näppinsä välissä monessa maassa kaivostouhuissa, omistuksia ja osuuksia monissa kaivoksissa. Kaikista on luovuttu ja keskitytty vain teräkseen ja sen komponentteihin. Outoteck osaa kaivostekniikan ja on kehittänyt monia uusia menetelmiä malmien esiin saamiseksi. Nyt sekin osaaminen palvelee ulkomaisia firmoja, kun kaikki Suomenkin kaivokset ovat ulkomaisessa omistuksessa, Talvivaaraa lukuun ottamatta. Mutta ei siitäkään ainoasta voi olla ylpeä tai edes tyytyväinen. Karmea floppi on se hanke ollut, toiveikkuudesta epätoivoon.

Yksi karmea esimerkki maaperän esiintymien hyötykäytöstä on Kanadassa. Siellä kaivetaan öljyhiekkaa eli veden avulla maaperästä irrotetaan öljyä. Menetelmä vaatii paljon vettä, joka sitten jää puhdistamattomana saasteeksi suuriin altaisiin. Menetelmä vaatii myös höyryä eli energiaa. On todella tyhmää käyttää sähköä jotta saadaan öljyä! Näin aiheesta tehdyn videon hiljattain. Karmeaa luonnon hävitystä laajoilla alueilla, kymmenien neliökilometrien alalla. Niillä seuduilla ei tule vuosiin kasvamaan mitään eikä lintuja tai eläimiä voi siellä elää. Tuho on niin lopullinen, ettei ole toivoakaan luonnon toipumisesta satoihin, ehkä tuhansiin vuosiin.

Amerikassa ja Kanadassa on mainarit touhunneet pitkään ja ehkä siellä osataan lait ja säätely paremmin, ainakin radiojutun mukaan. Mutta sitten tämä öljyhomma on tyritty kuitenkin, kummallista. Kiinahan on varsinainen takapajula niiden laittomien hiilikaivostensa osalta, joissa tapahtuu jatkuvasti isoja onnettomuuksia. Luin jostakin että vuosittain kaivoksissa kuolee tuhansia kiinalaisia.

Rahaa elämiseen on saatava vaikka olisikin henkeään kaupalla. Raaka yhteiskunta.

"Kuka haluaa puhua paskasta?" sanoi Water, Sanitation and Hygiene –aloitteen toimitusjohtaja Frank Rijsberman viime viikolla vuoden 2012 Global Water -huippukokouksessa.

http://maailma.net/blogit/paskasta_puhuminen_on_edelleen_tabu

Bill Gatesin säätiö on rahoittanut suuriakin hankkeita sanitaation piirissä. YouTubessa katsoin videon joka kertoo kulttuurin aiheuttamista esteistä vessa-asioiden hoitamisessa. http://www.youtube.com/watch?v=fdwvuTrycYU&feature=share

Kun uskonnot, vanhat perinteet ja oppimattomuus, ovat este sille, että paskasta yleensä voi edes puhua, ollaan suurissa vaikeuksissa.

Huono ymmärrys bakteerien merkityksestä, käsihygieniasta ja pöpöjen kulkeutumisesta estävät kunnon vesihuollon rakentamista.

Juha Vakkuri kirjassaan ”Afrikan poikki” kertoi muutaman esimerkin siitä, miten kulttuuriset tavat ja perinteet estävät länsimaisten hyvää tarkoittavien ”latriinien” eli huussien käyttöä. Kaikenlaiset kunniakäsitykset johtivat esimerkiksi jossakin Afrikan maassa sellaiseen hullutukseen, että huussin avain piti aina hakea kylänvanhimmalta. Eihän sellaista huussia sitten kukaan käyttänyt. Huusseja ei kannata rakentaa, jos niiden käyttöön ei anneta koulutusta. Mutta ennen puuhaan ryhtymistä, pitäisi osata kaivaa uskomusten, perinteen ja tapojen viidakosta käytön todelliset esteet. Vasta sitten kannattaa jotakin rakentaa, jos voidaan varmistua ettei kyläpäällikkö lukitse huussia ja pidä avainta itsellään. Eihän kukaan sitä kehtaa hakea, jos paskalla käynti on muutenkin tabu.

Monessa maassa, kuten Mosambikissa on vuosittain tulvia. Laajat tulvat ja korkeat vedet tietysti silloin peittävät myös huussit ja muuta ratkaisut, mm aika yleisesti käytetyt jätekuopat. Vesi sitten tehokkaasti levittää pöpöt laajalle. Tulvien aikainen ja jälkeinen vesihuolto onkin suuri ongelma ja on tärkeää löytää asiaan ratkaisuja.

Yksi sellainen on tanskalaisten kehittämä henkilökohtainen ”juomaputki” jonka läpi imetty vesi puhdistuu tehokkaasti. Samasta on perhekäyttöön isompi versio. Nyt niitä jaetaan vesipulan alueille, joka mahdollistaa että jopa kuralammikosta voi juoda. Pillin hinta vaan on törkeä, 30€ joten sitä ei ole köyhillä asukkailla mahdollista itse hankkia. Valitettavasti suomalaisten vuosia sitten tekemä keksintö asiassa ei ole päässyt esille. Kokeilin sellaista litteää laatikkoa jo kai 20 v. sitten. Siinä oli sama periaate, tiheä suodatin joka poistaa vedestä suurimman osan pöpöistä, jopa bakteereja, jotka ovat vaikea kohde pienuutensa vuoksi. Tanskalaiset taas ovat parempia markkinoimaan ja saaneet nyt länsimaiset rahoittajat ostamaan kalliita, ja samalla arvokkaita vehkeitä Afrikan lasten pelastamiseksi.

Ostin tuoreeltaan LIKEN julkaiseman ”Paskakirjan” jonka ovat kirjoittaneet Taro Korhonen ja Miika Nousiainen 2007. Kirjan sisällysluettelo kertoo aiheesta paljon: Paska sanana, paskan synty, sen tuho, historiaa, paska ja raha, p+me, p taiteessa ja kaikkea humoristisesti käsiteltynä. Paljon ovat asiaa pojat pyöritelleet noin 300 sivulla. Suosittelen, vaikka epäilen löytyyköhän joka kirjastosta. Minulta saa lainaksi.

Vanhat kulttuurikansat ovat osanneet käyttää ihmistuotostakin karjanlannan ohella hyödyksi viljelyssä. Kulttuurikansoiksi voidaan sen perusteella lukea suomalaisten ohella kiinalaiset ja japanilaiset, jotka ovat asian ymmärtäneet. Mutta vanhat roomalaiset jo osasivat mokata asian ja kehittivät ajatuksen kuljettaa sontaa veden voimalla. Aluksi se tietysti kuskattiin mereen jokien kautta. Niin tekevät vielä belgialaiset barbaarit, kun johtavat kaikki jätteensä Brysselistä puhdistamattomina kaupungin läpi virtaavaan jokeen ja edelleen mereen. Samaa hölmöyttä harjoittivat britit vuosisatoja Thamesin kautta. Mutta kaupungeissa suomalaiset lähtivät mukaan samaan typeryyteen noin 1900, vaikka siihen asti oli olemassa järkevä järjestelmä viedä paska pelloille.

Vesiklosetti on surkea idea. Katso Huussiseuran sivuilta hyvät neuvot luopua siitä, sillä tekniikat on olemassa. Eikä ole vaikeaa!

kovan luokan retkisuoritus, jolle nostan hattua. Seuraan kaverin retkiä netissä.

http://rotuaari.vuodatus.net/

Savimatkan luonnos 

Savirakentaminen lienee kehittynyt alunperin Egyptissä, sillä Niilin muta on suoraan oikeassa suhteessa hiekkaa ja savea. Siihen on löytynyt omasta takaa karjanlantaa tuomaan sitkeyttä. Aurinko on aina ollut tarpeeksi kuivattamaan savitiilet nopeasti. Kun tätä osaamista on vuosituhansia kehitetty, ei ole ihme, että jossakin Jemenissä on sikäläinen ”Manhattan”, tiheä tiivis kaupunki ollut pystyssä yli tuhat vuotta. Korkeat 4-5 kerroksiset savitalot ovat kestäneet asumista vuosisatoja hyvin ja paikka on edelleen asuttu. http://www.greenprophet.com/2011/12/yemen-clay-towers/

Tätä perinnettä lähti kehittämään kuuluisaksi tullut ja palkittu egyptiläinen arkkitehti Hassan Fathy http://en.wikipedia.org/wiki/Hassan_Fathy Hänen varhainen suurtyönsä, pikkukylän siirtoon tähdännyt suurkortteli Luxorin länsirannalle, New Qurna, on nyt uhanalainen. Teknisesti alue on säilynyt kohtalaisesti, mutta sitä uhkaa pohjaveden nousu. (Jonka perussyy lienee Niilin patoaminen) Alue on Unescon suojelukohde, sisältäen kulttuurikeskuksen, moskeijan, basaarikujan ja asuintaloja, joihin useimpiin pääsee tutustumaan oppaan kanssa.

Matkan keskipiste on LUXOR ja sen west bank, jossa sijaitsevat merkittävät muinaismuistot ja näiden kivisten temppeleiden lisäksi paljon savesta rakennettua. Savilattiat, useat savitalot, leivinuunit, savitalokortteli, savinen kauppa, jossa tarjolla tyrkyttämättä hienoja käsintehtyjä matkamuistoja lasista, keramiikasta, nahasta, kankaista. Kiintein edullisin hinnoin kuten myös paikallinen reilun kaupan myymälä. Niissä voi käydä vaikka ei tykkäisi tinkiä hinnoista, jota basaarissa joutuu tekemään.

Pääsemme seuraamaan savitalon korjausta ja keskustelemaan paikallisen ”rakennusmestarin” kanssa. Näemme savitiilestä tehtyjä holvi- ja kupolikattoja ja saamme opastusta vastaavien rakenteiden tekemiseen.

Alueella voi liikkua oppaan kanssa tai omin nokkinensa kävellen tai fillarilla. Englannilla pärjää kaikissa kohteissa, mutta asiantuntevaa egyptologia voidaan käyttää oppaana. Tarjolla on Tutankhamonin haudan löytäjän Carterin talo, haudanrakentajien kylä, mahdollisuus tutustua kaivauksiin arkeologin opastuksella, lukuisat temppelirauniot, kuningatarten laakso ja kuninkaiden hautalaakso, koptiluostari, naisfaarao Hapsetshutin muistotemppeli ja em. New Qurna.

Majoitus voisi olla savihotellissa tai arkisemmassa edullisessa hotellissa, molemmat kävelymatkan päässä Medinet Habun temppelistä.

Lisämaksusta laivaretki aamuvarhain jokilaivalla Denderan temppeliin, paluu bussilla. Matkaan sisältyy muutama HF-savikohde Qinassa. Hinta noin 70-80€. Mahdollisuus ilmapallolentoon west bankilta, noin 75€. Tai purjeveneellä auringonlasku Niilillä, pikkurahalla.

Matkan paikallisista järjestelyistä, opastuksesta ja kuljetuksista vastaa kokenut kaarti, veljeksistä yksi on matkanjohtaja, toinen egyptologi ja kolmas arkeologi. Isä on työnjohtajana kaivauksilla Memnonin kolossien äärellä. Matka on räätälöitävissä heidän kanssaan. Mm olisi mahdollista järjestää lisäviikko (minimi 4 h) ja sillä 2 pv retki Assuanin patokaupunkiin, jossa on hienoa nähtävää, loistava museo, valoshow temppelissä illalla jne.

Järjestän matkan omakustannushintaan, mutta olen mukana kertomassa mitä tiedän ja oppaana kaupungilla päivällä ja illalla. Arviohinta, jos 12-18 ilmoittautuu on 800€ + lennot. Omatoimisesti porukan pitää päästä Hurghadan kentälle, josta bussi tuo Luxoriin ja sama toisinpäin. Usein on tarjolla edullisia lentopaketteja netissä (Air Finland jne) luokkaa 270-400€ 2-3 kk ennen reissua varattuna. Reittilento Luxoriinkaan ei maksa maltaita ajoissa varattuna. Matka voidaan järjestää helmi-maaliskuussa, jolloin ilmat suosivat.

Kiinnostuksesta voit kertoa nippe@iki.fi ja saat lisätietoa.

Maapallo kasvaa kokoa!

Olen monelta taholta kysynyt, mistä johtuu että järjestään kaikki vanhat historialliset rakennelmat joudutaan kaivamaan esiin maan sisältä. Kysymykseeni ei ole vastannut Tieteen Kuvalehti, ei radion ”kysy mitä vain” ohjelma eikä NatGeo. Nyt sitten asia selvisi kirjasta ”elämän kehitys” jonka on julkaissut ylläty, yllätys, TIETEEN KUVALEHTI ! Siis tieto oli olemassa, sitä ei vaan ollut helppoa löytää.

Itse olen pohtinut osaratkaisuna ongelmaan sitä, että avaruudesta tulee koko ajan pölyä ja pieniä hiukkasia isompien tähdenlentojen ohessa. Yksi kumma hiukkanen etenee esteistä välittämättä ihmistenkin läpi ja sitä halutaankin tutkia suomalaisen kaivoksen uumenista, meillä kun kallioperä on stabiili.

Avaruuspöly ja isommatkin murikat ovat koko ajan vaarana ihmisen lähettämille laitteille, säätutkille ja satelliiteille. Eli maapallon pinnalle tulee koko ajan avaruudesta kamaa.

Mutta se varsinainen kasvun selitys on yhteyttäminen, jossa hommassa syntyy joka vuosi yli 250 miljardia tonnia biomassaa, josta maalla elävät kasvit tuottavat puolet ja toisen puolen bakteerit ja levät.

Yhteyttämisessä kasvien viherhiukkaset hyödyntävät auringonvalon energiaa ja muodostavat orgaanisia aineita hiilidioksidin ja veden atomeista.

Prosessi on monimutkainen ja se koostuu lukuisista toisiinsa sopivista biokemiallisista reaktioista. (tämä oli lainaus kirjasta) Monimutkaista on tämä luonnon toiminta ja kovasti kummastelen sitä, että useat tutkijat pitävät oletettavana jonkinlaisen elämän mahdollisuutta muilla planeetoilla avaruudessa. Juuri luin uutisen, jossa todettiin elämälle soveliaita taivaankappaleita olevan toistasataa, kiertäen yhtä montaa pientä aurinkoa.

Tietenkään ei ole todennäköistä, että niillä kaukaisilla palloilla syntyisi jotakin samanlaista kuin maapallolla on kehittynyt. Ei varmuudella törmätä ihmisen kaltaisiin kulkijoihin. Voipi olla että jonkinlaista levää tai elävää limaa löytyisi, jos sinne asti jokin tutkimuslaite saataisiin lähetettyä. Mutta ne möykyt eivät kyllä soita musaa tai täytä veikkauskuponkeja! Enkä tällä tarkoita mitenkään ihailla nykyihmistä, joka on Telluksen turma.

Pohdintani näistä jostakin salaperäisesti ilmestyvistä maakerroksista, jotka lähes aina peittävät muinaismuistot, virisi kun Espoossa kaivettiin toissa ja viime kesänä esiin 1600-luvun kyläkeskus. Siitä oli tiedossa aika tarkkoja faktoja, sillä kylä oli hylätty (ilmeisesti pakosta?) kuninkaan kartanon muodostamisen yhteydessä. Kerran satuin kuulemaan radiosta ohjelman joka selosti Turussa esiin kaivettuja kaupungin vanhoja jäännöksiä. Siinä ohjelmassa tutkija yritti selittää samaa kysymystä sillä, että kaupunkia rakennettaessa aina paikalle tuodaan lisää materiaaleja muualta. Heti ajattelin, ettei selitys voi päteä! Eihän kukaan vuosisatoja sitten ole voinut raahata metrikaupalla maata Turun keskustaan laajalle alalle. Miksi ja miten kukaan olisi sellaista tehnyt?

Vaikka on sitä aikoinaan tehty isoja maansiirtoja ihan käsityönä lastaten ja hevosvetoisesti. Vihdin kirkonkylän ”uuden” kirkon liepeille rahdattiin ilmaisina päivätöinä tuhansia hevoskuormia soraa joskus 1700-luvulla. Pitihän kirkon ympärille saada hautausmaa! Ja kun paikalla ei sattunut olemaan maata luonnostaan, sitä tuotiin. Olivat kovaa porukkaa vanhat vihtiläiset torpparit. Eihän mokomaan hommaan tarvinnut ökyisäntien ryhtyä, riitti kun pani torpparit velvoitetöihin.

Näistä muinaisten kaupunkien esiin kaivamisista on usein kuvia. Mieleeni on jäänyt kuvat monien kymmenien metrien syvyisistä montuista, jotka on kaivettu Turkissa. Kaivaja-tutkija on vakuuttunut että on löytänyt muinaisen Troijan rauniot. Huvittavaa on että niitä ”Troija” raunioita väitetään olevan ainakin kolmessa paikassa. Turismin tarpeita varten kehiteltyjä juttuja.

Yleensähän kaikkialla, myös Suomessa, tutkijat voivat päätellä monia asioita maakerrostumista, niiden väristä ja koostumuksesta. Ei tarvita edes esinelöytöjä, kun tutkijat jo kasaavat todisteita ja faktoja, hiilestä, luusiruista, siitepölystä ja ruukunpalasista. Aika vesseleitä nämä tutkijat. 

Ihminen muuttaa maailmaa

Tarjoan tässä linkin, jonka takaa löytyy tietoa muutoksista Lähi-Idässä. Muutokset todistaa NASAN valokuvasarjat. Niistä käy selvästi ilmi, että ihmistoiminta on ollut voimakasta.

http://www.greenprophet.com/2012/05/humans-devour-earth-250-years/

Video näyttää ilmaston muutoksen 250 v ajalta, itse video on vain 3 minuuttia.

http://www.globaia.org/en/

Japani sulki viimeisen atomivoimalan 5.5.2012.

tätä viimeistä ryhdyttiin ajamaan alas lauantaina. Japani jää ilman ydinenergiaa ainakin joksikin aikaa ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun. Minä toivon että jää ilman ydinvoimaa ikuisesti.
Tomarin voimalan kolmosreaktorilla tehdään huoltotöitä, joiden on määrä kestää runsaat pari kuukautta. Sen jälkeen reaktori voidaan ottaa jälleen käyttöön, mutta yhtään väliaikaisesti suljettua reaktoria ei ole käynnistetty sitten Fukushiman ydinonnettomuuden.

Japanilla on kaikkiaan 54 ydinreaktoria, jotka tuottivat noin kolmanneksen maan sähköstä ennen onnettomuutta.

Pääministeri Yoshihiko Noda on esittänyt kahden reaktorin käynnistämistä Länsi-Japanissa, koska sähköntarve kasvaa entisestään kesällä.

Kirjoitin aikaisemmin jutun http://www.greenprophet.com/2012/03/setsuden-energy-japan-nuclear/ siitä, miten japanilaiset ovat ihan porukalla vähentäneet sähkönkäyttöään. Sille on tämä oma sanakin Setsuden.

Lihan ja maidon tuotanto saastuttaa ilmastoa. Lehmien märehtiminen on syy, joka synnyttää metaanipäästöjä. Toinenkin mekanismi vaikuttaa ilmastoon, nimittäin lehmien osuus Kalifornian savusumun synnyttämisessä on yhtä suuri tai jopa suurempi kuin autojen, osoittaa tuore tutkimus.

Suuri osa savusumusta koostuu ammoniumnitraattihiukkasista. Ne syntyvät, kun joko autoista tai lehmien ulosteita hajottavista bakteereista peräisin oleva ammoniakki reagoi ilmakehän typpioksidien kanssa.

Tutkijoiden lentokoneella keräämät näytteet osoittivat, että alueen lähes kymmenen miljoonaa autoa tuottavat 62 tonnia ammoniakkia päivittäin, mutta alueen itäpuolella sijaitsevat maitotilat, joissa elää noin 298 000 lehmää, (vrt 10 milj – 300 000 kpl) tuottavat ammoniakkia 33–176 tonnia joka päivä.

Ammoniakkikaasun pitoisuudet maitotilojen yläpuolella ovat sata kertaa suuremmat kuin normaalisti ilmassa.

Tutkimuksesta kertoi Geophysical Research Letters. Kopioin aiheen Hesarista, joka puolestaa imee tietonsa maailman uutislähteistä.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkimus+Lehm%C3%A4t+suurimpia+syyp%C3%A4it%C3%A4+Kalifornian+savusumuun/a1305561362428

Yksi lehmä tuottaa jopa 120 kg metaania joka vuosi. Koko planeetalla on 1,5 miljardia märehtijää. Tämä on todella suuri syy ilmaston muuttumiseen. Metaani on noin parikymmentä kertaa haitallisempaa kuin hiilidioksidi. FORBES lehti raportoi että lihan tuotanto on jo suuri eettinen kysymys, sillä se rasittaa ilmastoa enemmän kuin liikenteen päästöt. Hirveä havainto joka pitäisi lopettaa pihvien syönnin. Hauska esimerkki vaihtoehdosta on kengurun liha jota voi syödä hyvällä omallatunnolla, sillä elikot eivät märehdi. Poronliha on syntinen sekin, mutta porsasta kehtaa syödä.

Nippeleitä nenästä

Meikäpojalla on ollut huolta nenästä koko ikäni. Ensin tietysti finni-iässä, mutta myöhemmin sen toiminnasta hengityksen apuna. Parikymmentä vuotta sitten olin 3 eri kertaa leikattavana polyyppien takia. Se aika tappoi yhteiselämästä kaiken romantiikan, koska äijän hengitys haisi ja suutelot loppuivat siihen. Näihin hengitysteihin ja nenään liittyy sekin tarina, että kun yrittäjällä ei ole varaa eikä aikaa sairastaa, olin jossakin välissä potenut hoitamattoman poskiontelon tulehduksen. Juttu selvisi, kun vuosia myöhemmin tehtiin punkteeraus, jossa ontelot puhdistettiin suolavedellä. Sieltä pullahti esiin vuosia ”kypsynyt” limaköntti, joka oli niin sitkeä, ettei katkennut suuhun kurkkimisessa käytettävällä puulastalla.

Nyt taas on nenäongelma vaivannut kuukausia. Luxorissa arvelimme apteekki-tohtori Aymanin kanssa, että tukkoisuus voisi olla taas ontelotulehdus. Se yritettiin hoitaa antibioottikuurilla, joka ei auttanut. Tohtori totesi, että hoidatat sitten Suomessa loppuun. Seuraava veikkaus on polyypit, mutta kokemuksesta tiedän, että yleislääkäri ei siitä pysty mitään sanomaan. Niin kävi, ei lisätietoa nenään kurkistuksesta.

Ilmoittauduin erikoismiehen jonoon kunnan terkkariin, mutta sehän on toivotonta. Vaikka Nummelan terkkarissa käy spesialisti kerran viikossa, oli kaikki vastaanotot varattuna ja jonossa 18 ihmistä. Kun olen tästä tukkoisuudesta kärsinyt jo viikkoja, petti pinna ja tilasin tohtorin Mehiläisestä. Näin sitten kunta ohjaa yksityiselle! Ja voitot kierrätetään veroparatiiseihin.

Valoa on joskus liikaa

Uudessa kämpässä on ikkunoita joka suuntaan ja näin keväällä aurinko tulvii sisään. Muutenhan se on kivaa mutta kun yritän kirjoittaa läppäriin, aurinko aiheuttaa karmeita heijastuksia ja on ollut pakko kehitellä sille esteitä. Vuokraemännän kätköistä löytyi verhoja ja niitä olen yritellyt virittää. Kehnoin tuloksin, sillä kirkkaus on niin voimakas, että rätit ei pidättele.

Vanhasta asunnosta sain sitten mukaani pari säleverhoa, mutta niiden irrotus kohtasi suuria ongelmia. Niitä on vaikea kuvata, mutta ne ovat todellisia. Juttelin verhot asentaneen kaverin kanssa, joka muisteli että hänelläkin meinasi konstit loppua. Jollakin erikoistyökalulla hän sai asennuksen hoitumaan, mutta minulla ei niitä ole. Naurettavaa, mutta parin verhon irrottamiseen jouduin pyytämään kaveria apuun. Maksaakin jotakin. Ehkä sen jälkeen pystyn helpommin jatkamaan juttujen tekoa. Tämä kun on koukuttanut tekijänsä. Blogistan on uusi vahva ilmiö maailmalla.

Sain exältä loppurullan muovista, joka estää laatikossa pikkukamojen, lusikoiden, kauhojen yms luistamisen lootan perälle, vaan ne pysyvät näkysällä. ( Ikean keksintöjä) Suikaleet piti ampua nitojalla koviin reunoihin, kun pohjalla on vain ohut levy. Nyt toimii.

Johdotus

Johtojen määrä nykyihmisellä on ihan tajuton. Kännyyn, kameraan, telkkaan, digiboxiin ja kaikkiin liittyy tajuton määrä johtoja ja latureita. Niiden hallinta on toivotonta. Nyt niitä pyörii pöydillä ja hyllyillä, eikä kaikista jaksa pitää lukua. Lopuksi niitä kertyy hirveä määrä ja luultavasti kaikki sopimattomia mihinkään. Olen yrittänyt selvitä sotkuista siten, että liimaan uuden laitteen tärkeimpiin johtoihin selityksen, mutta sittenkin jää vielä osa nimettömiksi. Tietenkään minkään vanhan laitteen liittimet eivät sovi uuteen. Siksi on iloittava kansainvälisestä hankkeesta, jota Nokia veti, että laturit ja niiden liittimet olisivat samat kaikilla valmistajilla. Onkohan tulosta tullut?

Nettitikku

Toinen surkeus jota olen jo ehtinyt kiroilemaan, on typeryys mobiiliyhteyden kytkennässä. Jouduin hankkimaan Saunalahden Prepeidin, kun se sattuu olemaan ainoa järkevä mun tilanteessa. Sen kautta kytkeytyminen verkkoon on koominen suoritus. Aluksi en tajunnut sitä typeryyttä, jonka nuoret asioista mitään tajuamattomat insinöörinnulkit ovat keksineet: Yhteyden muodostamisessa EI SAA KAKSOISKLIKATA! Se kun on imeytynyt kaikkien tajuntaa syvälle, on ihan refleksi, niin nämä typerykset ovatkin muuttaneet sen yhdeksi näpäytykseksi. Kaksoisklikkaus siis kumoaa käskyn yhdistää, sillä se toinen klick peruu sen samalla. Voi pyhä yksinkertaisuus näitä nulkkeja, joilta puuttuu kaikki elämänkokemus ja taju siitä, mitä tavallinen käyttäjä tekee. Sen verran tiedän atk-hommista, että tämä hölmöys on ihan kotimaista. Olen ollut menestyksellä testaamassa ja yksinkertaistamassa ohjelmien käyttöä, kokemusta on.

Tästä vanhasta taustasta ja yhteyksistä alaan kertookin hauskasti se, että siivotessa vanhoja papereita, tuli käteen käyntikortti, jossa oli nimi HANNU KAILAJÄRVI. Olen siis ollut tekemisissä kolmisenkymmentä vuotta sitten erään välkyn roiston kanssa, joka taikoi ensin Win Capita-pyramidihuijauksen ja sitten itsensä linnaan. ATK-hommista kertoo sekin.

Lisäsurkeus on että nettiyhteys tökkii välillä pahasti. Se käyttää Elisan verkkoa, joka kehuu sitä kattavimmaksi. Nyt perjantain iltapäivänä kesti kaikki toivottoman kauan. Lopuksi yhteys katkesi. Lienee niin, että ip kun kakarat tulee koulusta ja avaavat kotona tietsikan, tulee niin paljon liikennettä, että yhteys menee tukkoon.

Nippeleitä tästä maailmasta

Eräänä iltana tartuin muun puutteessa unilukemiseksi kirjaan ”elämän kehitys” Tieteen kuvalehden kirjasarjasta. Olikin niin kiinnostava, että luin sitä yli normaalin unirajan. Ja sain vastauksen yhteen minua jo pitkään askarruttaneeseen asiaan: Mistä tulee ne maakerrokset, jotka aina peittävät historialliset kaivaukset? Kerron sen lähiaikoina, ole kuulolla!

Rakentelin LUNDIAN hyllyköitä, laatikoita ja ovia. Kiukuttavasti yksi ovi jäi kesken, kun siihen kuuluva, uuden mallisarjan lukko ei suostunut pelaamaan. Kiukuttelin, että miksi niiden on pitänyt luopua vanhasta mallista, joka on kahden palasen kokonaisuus ja kiinnitys yksillä ja samoilla ruuveilla, 4 kpl. Nyt tässä uudessa saranassa, jonka perusteluna kaiketi on se, että koko juttu menee piiloon oven taakse, on 4 osaa, 8 ruuvia, joista 7 on eri mallia. Tässä hienossa viritelmässä yksi ruuvi jumitti kierteistään ja hommaa ei saanut valmiiksi.

Ruuvi oli niin erikoinen, ettei sitä missään rautakaupassa myydä ja siksi oli pakko lähteä sitä hakemaan 35 km päästä Vantaan Varistosta. Ajelin 2 v sitten käymässäni paikassa, ei ollut koko putiikkia. Soitto sinne paljasti, että olivat muuttaneet kehä III toiselle puolelle. Onneksi oli numero kännyssä ja asia selvisi. Kun asiaa selviteltiin myymälässä, oli osaava myyjä heti perillä ongelmasta ja antoi mukisematta koko saranapaketin tilalle. Vielä kämpillä sen kanssa taistelin ja jouduin käyttämään crc-suihketta, ennen kuin ruuvi totteli. Lopulta sain viimeisen oven paikalleen ja kamojen siirtely hyllyihin saattoi alkaa.

Mutta suunnitelmaan sisältyi etsiä sopivat laatikot, joihin sukat ja alusvaatteet olisi mukava pakata ja käyttää. Muista syistä oli asiaa IKEAAn ja sieltä kauan etsin lootia joiden mitta sopisi Lundiaan. Eipäs ollut sopivaa, sillä muuten käypä oli liian syvä. Ikeassa oli taas ihan uusia materiaaleja säilytyslootissa, ovat kevyttä verkkoa?! Honkkarin ja Motoralin kautta etsiminen jatkui Tiimariin, josta ostin sieltä viimeiset pahviset laatikot, 6 kpl hirmuiseen hintaan, 4,50 kpl. Vastaavan kokoisia oli muovisena muualla tarjona 1-2€ hinnalla. Nämä ovat suomalaista aaltopahvia, oikein sopiva koko, kevyt ja hyvä käyttää. Tekstin saa suoraan kylkeen lyijykynällä, ei tarvita teippejä tms. Ei vaan osata meillä markkinointia, sillä lootat voisivat sopia myös Ikean markkinointiin. Ja olisivat taatusti paljon halvempia, ehkä vain 50c?

Aamulla tuli taas iso ”amppari” siis turilas sisään. Arvoitus on miten ne pääsevät sisään, kun ”kaikki” luonnolliset lävet on suljettu. Jo toisen kerran pörriäinen sisälle livahti jostakin. Vai onko mahdollista että olisivat talvehtineet mökissä? Tämä pääsi ulos jatkamaan sukua, toinen löytyi kuolleena.

Nyt on menossa kampanja lähiruuan puolesta ja sitä kannatan. Olin mukana lyhyessä haastattelussa Cittarin ovella, jossa mukava rouva kertoi, että hän on maidontuottaja, ja hänellä on useita tinkimaidon hakijoita, jotka eivät voi juoda kaupan kautta myytävää. Juuri oli otsikko netissä, joka kertoi kohukirjasta joka lyttää täysin maidon pastöroinnin ja muun käsittelyn. Uskon sen viestiin, sillä kaikki käsittely on luonnotonta. Itse olen sen kokenut konkreettisesti siten, että Suomessa olen joutunut käyttämään happosalpaajaa, jota en Egyptissä ollenkaan tarvitse. Siitäkin oli uutinen, että salpaajat vaikuttavat haitallisesti luustoon. Kaikki ongelmat johtuvat (sanoo kaikkien alojen asiantuntija nn) ruuan teollisesta käsittelystä. Sitä pitää vähentää ja palata takaisin terveelliseen ja luonnolliseen lähiruokaan, jopa tinkimaitoon.

Meillä vaan kaupan rakenteet ovat menneet merkillisesti vinoon ja nyt nämä kaksi ketjua hallitsevat kaikkea. Ja me kuluttajat kärsimme, syömme lääkkeitä eivätkä lapsemme lapset kasva terveiksi. Muuton seurauksena selkä alkoi taas jumittaa. Tietysti se sattui viikonloppuna, jolloin vapun takia hoitoon pääsy onnistui vasta viiden päivän päästä. Roope Rinta-Seppälä osaa asiansa. Onhan nuori mies opiskellut 5 v. Lontoossa kiropraktikoksi. Hän käyttää paljon akuneuloja laukaisemaan lihasjännityksiä. Muitakin konsteja löytyy, perinteistä niksautusta, mutta hyvin lempeästi, sekä naputuksia, väristystä koneella jne. Suosittelen Roopea, Kirocenter ja puh 040 708 9291. Maksaa paljon mutta on sen arvoista. Sakullekin juuri alkossa kehuin.

Vihdin kirkonkylällä on jo 16 vappuna järjestetty vappuvaellus. Se on kävely tutuilla kulmilla, mutta yllättävästi polun kaikkina näinä vuosina suunnitellut Hilkka-Maija Virrankoski on onnistunut löytämään uuden näkökulman asioihin ja reittiin. Jonain vuonna oli fokus kasveissa, toisena puissa ja tänä vuonna rantaviivassa. Kirkonkylän liepeillä on kuivattu entinen tulvajärvi ja lintukosteikko Kirjava. Se oli järvi vielä 1956 kartassa, vaikka oli jo silloin lähes umpeen kasvanut. Mutta se toimi hienosti suodattimena puhdistaen Vihtijoen vedet jotka suodattuivat kosteikon ruovikon läpi.

Kun tehosuodatin poistettiin eli vesi johdettiin uuteen uomaan ohi vanhan ”järven”, se johti siihen että laajan valuma-alueen vedet laskevat suoraan Hiidenveteen kuljettaen mukanaan irtoainesta ja ravinteita. Seurauksena järven ruovikko kasvaa, itse järvi mataloituu. Ennestäänkin Hiidenveden keskisyvyys on ollut vain 1,1 m eikä siitä olisi varaa enempää mataloitua.

Toinen suuri syntinen Hiidenveden huonoon tilaan on entinen Vihdin Meijeri, joka vuosikymmeniä laski tuotannon puhdistusvedet, tonkanpesun jämät sellaisenaan järveen. Jos oikein muistan niin sodan jälkeen siinä yhteydessä oli myös sikala, jonka saasteista osa on varmaan myös järveen päässyyt. Nyt siinä lahden pohjassa näkee tyynellä säällä hiljaista kuplintaa, kun pohjasta nousee metaania ilmaan.

HMV on onnistunut sijoittamaan rasteille hyvin asioita selvittävät tekstit, joita lukemalla asioita enempiä seuraamatonkin joutuu pohtimaan sitä, miten tärkeä luonnonvara puhdas vesi on ja miten tärkeätä on sen suojelu. Järven kuivatuksen tarkoitus oli tietysti saada peltomaata ja hyötyjinä muutama ökytilallinen. Ironista oli, että silloin 1960-70 luvuilla alettiin jo maksaa korvausta peltojen metsityksistä, mutta samaan aikaan maksettiin myös korvausta uusien peltojen raivauksesta. Ei ollut kokonaisnäkemys oikein kai kenenkään hallinnassa, kun ajattelee asiaa. Korvaukset löivät korvalle toisiaan!

Tekstit myös osoittavat että kovin läheinen on se aika, jolloin kuntien vesihuolto oli amatöörien hommaa eikä luonnon arvoista osattu huolehtia. Monessa kunnassa on jätevedet laskettu puhdistamatta vesistöihin vielä pitkälle 1970-luvulla. Niin Vihtikin laski Nummelan taajaman jätevedet Enäjärveen sellaisenaan. Nyt on sitten tätä tyhmyyttä talkoovoimin ja ansiokkaasti korjattu yli 30 vuotta, mutta vasta on päästy sille tasolle jossa järvi oli vuosisadan alkupuolella. Tänä keväänä sitten sattui tekninen moka, jonka johdosta satoja kuutioita jätevettä pääsi yhdeltä pumppaamolta karkuun ja osa siitäkin saastasta päätyy juuri Enäjärveen. Mentiin veden laadussa monta pykälää takapakkia, samperi sentään!

Vihdin Vesi on pohtinut puhdistamoasioita jo vuosia. Yhteen aikaan kunnassa innostuttiin ideasta johtaa jätevedet Espooseen kuntien yhteisellä putkella. Putken pituus oli muistaakseni luokkaa 50 km ja se olisi alkanut Karkkilasta, kulkenut Kirkonkylän ja Nummelan kautta Veikkolaan ja edelleen Espooseen. Idean takana oli saada hankkeelle valtion tukea, mutta kun sitä ei saatu, tuli hommasta liian kallis kunnille.

Vihdissä on laskettu, että putken ja siihen liittyvä puhdistamon kapasiteetin lisäosuus olisi maksanut noin 20 miljoonaa. Vaihtoehto on investoida olemassa olevaan omaan puhdistamoon Nummelassa noin 5 M€. Sen iso miinus on että puhdistustulos lasketaan Risubackajokeen, joka virtaa edelleen Karhujärveen Siuntiossa. Puhdistustulosta on mitattu pitkänä aikasarjana jatkuvasti 7:stä kohteesta. Tuloksien piti valmistua näinä aikoina. Täytyykin tutkia onko tulokset jo julkaistu netissä.

Kysyin puhdistus-infossa mitä vaihtoehdot merkitsevät Itämeren kannalta. Vastaus oli se mitä ounastelinkin, Itämeri kärsisi pitkästä putkesta, koska Vihdin omissa puhdistamoissa on saavutettu parempia tuloksia, puhtaampaa luontoon laskettavaa vettä kuin Espoon puhdistamo kykenee. Siuntiolaiset vain ovat kiukkuisia asian tilasta, sillä heidän tärkeä virkistysjärvensä kärsii tilanteesta. Lohjallekaan vesiä ei voida johtaa kapasiteetin puutteessa. Jokaisessa vaihtoehdossa vedet johdetaan johonkin vesistöön, jonka tila ei puhdistetuistakaan jätevesistä parane.

Kaikki latvajärvetkin ovat kehnossa kunnossa tai korkeintaan puolihyviä. Enäjärven puolesta on kamppailtu vuosia, Hiidenveden kuntoa on kohennettu suurilla summilla vuosikausia. Karhujärvi on nyt niiden sijaiskärsijä. Luulenpa että lupaa Vihdille ei nykytilanteessa ja nykylain perusteella annettaisi. Lisäksi puhdistamo sijaitsee lähellä suunniteltua rautatieasemaa ja tulevaa palvelukeskittymää, joten siirtoakin pitäisi harkita. Suo siellä, vetelä täällä.

Ainoa tepsivä ratkaisu on kieltää vesivessat ja siirtyä kokonaan kuivakäymälöihin. Teknisesti ihan mahdollinen ja helppokin ratkaisu. Asuntokanta uusiutuu noin 50 vuoden jaksoissa, aloitetaan nyt niin lapsenlapsille ja järville olisi helpompaa.

E-vaalit

Kairossa on ollut mielenosoituksia, joissa on kannettu bannereita ”pelastetaan vallankumous” ja sitä samaa ajatusta haluaa edistää Muhammed El-Baradei, entinen Atomienergiakomission vetäjä, joka on perustanut uuden puolueen. Hän on ehkä puolueen kanssa hiukan myöhässä, sillä se ei ehtinyt mukaan pressanvaaleihin.

Vaaleissa on ehdolla 13 miestä, sillä vaalilautakunta karsi joitakin. Esimerkiksi sivuun joutui viime viikkona ennen ehdokasasettelun päättymistä nimetty MB:n johtomies, joka itse alunperin sanoi etteivät MB aseta ehdokasta. Syynä oli se että Ahmed Shafik, MB:n parlamentaarikko, asettui ehdolle ja on nyt mukana. Hän kun on siis vanhoillinen muslimi ja olisi saanut ainoana MB:n miehenä valtaosan äänistä. Siksi tarvittiin ”oma mies” ehdolle ja nimettiin tämä varapuhis Khairat al-Shater.

En ole kirjannut muistiin näitä nimiä, joten saatan sotkea jotenkin. Mielikuvani on kuitenkin, että tämä ehdokas on karsittu, johtuen varmaankin siitä, että hän oli lusinut vuosikausia Muban aikoina. Ainakin se on ollut helppo tekosyy.

Nyt Sitten on MB:n ydinporukka valinnut ehdokkaaksi Muhammed Mursin. Tutkimukset kertovat, että egyptiläiset ovat hämmentyneitä menosta ja oikein ei tiedetä ketä pitäisi äänestää.

Vaaleissa menetellään kuten muissakin demokratioissa, että jos kukaan ei saa yli puolta äänistä ekalla rundilla 23.5, mennään toiselle kierrokselle. Lopullinen tulos on määrä kertoa 21.kesäkuuta. Sen perään sitten tämä SCAF eli sotilasjuntta on luvannut luovuttaa vallan siviileille, eli tälle uudelle pressalle ja parlamentille. Nyt on menossa mielenosoituksia ja vaatimus on että on muodostettava uusi hallitus jonka parlamentti hyväksyy, kun nykyinen on vain everstijuntan hyväksymä.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että SCAF saattaa käyttää tekosyynä tähän vallanvaihdon vetkutteluun sitä, että perustuslakia ei ole saatu valmiiksi. Egyptiläisen ja arabialaisen tapojen mukaan kaikesta kiistellään sitkeästi ja kovaan ääneen. On todella toivottava sitä, että parlamentin nimeämä 100 ”fiksua” saavat kasaan edes kohtuullisen hyvän perustuslain pian. Siitäkin on riidelty että MB ja sen peesaaja Salafistipuolue ovat enemmistönä siinä ”viisaiden” ryhmässä. Onhan se selvä että vanhoilliset eivät halua ja osaa ottaa huomioon kaikkia näkökulmia jotka saattavat tulla maan kehittyessä esiin. Liberaalit ovat olleet peloissaan siitä, että vanhoilliset muslimit saattavat tunkea perustuslakiin sellaisia asioita, jotka romuttavat turismin. On pelätty että laki kieltää alkoholin, uimapuvut ja muuta, joka olisi kuolinisku turismille. Siitä riippuvaiset ihmiset ovat todenneet useasti keskusteluissa, että politiikka ja uskonto täytyy pitää erillään. Ja sanojat ovat kuitenkin uskovia muslimeita jotka rukoilevat säännöllisesti.

Veden nousu

Luin green Prophet sivustolta että NASA on julkaissut kauan odottamani kartan meren pinnan nousun vaikutuksista rannikoilla. Testailin karttaa ja petyin. Ei se toiminut ainakaan Helsingin rannoilla oikein.

Testaa itse http://flood.firetree.net/?ll=48.3416,14.6777&z=13&m=7 . Lehtitietojen mukaan monet maat, kuten Malediivit, Hollanti, Bangladesh, Tuvalu ovat niin matalia, että jo metrin nousu saa aikaan katastrofin. Nasan kartta ei mielestäni oikein kuvannut tilannetta niissä, sillä Malediivit olivat pilkkuina meressä eri testikorkeuksissa, vaikka niiden todellinen korkeus on keskimäärin metrin yli merenpinnan.

Kun katsoo rannalla merta ja vertaa pintaa maahan, lienee selvää että parin metrin nousu nostaisi veden Hietaniemen torille, Kauppatorille jopa Rautatien torille. Metron kulkuaukot joutuisivat veden alle ainakin Hakaniemessä ja Ruoholahdessa. Kaikki huoltotunnelit, Asematunneli, kaapelitunnelit ja parkkihallit olisivat vettä täynnä. Kaupungin toiminta pysähtyisi täysin ja seurauksena olisi katastrofi pääkaupungissa..

Useat aikuiset muistavat takavuosien tulvat, jotka nostivat veden Kauppatorille. Veden nousua Presidentin linnan eteen torjuttiin sellupaalein, joista muodostettiin tulvapato. Siinä saatiin esimakua vaarasta. Ilmastonmuutosta ei ole varaa aliarvioida.

Luin juuri jostakin tiedelehdessä julkaistusta jutusta, jossa tutkijat ovat selvittäneet, että noin 14000 vuotta sitten merivesi oli noussut nopeasti 14,5 metriä. Syytä nousuun ei ole vielä keksitty. Toinen uutinen kertoi, että tutkijat ovat selvittäneet syyn, joka kutistaa Etelämantereen jääpeitettä. Syy ei ole ilmaston lämpeneminen itsessään, mutta sen seurauksena on ollut merivirtojen lämpeneminen. Lämpimät virtaukset syövät jäätä altapäin. Kun se jäämassa joutuu mereen, on pinnan nousu väistämätön fakta.

Itse olen kokenut pari Vantaanjoen tulvaa ja kyllä niissäkin ihminen tunsi itsensä pieneksi. Tulvat Pohjanmaalla ovat kaikille tuttuja telkusta. Säät tulevat vauhdilla muuttumaan siten, että nämä hurjat lumitalvet lisääntyvät ja niiden seurauksena jokien ja järvien tulvat. Pitkälle asioita katsovat ottavat huomioon riskit ja hakeutuvat asumaan korkealle, kuten Vihtiin. Se ei kuitenkaan maata katastrofilta pelasta, lykkää vaan vaikutuksia.

Muuton jälkisotkut

Laina-auton palautus johti Hesan retkeen ja siellä kaikenlaiseen palaverointiin, joka liittyy rakennushankkeeseen. Raskas projekti jota en halua tilittää täällä. Paluu bussilla Nummelaan ja sieltä skootterilla kanakopille. Mopo (lyhyyden vuoksi) sai ensi kyytinsä tänä keväänä ja hyvin meni. Tosin renkaat olivat liian tyhjinä, joka verotti nopeutta, mutta korjaantui matkalla bensiksellä.

Muuton selvittely on tosi rankkaa, kuten kaikki tietävät. Iltapäivä meni parin Lundiahyllyn kasaamiseen ja kassi ja loota kerrallaan alkavat rojut löytää paikkansa. Vaatteet ovat vaikeinta sillä asunnon komerotilat eivät tue ongelmassa, vaan joudun sullomaan vaatteita hyllyille pikku koreihin. Jossakin vaiheessa jaksan ehkä rakennella ovet näihin lundioihin, jotta näyttää siistimmältä.

Keittiön osastolla on kaappeja tosi reilusti ja joudun käyttämään niitä kaappeja kirjoille ja muulle roinalle. On se käsittämätöntä miten paljon kamaa kertyy vuosien varrella. Ja silti kaikesta ”turhasta” luopuminen ottaa koville. On saatuja lahjoja, muistoja jostakin entisestä elonvaiheesta, kuvia jotka eivät kiinnosta ketään muuta.

Kun ajattelee entisaikojen nomadeja, jotka joutuivat kantamaan mukanaan kaiken tarpeellisen, täytyy ihmetellä tätä meikäläisen elon tavaramäärää. Hesarissa oli juttu, jossa kaveri karsi kamansa niin, että jäljelle jäi 100 tavaraa. Oli kova juttu ja vaatii tosi karskia otetta. Vaatteita nykyihmisellä on ihan hirveesti ja kenkiä. Minulle on tullut tavaksi hankkia päähineitä ja nyt se kostautuu, niitä on kaapillinen!

Tein päätöksen olla ottamatta TV:tä ollenkaan. Se vero sitten koskee kyllä kaikkia ja sehän sopii, sillä aion katsella valikoiden ohjelmia läppärillä. Se taas syö prepaidin tikkua, jonka kanssa jo opin yhden uuden asian. Sitä ei tietenkään kukaan sanonut eikä siitä kerrottu ohjeissa. Kun heti ensimmäisenä iltana käytin limiitin loppuun, en enää saanut yhteyttä nettiin, jotta olisin voinut ladata lisää aikaa. Ohjeissa sanotaan että voi ladata OTTO-automaateissa tai R-kiskassa, josta tikun ostin. No, varasin tikun ja kortin mukaan kun menin ärrälle. Vasta siellä selvisi, että lataus käy verkon ”yli”(idioottimainen länsilaina, suomeksi pitäisi sanoa läpi/kautta) vaikka siis mun kapasiteetti oli loppu. Miksi kukaan ei viitsi sanoa sitä käyttöohjeissa, joissa on laajasti kaikenlaista mulle turhaa horinaa? Sain siis ohjeen panna kone käyttökuntoon ja siihen tikun kiinni. Kun sitten menen Ärrälle ja maksan he voivat lähettää lisää limiittiä tikkuun. Egyptissä asia oli jotenkin luontevampi, kun mennään sinne operaattorin tiskille, jossa saa tikkuun lisää vääntöä.

Onhan toki tämä systeemi täällä kehittyneempi, mutta jos tikusta katoaa kaikki yhteysvoima, ei pääse verkkoon lataamaan lisää! Tosin lupaavat lähettää tekstarin ennen kuin poweri loppuu! Mitenkähän sekin sitten toimii? Tässä olen nyt pakosta Saunalahden asiakas, kun muut tarjoavat vain 24 kk:n sopimuksia ja mitään ei hyvitetä jos ei käytä. Tosin ainakin Elisa väittää verkkoaan kattavimmaksi, joten ehkä tämä pakko ei ihan huono juttu ole. Mutta kaiken pakkosyöttö, huonot ohjeet ja olematon neuvonta kyrsii.

Nämä potutustunnelmat tulevat sitten kerralla blogiin jos se yhteys joskus syntyy. Huomenna 24.4 uusi yritys.

Nyt taitaa taas pelata? 24.4. todettu

Kanakopit

Tulee pakollinen tauko tähän kirjoitteluun. Taistelen prepaid-nettitikun ja Elisan verkon kanssa. Ensimmäisenä iltana yhteys pelasi, mutta sitten alkoi tökkiä. Prepaid taas on mulle ainoa järkevä, sillä muista yhteystavoista joutuu maksamaan vuoden ympäri, tällä vaan käytöstä. Sama kuin Luxorissa. Siellä ei juuri muuta tapaa voida käyttää, mutta Feyrusin kämpässä oli kiinteä linja. En tiedä miten niissä maksut hoidetaan. Ainakin sen kapasiteetti laski vuodessa huomattavasti ja latauksia sai talvella odotella välillä todella kauan.

Olen muuttanut. Ero ja muutto tapahtui hyvässä sovussa, sillä onhan kohtuutonta että kumppani joutuisi pitämään 6-7 kk huoneen varattuna ja saisi kumppanuutta vain sen 5 kk vuodessa. Mikä ”avomies” sellainen on, joka pakenee lumia ja lumitöitä ja jättää puoliskon hoitamaan kaiken ikävän. Nyt kun asiat alkoi loksahdella Luxorissa, ne naksahtivat Suomessa. Onneksi löytyi ystävällinen sielu, joka suostuu vuokraamaan vain kesäksi pihamökin, jota sanotaan kanakopiksi, sillä se on ollut joskus ammoin kanalana. Nyt siinä on 23 neliön avokeittiö-OH, sängyn kokoinen ”alkovi” ja tilava suihku-vessa. Kalustusta joutuu vähän miettimään ja soveltamaan, sillä ainoa pöytä on monikäyttöinen, ruoka-työ-juhlapöytä. Niitä juhlia vaan saattaa olla harvoin, tuskin tupareitakaan tavanomaiseen tyyliin. Tilava terassi sallii kuitenkin vieraspippaloita kesäaikaan.

Tähän kanakoppitarinaan liittyy myös luxorilainen kanala, joka oli tarjolla siihen, että siitäkin rakennettaisiin asunto. Mittaa oli toki enemmän sillä kanakopilla, noin 4x11m. Mutta se 4 metrin syvyys teki mahdottomaksi saada siihen järkevää pohjaa asunnoille. Alkuidea olikin rakentaa westbankin tyyliin keskelle katoton tila, josta olisi nousu katolle. Mutta se keskiaukea olisi jakanut katonkin kahtia. Lisäksi omistajasuku vaati niin kovia panostuksia, ettei siihen ollut varaa. Heidän talorykelmässään tosin asuu jo yksi saksalainen pariskunta, joka oli alkuun rahoittanut heille rakennetun huoneiston, 100m2 toiseen kerrokseen isännän katolle. Kanakopin omistajasuku kertoo sitä samaa mitä kaikki muutkin, että oma rahoitus ei onnistu, kun turismi on ihan lamassa. Hannun unelmatalon olivat osaksi rahoittaneet ranskalaispariskunta, jonka tapasimme esittelyssä.

Meille selitettiin molemmissa kohteissa, joihin pääsimme perusteellisesti tutustumaan, että asuminen suvun keskellä tuo turvaa ja apuakin tarvittaessa. WB:llä kaikki tuntevat toisensa ja siksi elämä on turvallisempaa kuin toispuoljokke Luxorissa, missä ei enää tunneta naapureita lapsuudesta asti. WB:llä suvut asuvat tiiviisti yhdessä ja lapsille ainakin se luo hyvän kasvuympäristön. Sellainen oli minullakin ja siksi pidän luonnollisena asiana tiettyä yhteisöllisyyttä. Kakarana kun kaikki kävivät mummolan saunassa ja yhdessä hoidettiin käsipelillä pottumaat ja vehnäpellot, siihen tottui. Suomalaisen yhteiskunnan henkinen meno on taantunut siitä mitä se oli vielä sotien jälkeen. Maaltamuutto ja pikainen kaupungistuminen ovat olleet suuri murros, jonka seurauksena nyt kasvaa varsinkin nuorison pahoinvointi. Sukujen antama turva puuttuu ja se lisää syrjäytymisriskiä. Minunkin elinpiirissäni on jo toisen polven työttömyyttä, huonoa oloa ja syrjäytymistä. Elintasojen erot (esim Suomi-Egypti) eivät ole tärkein tekijä ihmisen hyvinvoinnissa. Näyttää selvästi siltä, että paljasjalkaiset muksut siellä etelässä voivat paremmin kuin suomalaisen lähiön kakarat merkkifarkuissaan. Suoja ja huolenpito, kaikkinainen turvallisuus, on kersoille tärkeää ja siinä suomalainen lähiölapsi jää mopen osille, kun ne suvun tädit, serkut ja mummot ovat kaukana.

Tähän minun muuttooni kanakoppiin sain naapuriapua ja uskon sen helpottavan autottoman elämää syrjäkylällä, josta bussivuorot on karsiutuneet vähäisen käytön vuoksi. Tämä on meillä maaseudun suurin pulma, että kaavoitus ja elinpiiri pakottavat oman auton ostoon ja silloin bussit vähenevät. Minä ja mummot olemme vaikeuksissa, jota minä ratkaisen sähköskootterillani. Sen kertalatauksen ajomatka vaan tahtoo olla liian pieni. Siksi tähtäilen parempien akkujen suuntaan. Ehkä jo ensi kesäksi saisin uudet litiumit ja ajoreissut pitenisivät. Nyt joudun pitemmät matkat suunnittelemaan niin, että voin jossakin ladata akut 6-8 tuntia ennen paluuta.

Kanakoppi sijaitsee ihan Hanko-Hyvinkää radan varressa ja aluksi pitää tottua junien ääneen. Äsken laskin 50 vaunun letkan jota veti 3 dieselveturia aika vauhtia. Kuulemma 8 junaparia kulkee vuorokaudessa. Aikanaan kun asuin Pukinmäellä tasoristeyksen vieressä, jossa junat huudattivat sireeniään, meni tottumiseen useita viikkoja. Nyt ei pillit sentään soi joten uskon nukkuvani jo ensi viikon jälkeen ilman puudutusta.

On aika outoa ja ovelaa, että faaraon kirous iski vasta kotona. Että mies voi selvitä 5 kk Egyptissä saamatta kertaakaan vakavaa ripulia, mutta sitten kotona joutuu uhriksi. Olen ottanut Antinalia jo monena päivänä, mutta ei ole auttanut. Voisikin epäillä että tauti on tarttunut jostakin matkalla eli olisi eri kantaa kuin Egyptin pöpöt.
Mutta kun ei tiedä muuta kuin sen, että suomalaiset lääkkeet eivät tehoa. Pyydän nyt että Elisabet tuot minulle paketin Antinalia, jospa se vihdoin tehoaisi.